23. Vasemmistokirjoja (yhteenvetoa)

Päätin 8.3.2025, että otan seuraavien viikkojen kuluessa joka päivä yhden kirjan työhuoneeni

kirjahyllystä ja kirjoitan siitä lyhyen esittelyn. Projekti osoittautui aika lailla työläämmäksi kuin olin kuvitellut, ei vähiten pitkästä aikaa iskeneen kevätflunssan vuoksi.Tein silti 22 esittelyä. Kirjan valinnassa auttoi ensimmäisenä päivänä laatimani 30 kirjan luettelo, jonka laadin kuta kuinkin miettimättä. Siksi mukaan tuli kaikenlaista: aatehistoriallisesti tärkeitä tekstejä ja sitten aika lailla kevyitäkin juttuja. Poikkeuksen muodosti Jürgen Habermasin essee, jonka nappasin suoraan (digitaalisesta) sanomalehdestä. Sitä en siis ollut miettinyt aikaisemmin. Kahdeksan kirjaa jäi esittelemättä, kun erilaiset muut työpaineet pakkaavat eläkeläisen päivään.  

Useimmiten noudatin sellaista tapaa, että aloitin työn kello 10 aamulla.  Useimmista kirjoista minulla oli kohtalaisen hyvä muistikuva, jonka perusteella saatoin laatia lyhyen esittelyn. Oli silti mukana myös joitakin kirjoja, jotka joudui lukemaan ennen kuin pystyin niistä kirjoittamaan. Muistin verestäminen oli ihan hauskaa, sillä useimmat näistä kirjoista ovat olleet minulle syystä tai toisesta tärkeitä. Esittelyn kirjoittamiseen kului yleensä pari tuntia, joskus vähemmän, joskus vähän enemmän. Koska käytettävissä oleva aika (noin yksi päivä) oli näin lyhyt, eivät tekstit omasta mielestänikään olleet kovin kummallisia. 

Esittelemättä jääneiden listalla on useita vasemmistokirjallisuuden klassikoita. Palaan näihin ehkä joskus. 

Eniten lukijoita sai Habermasin esseen esittely (109 lukijaa). Seuraavaksi pääsi Raoul Palmgrenin kirja (101 lukijaa) Tavallisesti lukijoita kertyi ensimmäisenä päivänä noin 20. Toisiin teksteihin löytyi lisää lukijoita ajan myötä. 

Entä miksi ryhdyin tähän? Minua on pitkään vaivannut sellainen tunne, että kummassakaan vasemmistopuolueessa ei juuri harrasteta poliittisen tai aatehistorian pohdiskelua. Hannu Soikkasen väitöskirjan nimenä oli Sosialismin tulo Suomeen. Sitä lukiessani mietin, voisiko joku tehdä väitöskirjan siitä, miten "sosialismi" lähti Suomesta. Omalta pieneltä osaltani olen halunnut pitää yllä kiinnostusta sosialismiin ja sen aatehistoriaan. 

Kiitos kaikille lukijoilleni ja erityiskiitos aktiiveille kommentoijille ympäri Suomea: lukijoita on ollut Helsingistä Rovaniemelle!

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

24.3.2025: Arola, Kari (2013) Herraduunari. Kuopio: MediaWallenius.

25.3.2025: Tanner, Väinö (1948) Kuinka se oikein tapahtui. Vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen. Helsinki: Tammi.

26.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1973) Miina Sillanpää - Legenda jo eläessään. Porvoo-Helsinki:WSOY.

27.3.2025: Habermas, Jürgen (2025) Für Europa. Süddeutsche Zeitung 22.3.2025.

28.3.2025: Alenius, Ele (1985) Sosialismin ideologia ja aikakauden muutos. Helsinki: Kirjayhtymä.

29.3.2025: Voionmaa, Väinö (1971) Kuriiripostia 1941-1946. Helsinki: Tammi.

30.3.2025: Vasemmistokirjoja (yhteenveto)

  

22. Väinö Voionmaa: Kuriiripostia 1941-1946

 Väinö Voionmaa (1869 - 1947) oli Jyväskylässä syntynyt tutkija ja poliitikko. Väinö Voionmaan isä toimi opettajana Jyväskylän seminaarissa. Väinö Voionmaa väitteli edellisessä blogissa esittelemäni Jürgen Habermasin tavoin 25-vuotiaana, päätyi historian professoriksi Helsingin yliopistoon, mutta osallistui aktiivisesti myös poliittiseen toimintaan. Vuonna 1895 Voionmaa avioitui  Ilma Alinin kanssa. Heillä oli kuusi lasta, joista Tapio Voionmaa päätyi diplomaattiuralle ja suurlähettilääksi. 

Voionmaa toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1919-1947 eli kuolemaansa saakka. Voionmaan suhde puolueen puheenjohtaja Väinö Tanneriin oli kompleksinen. Toisaalta he olivat ainakin yhteistyökumppaneita elleivät myös ystäviä. Toisaalta suhde oli jännitteinen molemmista suunnista. 

Kuriiripostia on kokoelma Väinö Voionmaan vuosina 1941-1946 pojalleen  Tapio Voionmaalle kirjoittamia kirjeitä. Jatkosodan aikana SDP:ssä oli oikeastaan kolme ryhmittymää: Tannerin johtama enemmistö, lojaali oppositio, johon Voionmaa lukeutui ja kolmantena nk. kuutoset eli kansanedustajat, jotka eivät hyväksyneet Suomen liittoutumista Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Kuutosten ryhmä (Mikko Ampuja, Yrjö Räsänen, Kaisu-Mirjam Rydberg, Cay Sundström, K.H. Wiik, Väinö Meltti) pidätettiin jatkosodan alkuvaiheissa, elokuun lopulla 1941 ja siirrettiin turvasäilöön. 

Vuonna 1941 Väinö Voionmaa oli eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja ja asemansa vuoksi hyvin perillä suurpolitiikan kiemuroista. Tapio Voionmaa oli Suomen suurlähettiläänä Sveitsissä. Väinö Voionmaan kirjeet pojalleen kulkivat kuriiripostina ulkoministeriön reittejä pitkin ohi kirjesensuurin. Siksi niitä on kiinnostava lukea autenttisena kuvauksena Suomen kulloisistakin mielialoista. Muistelmista poiketen kirjeissä ei ole jälkiviisautta. Jatkosodan alkaessa Väinö Voionmaa vaikuttaa hetken jopa hiukan innostuneelta hyvin alkaneesta sotaretkestä, mutta hyvin pian realismi voittaa ja kirjeiden sävy muuttuu. Sotaonnen kääntyessä kirjeiden sävy synkkenee.  

Voionmaa arvostelee suorasukaisesti paitsi Tanneria, myös Rytiä, Mannerheimia ja muita poliittisia päättäjiä Saksan ja Hitlerin myötäilystä. Usein kirjeissä valitetaan sitä, että eduskunta ja jopa eduskunnan ulkoasiainvaliokunta pidetään päätöksistä sivussa ja tietämättöminä. Erityisenä kritiikin kohteena oli joidenkin suomalaisten poliitikkojen Saksan ja Hitlerin ihailu.  

Voionmaan kirjeet tarjoavat nykyisessä maailmantilanteessa pohdittavaa. Näin tavanomaisesti ihmiset elivät ja ajattelivat, vaikka maailmanpalo oli jo aivan nurkalla. Kun sota sitten syttyi, joutuivat ihmiset edelleen huolehtimaan myös arjen asioista. Kirjeet ovat eloisia, niiden kieli on taidokasta.  

Jyväskylässä ja Tampereella on Voionmaan katu, aivan ansiosta. Minulle hän on suuri suomalainen valtiomies.

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

24.3.2025: Arola, Kari (2013) Herraduunari. Kuopio: MediaWallenius.

25.3.2025: Tanner, Väinö (1948) Kuinka se oikein tapahtui. Vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen. Helsinki: Tammi.

26.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1973) Miina Sillanpää - Legenda jo eläessään. Porvoo-Helsinki:WSOY.

27.3.2025: Habermas, Jürgen (2025) Für Europa. Süddeutsche Zeitung 22.3.2025.

28.3.2025: Alenius, Ele (1985) Sosialismin ideologia ja aikakauden muutos. Helsinki: Kirjayhtymä.

29.3.2025: Voionmaa, Väinö (1971) Kuriiripostia 1941-1946. Helsinki: Tammi.

21. Ele Alenius: Sosialismin ideologia

Ele Alenius (1925-2022) oli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton puoluesihteeri ja puheenjohtaja, kansanedustaja ja 2. valtiovarainministeri Rafael Paasion ja Mauno Koiviston hallituksissa.

Kuvaaja: Simo Rista 

 

Tilitys sosialismista ideologiana

Vuonna 1985 Ele Alenius täytti 60 vuotta. Samana vuonna hän

 julkaisi teoksen, jonka nimeksi tuli Sosialismin ideologia
 ja aikakauden muutos -- jatkossa tässä Sosialismin
 ideologia. 2010-luvun lopulla olin lyhyessä kirjeenvaihdossa Ele Aleniuksen kanssa hänen tuotannostaan. Alenius  lähetti tämän teoksen minulle terveisin, että hän pitää tätä teosta teoreettisempana kuin joitakin toisia tekstejään.

Elämänkertateoksessaan Salatut tiet (1995) Alenius kertoo

kirjansa taustoista. Hän oli osallistunut Jugoslavian Zagrebissa järjestettyihin konferensseihin, joissa pohdittiin verraten avoimesti sosialistisenyhteiskuntamallin tulevaisuutta. Alenius kertoo, että:
          

     "(N)äihin aikoihin, kun alkoi näyttää siltä, että

               sosialistisessa ajattelussa poljetaan jatkuvasti
               paikoillaan eikä Jugoslavian konferensseissakaan synny
               merkittäviä uusia näkemyksiä, alkoi minulle välillä
               tulla epäilyksen hetkiä koko sosialismia kohtaan. Miten
               on mahdollista, että sen paremmin Neuvostoliitto kuin
               muutkaan 'sosialistiset' maat eivät näytä kykenevän
               irtautumaan vanhoista ajatustottumuksistaan eivätkä
               osoittamaan mitään luovaa suhtautumista yhteiskuntaan
               ja ihmisten elämään? Minulle tuli syvästi se tunne,
               että minun täytyy uudestaan ajatella monet asiat
               lävitse, jopa sekin, olinko tähän asti sittenkin
               'uskonut' väärään asiaan." (Alenius 1995, 325.)

          Näin Alenius päätyi kirjoittamaan kirjaa sosialismin
          ideologiasta. Tarkoitus oli arvioida objektiivisesti, oliko
          sosialismin ideologialla tulevaisuutta.

Kirjan keskeiset teesit

Ilmestymisajankohta oli tosiaankin melkoista murrosta, Neuvostoliitossa oli alkamassa gorbatshovilainen glasnost ja perestroika, Suomessa pitkä Kekkosen presidenttikausi oli vaihtunut Koiviston aikaan. Kommunistisen liikkeen sisäiset riidat olivat johtaneet SKP:n hajoamiseen.

          Kirjan keskeinen käsite on ideologia. Teoksen nimi on
          kannanotto: kun kommunistit puhuivat ideologiastaan
          tieteellisenä maailmankatsomuksena, jopa tieteenä, pitää
          Alenius ideologiaa ja tiedettä eri asioina. Ideologia voi
          kyllä nojata tieteeseen ja toisaalta tieteeseen voivat
          vaikuttaa monet ideologisina pidettävät seikat. Ne ovat
          silti eri asioita. Tiede instituutiona pyrkii totuuteen,
          vaikka yksittäisillä tutkijoilla voi olla monenlaisia
          muitakin päämääriä. Yksilöllä voi olla ideologia, mutta myös
          yhteiskuntaluokalla tai muulla suurella sosiaalisella
          ryhmällä voi olla ideologia. Yhteiskunnallinen ideologia
          muodostuu kolmesta osasta: ideologian perusteista,
          päämääristä ja toimintaperiaatteista. Päämääräänä voi olla
          yhteiskunnallisten olojen säilyttäminen tai muuttaminen. 

          Tässä Alenius on minusta tarkempi kuin nykypoliitikot,
          jotka puhuvat paljon arvoista, mutta aika vähän
          päämääristään. Esimerkiksi feminismi on aleniuslaisittain
          ajateltuna ideologia, vaikka siitä ei ideologiana
          puhutakaan.

          Alenius näkee uhkaavat globaalit ongelmat, asevarustelun
          ydinaseineen ja ympäristön tuhoutumisen uhkaavan ihmiskunnan
          tulevaisuutta. Tältä osin Aleniuksen analyysi ei vaikuta
          kovin nykysilmin kovin yllättävältä. Tilanne oli kuitenkin
          ollut kovin erilainen kirjoittamishetkellä. Ainakin osa
          vasemmistolaisesta työväenliikkeestä piti luonnonvarojen
          käyttöä ihmiskunnan hyväksi keskeisenä tavoitteena jota ei
          kyseenalaistettu. Aleniuskaan ei tässä teoksessaan usko
          nollakasvuun, vaan pitää elintasoerojen umpeenkuromista
          keskeisenä tavoitteena. Aleniuksen mukaan tämä ei ole
          mahdollista ilman talouden kasvua. Kasvun täytyy kuitenkin
          tapahtua maapallon koko elokehän ehdoilla. Ihminen ei ole
          luonnon herra vaan osa luontoa. Tässä Alenius tuntuu olevan
          aivan Pentti Linkolan linjoilla.

          Luonto ei voi kuitenkaan ratkaista ihmisten aiheuttamia
          globaaleja ongelmia. Globaalit ongelmat edellyttävät koko
          maapallon, ihmisten ja luonnon tasapainon etsimistä.
          Sosialismi on tässä teoksessa keskeinen ratkaisun avain,
          mutta ei kuitenkaan niin kutsuttu reaalisosialismi. Teoksen
          kirjoittamishetkellä Itä-Euroopan maissa vallinneet
          järjestelmät eivät täyttäneet Aleniuksen asettamia ehtoja
          hyvälle yhteiskunnalle. Selvää on, että Neuvostoliiton,
          Kiinan ja Itä-Euroopan maiden silloinen valtiososialismi ei
          houkutellut kehittyneiden länsimaiden ihmisiä tutustumaan
          sosialismin ideologiaan.  Matala elintaso, demokratian
          puutteet ja ihmisoikeusongelmat olivat hyvin näkyvissä.
          Kansandemokratiat ovat demokratian irvikuvia ja
          ihmisoikeuksien puuttuminen Neuvostoliitossa eivät
          houkutelleet.

          Alenius näki tarkasti sosialististen maiden
          kehitysongelmat. Neuvostoliiton taloudelliset ongelmat
          olivat ilmeisiä jo Hrutshovin aikana
          1950-luvulla. Englantilaisen David Spuffordin mukaan
          1960-luvun alun Neuvostoliitossa kaksi kilpailevaa mallia
          otti toisistaan mittaa. Toisen mukaan neuvostoyhteiskunnan
          ongelmia tulisi koettaa ratkoa antamalle markkinoille
          enemmän jalansijaa. Toinen malli uskoi kybernetiikan ja
          tietokoneiden voimaan. Hrutshov syrjäytettiin, eikä
          kumpaankaan ratkaisumalliin tartuttu vaan jatkettiin
          keskitetyllä suunnittelulla, joka ehkä oli toiminut raskaan
          teollisuuden rakentamisessa, mutta jolla ei enää
          1960-luvun alkupuolella ollut mahdollisuuksia. 1970-luvulta
          alkaen neuvostotalous kangistui yhä pahemmin ja ei enää
          kestänyt Reaganin käynnistämässä
          varustelukilvassa. Kirjoittamishetkellä Alenius ei voinut
          tietää, että noin viiden vuoden kuluttua koko "sosialistinen
          talousjärjestelmä" romahtaisi.

Tiedeuskoa

          Sosialismin ideologia-teoksessa Alenius tukee sekä
          markkinavoimien hyödyntämistä että tietotekniikan käyttöä
          yhteiskuntasuunnittelussa. Todellista sosialismia
          luonnehtisi kokonaisvaltaisuuden periaate. Tämä ei ole
          totalitarismia, vaan pikemmin holismia.

          Tiede on Aleniukselle kulmakivi, jolle uusi,
          kokonaisvaltaisuuteen perustuva sosialistinen,
          demokraattinen yhteiskunta voidaan rakentaa. Tiede täydentää
          markkinavoimia optimaalisen talouden rakentamisessa. Jos
          tieteen avulla on voitu kehittää ydinvoiman ja
          avaruuslentojen kaltaisia hyvin monimutkaisia teknologioita,
          on selvää, että yhteiskunnallisten olojen järkevä
          järjestäminen pitäisi olla yhtä mahdollista. Tässä mielessä
          Alenius oli tieteen voittokulkuun uskova optimisti. Osin kai
          lienee ollut kyse hänen tiedenäkemyksestään. Siinä käsite
          tiede näyttää tarkoittavan luonnontieteitä ja taloustieteitä.

          Tieteen pyrkimys objektiivisuuteen on Aleniukselle tärkeä
          arvo. Hän tietää kyllä, että tämä hänen käsityksensä
          herättää vastaväitteitä. Tutkijat ovat ihmisiä, joilla on
          omat arvonsa ja ideologiansa. Voidaan hyvin perustein
          väittää, että tutkijan arvot vaikuttavat vähintäänkin
          tutkimusaiheiden valintaan. Silti tutkijan ja tiedeyhteisön
          pitää pyrkiä objektiivisuuteen, jopa "totuuden" etsintään
          mahdollisimman objektiivisesti. Minusta Alenius on tässä Max
          Weberin kanssa samoilla linjoilla.

          Sosialismin ideologia erittelee kysyntään ja tarjontaan
          perustuvien markkinoiden ja toisaalta
          yhteiskuntasuunnittelun suhdetta.  Alenius uskoo tieteen ja
          tietotekniikan kykyyn hallita sosialistisen yhteiskunnan
          kehitystä ehkä vähän liiaksi ja voi olla, että hänen
          käsityksensä ihmisten kyvystä päätyä rationaalisiin
          poliittisiin ratkaisuihin on turhan optimistinen. Silti
          kirja antaa edelleen ajattelemisen aihetta. Vuonna 1985
          mikrotietokoneiden tulo markkinoille oli hyvässä
          vauhdissa. IBM PC oli ilmestynyt vuonna 1981 ja Applen
          Macintosh vuonna 1984. Kaikki tuolloiset tietokoneet olivat
          laskentateholtaan vaatimattomia nykypäivän älypuhelimiin
          verrattuina. Silti harva nykyään ajattelee, että
          tietotekniikan tai vaikkapa tekoälyn avulla voitaisiin luoda
          demokraattisen sosialistisen järjestelmän
          ohjausmekanismit. Mahdotonta tämä ei kuitenkaan ole.
  
          Demokratia, ja myös monipuoluedemokratia on tärkeä arvo myös
          kirjan hahmottelemassa sosialismissa. Ihmiset ovat
          erilaisia ja erimielisiä, ja siksi tarvitaan mahdollisuutta
          ajatella, toimia ja järjestäytyä vapaasti.

Arvio

          Muistelmissaan Alenius kertoo pettyneen oloisesti, että
          Sosialismin ideologiasta ei juuri syntynyt
          keskustelua. Edes neuvostoliittolaiset ja taistolaiset eivät
          nähneet tarpeelliseksi kommentoida teosta. Muutamia arvioita
          toki kirjasta julkaistiin, mutta varsinaista keskustelua ei
          oikein syntynyt. Mikäli Sosialismin ideologia olisi
          ilmestynyt kymmenen vuotta aikaisemmin, olisi se varmasti
          herättänyt neuvostoliittolaista kritiikkiä.  En muista, että
          Sosialismin ideologiasta olisi käyty laajempaa keskustelua
          ainakaan niissä piireissä joissa itse liikuin. Yliopistoissa
          keskusteltiin vihreän liikkeen syntymisestä, pitäisikö
          vihreän liikkeen järjestyä puolueeksi vai ei. Harvenevat
          marxismista kiinnostuneet tutkijat kehittelivät
          pääomaloogisia analyyseja ja pitivät etäisyyttä vasem-
          miston poliittiseen puolueisiin.

          Hyvin monet 1970-luvun ja 1980-luvun kotimaiset
          vasemmistolaiset tekstit herättävät nyt myötähäpeää. Näin ei
          ole Sosialismin ideologian kohdalla. Nykypäivän
          näkökulmasta monet kirjoittajan pohdinnat vaikuttavat
          edelleen ajankohtaisilta. Vaikka hänen tapansa kirjoittaa on
          joskus vähän puheliaan oloista, on teos edelleen
          ajattelemaan pakottava.  Aleniuksen mukaan globaalit
          ongelmat ovat ratkaistavissa ainoastaan kokonaisvaltaisen
          sosialistisen järjestelmän avulla. Siksi tarvitaan
          tutkimusta siitä, miten tällainen järjestelmä voitaisiin
          rakentaa toimivaksi. Sen pitäisi olla houkutteleva, jotta se
          voittaisi demokraattisessa poliittisessa kamppailussa.

          Sosialismin ideologian jälkeen Alenius julkaisi useita
          teoksia, jossa hän kehitteli planetarismiksi kutsumaansa
          ajattelua. Tästä työstään hän sai myös Tulevaisuuden
          tutkimuksen seuran tunnustuspalkinnon. Teoksessaan
          Maailmankehityksen suuri käänne (2011) hän palasi
          kysymykseen kapitalismin vaihtoehdoista. Sosialismin
          mahdollisuus kiehtoi ikuista optimistia edelleen.

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

24.3.2025: Arola, Kari (2013) Herraduunari. Kuopio: MediaWallenius.

25.3.2025: Tanner, Väinö (1948) Kuinka se oikein tapahtui. Vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen. Helsinki: Tammi.

26.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1973) Miina Sillanpää - Legenda jo eläessään. Porvoo-Helsinki:WSOY.

27.3.2025: Habermas, Jürgen (2025) Für Europa. Süddeutsche Zeitung 22.3.2025.

28.3.2025: Alenius, Ele (1985) Sosialismin ideologia ja aikakauden muutos. Helsinki: Kirjayhtymä.

20. Jürgen Habermas: Euroopan puolesta

Saksalainen filosofi ja sosiologi Jürgen Habermas (1929 -) osallistuu edelleen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hänen tuore puheenvuoronsa Für Europa ilmestyi Süddeutsche Zeitungissa lauantaina 22.3.2025.  Essee on jo ehtinyt herättää keskustelua, tosin ilmeisesti vain Saksassa. 

Kuva: Wolfram Huke www.wolframhuke.de

----------------------------

Selostan seuraavassa Habermasin esseen sisältöä. 

-----------------------------

Habermasin esseen keskeinen teesi on, että länsimaiksi kutsuttu poliittinen ja kulttuurinen kokonaisuus on hajonnut. Eurooppa  ei voi enää olettaa, että Yhdysvallat olisi sen kanssa samalla puolella kansainvälisissä konflikteissa. Siksi Euroopan  on varustauduttava sotilaallisesti.  Mikäli Euroopan Unioni ei ota tätä tehtävää vakavasti, se voi tulla imaistuksi uppovan suurvallan, USA:n, pyörteisiin. 

Tilanne on kärjistynyt Donald Trumpin toisen presidenttikauden aikana, mutta kehitys on ollut jo pitkään näkyvissä. Habermas arvostelee eurooppalaisia päättäjiä siitä, että he ovat sulkeneet vuosien ajan silmänsä niiltä muutoksilta, joita USA:ssa on tapahtunut. Kun Yhdysvaltojen hallitus ei kyennyt ennaltaehkäisemään Venäjän joukkojen keskityksiä ennen Ukrainan sodan alkua, olisi Euroopan Unionin pitänyt koettaa aloittaa neuvottelut venäläisten kanssa. Kun sitten sota alkoi, ryhmittyivät eurooppalaiset USA:n  rinnalle Ukrainan tukijoiksi -- ilman omia päämääriä -- olettaen, että liittosuhde USA:n kanssa olisi edelleen koskematon. 

Habermas syyttää Saksaa siitä, että se vältteli johdonmukaisesti EU:n kansainvälisen toimintakyvyn vahvistamista luottaen "lännen yhtenäisyyteen". Hänen mukaansa Euroopan on ryhdistäydyttävä, ei vain Ukrainan kohtalon vuoksi, vaan myös eksistentiaalisista syistä: koska Yhdysvallat ei enää tarjoa Euroopan Unionille suojaa, EU:n on itse turvattava  selviytymisensä yhä arvaamattomammaksi muuttuvassa geopoliittisessa tilanteessa.

Presidentti Trumpin virkaanastujaisten puhe saa kylmät väreet kulkemaan Habermasin selkäpiissä. Trumpin virkaanastujaiset olivat sellainen paukku, että viimeisetkin harhaluulot USA:n johtoaseman vakaudesta karisivat Saksassa. TV:n katsoja, joka aiemmissa virkaanastujaisseremonioista oli tottunut odottamaan aika perinteisiä menoja, joutui hämmästyneenä seuraamaan ihan toisenlaista meininkiä. 

"Ein Paukenschlag, der wohl selbst in Ländern wie Deutschland oder bei unserem Nachbarn Polen die letzten Illusionen über die Stabilität der Führungsmacht USA platzen ließ, waren das bizarre Auftreten und die verwirrende Rede des wiedergewählten Donald Trump beim Regierungsantritt.

Während wenigstens Michelle Obama klug genug war, sich dem Spektakel der gespenstischen Veranstaltung nicht auszusetzen, mussten sich die anwesenden ehemaligen Präsidenten regungslos beschimpfen lassen. Die fantastische Beschwörung eines nun anbrechenden Goldenen Zeitalters und das narzisstische Gehabe des Redners weckten bei einem unvorbereiteten Fernsehzuschauer, der an die Zeremonien vorangegangener Regierungsantritte gewöhnt war, den Eindruck der klinischen Vorführung eines psychopathologischen Falls."

Tyrmistyksen sijasta virkaanastujaisten yleisö tuntuu hurraavan. Teknologiajättien johtajat ovat innoissaan. Tämä ei jätä epäselväksi, että Trumpin sisäpiiri on päättänyt toteuttaa Heritage-foundationin suunnitelmat kokonaisuudessaan.  Trumpin ja Muskin ensimmäiset toimenpiteet viestivät laajasta poliittisesta tavoitteesta: valtionhallinnon radikaalista supistamisesta ja libertaristisen talouspolitiikan toteuttamisesta. 

Piilaaksossa on pitkään haaveiltu "politiikan lakkauttamisesta". Politiikka halutaan muuttaa yritysjohtamisen kaltaiseksi prosessiksi, jota uudet teknologiat ohjaavat. Vielä on tosin epäselvää, miten nämä suunnitelmat sopivat yhteen Trumpin hallitsemistavan kanssa. Häiritsevää ei ole pelkästään se, että Trump on arvaamaton kauppamies, joka toimii lyhytaikaisen kansallisen edun mukaisesti. Hälyttävää on myös hänen irrationaalisuutensa – kuten nähtiin hänen groteskissa fantasioinnissaan Gazan kaistaleen jälleenrakentamisesta kiinteistöhankkeena.

"Noch ist völlig unklar, wie diese weiter ausgreifenden Ideen mit Trumps Stil des Handelns, einer von gültigen Normen entbundenen Politik der überraschenden Willkürentscheidungen, zusammengehen sollen. Irritierend ist ja nicht nur der Stil des schwer berechenbaren Dealmakers, der im kurzfristigen nationalen Interesse handelt. Wie im Falle der obszönen Fantasie des Gebäudemaklers vom Wiederaufbau des leer gefegten Gazastreifens ist es die Irrationalität dieser wohl auch absichtlich unberechenbaren Person, die mit den längerfristigen Plänen des Vizepräsidenten oder seiner neuen technokratischen Freunde zusammenstoßen könnte."

Trumpin ja hänen hallintonsa pyrkimyksenä on ilmeisesti eräänlaisen säänneltyyn demokratiaan  (regulatory democracy) siirtyminen. Se on järjestelmä, jossa riittää, että vaalit järjestetään riippumatta siitä, kuinka hyvin äänestäjät ovat perillä asioista ja millaisia vaikutusmahdollisuuksia heillä tosiasiassa on. Vielä ei ole kuitenkaan kysymys perinteisestä fasismista: kaduilla ei marssita soihtukulkueissa, hallituksen perustuslain vastaisia toimia käsitellään alemmissa oikeusasteissa, lehdistö on osin sopeutunut, mutta ei täysin yhdenmukaistettu. Yliopistoilla näkyy jo vastarinnan merkkejä. 

Yhdysvaltojen poliittista tilannetta puituaan Habermas palaa Euroopan tulevaisuuteen ja Ukrainan sotaan. Jo Venäjän hyökkäystä seuraavana päivänä olisi pitänyt ymmärtää, että Yhdysvaltojen presidentinvaaliin liittyvä epävarmuus tekisi jo valmiiksi horjuvasta Naton yhtenäisyydestä entistä hauraampaa. Habermasin mukaan Euroopan olisi pitänyt jälkeen käydä realistista pohdintaa pitkän sodan riskeistä. Olisi ollut Euroopan omien etujen mukaista pyrkiä mahdollisimman nopeasti neuvotteluihin Venäjän kanssa ja löytää Ukrainalle hyväksyttävä, mutta lännen takaama ratkaisu. 

EU:n varovaisuus jatkuu. Habermasin mukaan Euroopan Unioni on silmiinpistävän näkymätön Ukrainan sodan aselepoa koskevissa neuvotteluissa. Se kuvastaa huolestuttavalla tavalla EU:n painoarvon vähenemistä kansainvälisessä politiikassa. 

Habermas päättää esseensä vaatimalla EU:n sotilaallista vahvistamista. Ei riitä, että EU:n pohjoiset ja itäiset jäsenmaat vahvistavat puolustustaan, ei myöskään se, että Saksa tekee niin. Tarvitaan yhteistä, eurooppalaista puolustusta ja sen tueksi yhteistä, enemmistöpäätöksiin perustuvaa puolustus- ja ulkopolitiikkaa. Mutta miten se tehdään sortumatta militarismiin ja nationalismiin, joista eurooppalaisilla kansoilla on 70 vuoden takaa hirveitä kokemuksia, kysyy 95-vuotias, natsismin ajan ja toisen maailmansodan kokenut filosofi. 

-------------

Jürgen Habermas

Jürgen Habermas on Euroopan johtavia vasemmistoa lähellä olevia intellektuelleja.  Hän väitteli vuonna 1954 vain 25-vuotiaana ja toimi sitten Max Horkheimerin ja Theodor W. Adornon assistenttina.  Vuonna 1964 hänet nimitettiin Horkheimerin jälkeen professoriksi Frankfurtin yliopistoon. Habermasin keskeiset teokset, Strukturwandel der Öffentlichkeit (suom. Julkisuuden rakennemuutos), Erkenntnis und Intresse, Theorie des kommunikativen Handelns ja Faktizität und Geltung ovat vaikuttaneet 1960-luvulta lähtien paljon eurooppalaiseen yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun. Vuonna 2004 Habermasille myönnettiin Kyoto-palkinto, jota on kutsuttu ihmistieteiden ja yhteiskuntatieteiden Nobeliksi. 

Habermasin suhde vasemmistoon on kriittinen, mutta sympatisoiva. Habermas ei ole marxilainen, mutta esimerkiksi Theorie des kommunikativen Handelns -teoksessaan hän kehottaa lukijoitaan palaamaan Marxin pariin. Vaikka 1960-luvun uusvasemmistolainen nuoriso sai vaikutteita Frankfurtin yliopiston tutkijoilta Horkheimerilta ja Adornolta, suhtautui Habermas torjuvasti nuoren vasemmiston ääriliikkeisiin, jotka lopulta syyllistyivät terrorismiin. Myöhemmin Habermas on yhteiskunnallisessa keskustelussa tukenut demokraattista sosialismia ajatuksena ja puolustanut hyvinvointivaltion ideaa. 

Esseen vastaanotto

Tässä referoimani essee on herättänyt Saksassa jo keskustelua. Esimerkiksi hänen kantansa, jonka mukaan EU:n olisi keväällä 2022 ollut neuvoteltava Venäjän kanssa, on herättänyt keskustelua Euroopan Unionin diplomatian roolista ja strategioista. Tältä osin Habermasin kanta vaikuttaa kyllä hiukan jälkiviisaudelta.

Itse pohdin myös sitä, olisiko Suomen ja Ruotsin asema nyt parempi eli turvallisempi, jos olisimme pidättäytyneet Nato-jäsenyyden hakemisesta keväällä 2022. Onneksi en ollut päättämässä! Samoin pohdin, olisiko EU:lla ollut aitoja mahdollisuuksia neuvotella Venäjän kanssa keväällä 2022. Tätä on tietysti tavallisen kansalaisen mahdotonta tietää. 

Kannattaessaan EU:n omaa armeijaa Habermas näyttää olevan Niinistön kanssa samoilla linjoilla. Niinistö ei tosin ollut ainakaan julkisuudessa sitä mieltä, että hyökkäyssodan aloittaneen Venäjän kanssa olisi neuvoteltava keväällä 2022. Suomessa ainakin Risto E.J. Penttilä piti keväällä 2024 esillä sitä, että Suomella on oltava "suunnitelma B" sen varalle, että Trump voittaa vaalit. Varmaan varautumista siihen vaihtoehtoon on ollut ympäri Eurooppaa. Tältä osin Habermas on ehkä turhan ehdoton. Mutta julkista keskustelua ei ehkä käyty riittävästi. 

Kiinnostavaa on Habermasin väite, jonka mukaan USA on jo liukumassa, jos ei suoranaiseen fasismiin, niin kuitenkin eräänlaiseksi säännellyksi demokratiaksi, jossa liike-elämä on ottanut niskalenkin politiikasta (eli kansanvallasta).     

Olen käyttänyt esseen tekstin käännöksessä avukseni ChatGPT:tä. 

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

24.3.2025: Arola, Kari (2013) Herraduunari. Kuopio: MediaWallenius.

25.3.2025: Tanner, Väinö (1948) Kuinka se oikein tapahtui. Vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen. Helsinki: Tammi.

26.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1973) Miina Sillanpää - Legenda jo eläessään. Porvoo-Helsinki:WSOY.

27.3.2025: Habermas, Jürgen (2025) Für Europa. Süddeutsche Zeitung 22.3.2025.

 

19. Martta Salmela-Järvinen: Miina Sillanpää

Miina Sillanpää  (1866-1952) oli vahva naisten oikeuksien puolesta taistelija. Hän oli ensimmäinen suomalainen naisministeri (Väinö Tannerin hallituksen 2. sosiaaliministeri v. 1926) ja maailmankin

mitassa toinen nainen ministerinä. Hän oli myös ammattiyhdistysaktiivi, toimittaja, kansanedustaja ja Ensi Kotien liiton perustaja ja johtaja. Miina Sillanpää teki pitkän uran kansanedustajana ja teki uupumatonta työtä naisten aseman parantamiseksi. Erityisesti hänen sydäntään lähellä olivat nk. aviottomat äidit ja heidän lapsensa.  

Miina Sillanpään poliittinen ura alkoi oman asian ajamisesta. Hän oli Jokioisten kartanon torppariperheen tytär, joka 12 vuotiaana lähti Forssaan pumpulitehtaaseen työhön. Pumpuli- ja naulatehtaiden jälkeen hän siirtyi 18 vuotiaana Porvooseen palvelijattareksi puolituttuun perheeseen, ja jatkoi tätä työtä noin viidentoista vuoden ajan. Jotkut palveluspaikoista olivat hyviä, mutta joukkoon mahtui myös toisenlaisia. Piikojen tai palvelijattarien asema oli heikko: sitä sääteli 1700-luvulta peräisin oleva palvelusohjesääntö, jonka mukaan palveluspaikkaan sitouduttiin vuodeksi kerrallaan. Vapaa-aikaa ei juuri ollut, ei myöskään rajoitettua työaikaa. Palvelijattarien yhdistys perustettiin Helsingissä 1898 ja pian Miina Sillanpää oli siinä johtotehtävissä.  (Aura Kiiskinen, josta edellä 14.3.2025  tekstissä kerroin, oli mukana perustamassa Viipurin palvelijattarien yhdistystä.)

1900-luvun alussa herrasväen oli vaikea nähdä piikaa ihmisenä. Kohtelu oli usein karua eivätkä rouvat tahtoneet myöntyä palvelijattarien järjestäytymisoikeuteen. Miina Sillanpäästä tuli parempien piirien silmätikku, jonka viaksi luettiin melkein mitä hyvänsä kotien ongelmia.  Kirjassa on paljon suoria otteita lehtikirjoituksista ja Miina Sillanpäälle lähetetyistä kirjeistä. Usein kirjeet ovat solvaavia. Erityisesti Hufvudstadsbladet näyttää julkaisseen kaikenlaista, sen aikaista someraivoa tihkuvia vuodatuksia. 

Martta Salmela-Järvinen  teki pitkään työtä Miina Sillanpään kanssa Toveritar-lehdessä ja sosialidemokraattisessa puolueessa. Salmela-Järvinen kertoo kirjassaan aika vähän omasta suhteestaan Miina Sillanpäähän. Hän pysyy ikään kuin kunnioittavan matkan päässä ystävästään.  

Silti erinomainen, lukemisen arvoinen ja monenlaisia ajatuksia herättävä teksti. 

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

24.3.2025: Arola, Kari (2013) Herraduunari. Kuopio: MediaWallenius.

25.3.2025: Tanner, Väinö (1948) Kuinka se oikein tapahtui. Vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen. Helsinki: Tammi.

26.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1973) Miina Sillanpää - Legenda jo eläessään. Porvoo-Helsinki:WSOY.

18. Väinö Tanner: Kuinka se oikein tapahtui

Väinö Tanner (1895-1966) tuomittiin nk. sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä helmikuussa 1946 viideksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen. Tuomion taustalla oli Neuvostoliiton kanta, jonka mukaan Tanner oli yksi keskeisistä sotaan syyllisistä yhdessä presidentti Risto Rydin sekä pääministerien Edvin

Linkomiehen ja Jukka Rangelin kanssa. Tanner pääsi ehdonalaiseen vapauteen kärsittyään puolet tuomiosta vuonna 1948.  

Varatuomari Tanner kirjoitti vankilassa ollessan vuoden 1918 tapahtumiin liittyvän teoksen Kuinka se oikein tapahtui. Tanner kertoo alussa kirjan tyypin: Kyse ei ole varsinaisista muistelmista eikä historiankirjoituksestakaan: historiankirjoitusta ei, koska mukana on paljon omakohtaisesti koettua ja sen kommentointia, muistelmista taas ei siksi, että mukana on paljon taustoittavaa muualla julkaistua. Kirjoittaja pyrkii myös kuvaamaan tasapuolisesti tapahtunutta. 

Kun vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksen jälkeen muodostettiin uusi hallitus, tuli sen varapuheenjohtajaksi sosialistien Oskari Tokoi. Tokoin senaatti oli Suomen ensimmäinen parlamentaarisesti muodostettu hallitus. Jäseniä oli porvarilliselta puolelta seitsemän ja sosialisteilta myös seitsemän, mutta kun senaatin puheenjohtajana toiminut kenraalikuvernööri ei osallistunut aktiivisesti senaatin työskentelyyn vaan puhetta johti varapuheenjohtaja Tokoi, oli senaatissa eli maan hallituksessa äänestystilanteessa sosialistienemmistö. Oli syntynyt maailman ensimmäinen  sosialistijohtoinen hallitus. 

Elokuun 1917 Tokoin senaatti hajosi, kun sosialistiset ministerit yksi kerrallaan erosivat valtalaista syntyneen kiistan jälkeen. Porvarilliset puolueet täydensivät eronneiden ministerien (senaatin jäsenten) paikat ja näin syntyi E.N.Setälän senaatti.  Lokakuussa pidettiin eduskuntavaalit, jonka porvaripuolueet voittivat -- sosialidemokraattien edustajamäärä putosi 103:sta 92:een. Samaan aikaan määräysvalta sos.dem.puolueessa siirtyi yhä selvemmin jyrkkien ainesten käsiin.  

Syksyn kuluessa jännitys kiristyi ja tulevan sisällissodan molemmat puolet aseistautuivat. Marraskuun suurlakon aikana Helsingin keskustassa liikkuneet punakaartilaiset vangitsivat Tannerin, ilmeisesti tätä tuntematta. Hänet vapautettiin kuitenkin saman tien kun paikalle oli tullut Tannerin tuntenut päällikkö. 

Seuraavien kuukausien aikana Tanner ja monet muut sosialidemokraatit vastustivat aseisiin tarttumista. He jäivät kuitenkin vähemmistöön, ja niin vallankumousyritys alkoi sunnuntaina tammikuun 27 päivänä 1918. Sodan aikana Tanner pidättäytyi tiukasti puolueettomana. Kun saksalaiset valloittivat Helsingin, pidätettiin Tannerkin lyhyeksi aikaa, koska valkoisten taholta epäiltiin Tannerin johtaman Elannon huoltaneen Kansanvaltuuskuntaa ja Punaista kaartia. Tanner ja Elanto kykenivät osoittamaan, että kyse oli ollut vain elintarvikkeiden kaupasta. 

Sodan päätyttyä Tanner koetti auttaa joitakin maan alle paenneita punaisten johtajia, mm. Edward Gyllingiä, K.H.Wiikiä ja Eetu Salinia. Sodan jälkipyykki oli verinen, mutta vähitellen olot tasaantuivat, Suomen Sosialidemokraatti-lehti alkoi ilmestyä, Elanto jatkoi toimintaansa ja lopulta voitiin pitää myös eduskuntavaalit, johon SDP sai asettaa omat ehdokkaansa.      

Tanner on erinomainen kirjoittaja. Hän kirjoittaa kokemastaan elävästi, mutta samalla pyrkii myös objektiiviseen tapahtuneen kuvaukseen. Tanner muistuttaa muistelmien kirjoittajana Winston Churchillia, joka aikanaan sai kirjallisuuden Nobel-palkinnonkin. Ei silti, Tokoin senaatin toinen sosialidemokraattinen jäsen, historiantutkija Väinö Voionmaa oli myös erinomainen kirjoittaja. Olipa Tokoin senaatissa myös E.N.Setälä, suomen kielen keskeinen kehittäjä ja tutkija.  Joskus pysähdyn miettimään, miten sivistyneitä poliitikot aikoinaan ovat olleet ... 

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

24.3.2025: Arola, Kari (2013) Herraduunari. Kuopio: MediaWallenius.

25.3.2025: Tanner, Väinö (1948) Kuinka se oikein tapahtui. Vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen. Helsinki: Tammi.

17. Kari Arola: Herraduunari

Kari Arola (1948-2022) oli pitkänlinjan demarijournalisti. Hän toimi SAK:n Palkkatyöläinen -lehden päätoimittajana, Akavan tiedottajana ja Akava-lehden päätoimittajana ja vuodesta 1997 Demarin päätoimittajana. Uutispäivä Demari  oli entisen Suomen Sosialidemokraatin seuraaja ja nykyisen Demokraatti- aikakauslehden edeltäjä. Demokraatisssa lehden katsotaan nimenvaihdoksista huolimatta olleen sama eli ilmestymisen katsotaan alkaneen vuonna 1895. 

Kari Arola oli savolaissyntyinen, Turun yliopistossa journalismia opiskellut ammattilainen. Herraduunari on ilmestynyt 2013 kun Arola täytti 65 vuotta. Kirja on sujuvasti kirjoitettu omaelämänkerta Arolan uran eri vaiheista. Itselleni kiinnostavin osuus on kirjan jälkipuoli, jossa Arola kertoo urastaan Demarin päätoimittajana. 

Demarin päätoimittajuutta kuvaava osuus kirjasta on aika katkeran miehen kirjoittamisterapiaa. Arola koki olleensa "koirien kusitolppana" eli johtavien demaripoliitikkojen jatkuvan paineen kohteena. Kirjassa on meheviä tarinoita siitä, miten demarikansanedustajat ja ministerit närkästyvät liian pieneksi taitetuista haastatteluista tai kuvista. Kiitosta hyvin tehdystä työstsä ei tule, sen sijaan haukkumisia piisaa. 

Arolan antipatiat tulevat selviksi: pääministeri ja SDP:n puoluejohtaja Paavo Lipponen vartioi lehden sisältöä tarkasti, puoluesihteeri Eero Heinäluoma puuttui jopa lehden taittoon ja monet nimeltä mainitsemattomat kansanedustajat ottivat yhteyttä, jotta jutut ja kuvat olivat heidän mielensä mukaisia. Journalistisesti korkeatasoista lehteä oli tällaisessa paineessa vaikea tehdä. Merkittävä poikkeus oli (Arolan mukaan) vain Erkki Tuomioja, joka ei tällaiseen lehden lähiohjaamiseen lähtenyt koskaan.  

Työväenlehdet olivat 2000-luvun alussa syvenevissä vaikeuksissa. Arolan päätoimittajakautena Kansan Lehden  ja Turun Päivälehden kaltaiset vanhat työväenlehdet lakkautettiin ja jäljelle jääneen Uutispäivä Demarin toimitusta supistettiin. 

Demarin päätoimittajuus on kova pesti, josta Arolan siteeraaman Aimo Kairamon mukaan ei ole päästy eläkkeelle. Yleensä on irtisanottu, paitsi se päätoimittaja joka teki itsemurhan. Arola jatkoi vuoteen 2006 saakka, muodollisesti yhteisellä sopimuksella, mutta Arola taisi kokea työsuhteen päättymisen irtisanomisena. 

Uutispäivä Demarista tuli politiikan aikakauslehti. Samoin kävi myös toiselle työväenliikkeen päälehdelle eli Kansan Uutisille, sekin muuttui sanomalehdestä aikakauslehdeksi. Myös Arolan kanssa samaan aikaan KU:n päätoimittajana toiminut Yrjö Rautio (1949-) joutui lähtemään lehdestään vuonna 2004 ajauduttuaan riitoihin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen kanssa.  

Kaipaan vanhoja poliittisia päivälehtiä,  Demaria, Kansan Uutisia ja jopa Kokoomuksen Uutta Suomea.

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

24.3.2025: Arola, Kari (2013) Herraduunari. Kuopio: MediaWallenius.