Lillrankin pamfletti

Professori Paul Lillrank on julkaissut kiinnostavan pamfletin "Maailman parantaja" --- Matti Apunen viittaa tähän YP:n viime numeroon kirjoittamassaan esseessä. Lillrankin kirja on vapaassa jaossa EVA:n sivuilta. (www.eva.fi) Lillrank on hyvä kirjoittaja ja hänellä on paljon sellaista sanottavaa, jota yhteiskuntatieteilijöiden kannattaa tykönään pohtia, vaikka ei olisikaan samaa mieltä. En tiedä, onko Lillrankilla ns. taistolaistaustaa kuten monet väittävät B. Wahlroosilla olleen, mutta tämän pamfletin alun perusteella se voisi hyvin olla mahdollista. Siksi ponnekkaasti hän käy totalitarismiksi kutsumansa ajatteluperinteen kimppuun. On aika kiinnostavaa, kuinka nopeasti porvarillinen aate nousee esiin. Kokoomuksen kasvu suurimmaksi puolueeksi, Niinistön valinta presidentiksi --- kaikki näyttää puhuvan oikeistolaisen poliittisen ajattelun uudesta tulemisesta. Professori Jarmo Virmavirran Kanava-lehden viime numerossa julkaisema kirjoitus argumentoi konservativismin puolesta. Virmavirran mukaan kaikki suuret suomalaiset valtiomiehet ovat olleet konservatiiveja (myös Kekkonen ja Koivisto). Lillrank väittää, että kyse on porvarillisen aatteen / idean puolustamisesta, mutta minusta hän puhuu kyllä enemmän itsestään kuin keskivertoporvareista, joita itse kukin on tavannut riittämiin, jotta vertailuaineistoa on tarpeeksi. Argumentti menee jotenkin niin, että kaikki Lillrankin järkevänä pitämä liberiaali ajattelu ja toiminta nimetään porvarillisuudeksi ja sen vastakohtana oleva ajattelu ja toiminta totalitarismiksi. Tässä suhteessa kirja ei minusta ollut kovin analyyttinen. Jos hän olisi malttanut keskustella vaikkapa Mauno Koiviston tai Ele Aleniuksen kaltaisten kirjoittajien vanhojen ja uusien tekstien kanssa, (tai Kalevi Sorsan, tai Väinö Tannerin) vain joitakin suomalaisia vasemmistolaisia mainitakseni, olisi Lillrankin pamfletti ollut ehkä vähemmän iskevä, mutta ainakin omissa silmissäni uskottavampi. Näin mennään -- saa nähdä, vastaako heille kukaan, syntyykö keskustelua.