Sosiaalihuoltolaki lausuntokierroksella

Lopultakin lausunnolle on tullut uutta sosiaalihuoltolakia koskevan hallituksen esitys. Lakiesitys poikkeaa huomattavasti sosiaalihuoltolain uudistusta valmistelleen työryhmän esityksestä. Toisin kuin uudessa terveydenhuoltolaissa, lakiesitys ei sisällä tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevia pykäliä saati kokonaista lukua kuten on terveydenhuoltolaissa. Saamani tiedon mukaan nämä säännökset ovat kuitenkin tulossa valmisteilla olevaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin ja myös terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan pykälät siirretään sinne. Hyvä juttu!

Iso uutinen on myös se esityspaketin kohta, jossa lastensuojelun tehtävissä toimivien epäpätevien työntekijöiden palkkaamista rajoitettaisiin. Esityksen mukaan enintään vuoden mittaisiin sijaisuuksiin saataisiin jatkossa palkata vain sosiaalityön opiskelijoita (LSL 13c §).

Sosiaalityöntekijöitä vähemmän ja sosiaaliohjaajia enemmän

Varsinainen yllätys piilee esityksen perustelujen luvussa 4 ("Esityksen vaikutukset") kohdassa, joka koskee kelpoisuusehtojen väljentämistä (ss. 127-129). Tämä liittyy suunnitelmaan siirtää osa lastensuojelun avohuollon palveluista "yleisen sosiaalihuollon puolelle". Siirrettäviä palveluja olisivat perhetyö, tukihenkilöt ja -perheet sekä vertaisryhmätoiminta. Esityksen mukaan lastensuojelutehtävissä toimivien sosiaalityöntekijöiden määrää vähennettäisiin ja sosiaalihuollon avopalveluihin palkattaisiin reippaasti lisää sosiaaliohjaajia. 

Osassa palvelutarpeen arviointia voisi tehdä sosiaalityöntekijän lisäksi myös sosiaaliohjaajat. Tässä on kyse sosiaalihuoltolakiesityksen 47 §:stä, joka koskee omatyöntekijää.  Tarkoitus on, että kaikilla sosiaalihuollon asiakkailla olisi oikeus saada palveluntarpeensa arvioiduksi ja että asiakkaille nimitettäisiin omatyöntekijä.

Omatyöntekijänä voisi siis toimia myös sosiaaliohjaaja, mutta jos kyse on siitä, että sosiaalihuollon tarve johtuu asiakkaan vaikeasta elämänhallinnan ongelmasta, olisi omatyöntekijänä oltava sosiaalityöntekijä:

"Sosiaalityöntekijän kelpoisuutta edellytettäisiin vähintään työparilta, jos asiakkaalla on vaikeita elämänhallinnan ongelmia ja/tai palvelut muodostavat vaikeasti yhteen sovitettavan kokonaisuuden ja päätöksenteko edellyttää runsaasti harkintaa. (s. 128)"   

On vähän monitulkintainen juttu, mitä tästä voisi seurata. Kävisikö niin, että kunnat tulkitsisivat sosiaaliohjaajien riittävän useimpiin palvelutarpeen arviointeihin--myös tilanteissa, joissa oikeastaan tarvittaisiin sosiaalityön asiantuntemusta?

Mahdolliset säästöt 

Tuohon henkilöstörakenteen muuttamiseen liittyy seurauksiltaan vähän vaikeasti hahmotettavissa  oleva laskelma. Tässä lienee kyse rakennepoliittisessa toimenpideohjelmassa edellytettyyn säästövaatimukseen vastaamisesta.

Lastensuojelun avohuollosta siirtyisi pois noin 58 000 asiakasta. Vastaavasti lastensuojelussa tarvittaisiin noin 967 sosiaalityöntekijää vähemmän ja valtaosa (noin 800) näistä vakansseista muuttuisi "yleisen sosiaalihuollon" puolella sosiaaliohjaajien tehtäviksi.   Koska sosiaaliohjaajat tällä hetkellä saavat pienempää palkkaa, ajatellaan näin säästettävän noin 5,7 miljoonaa euroa vuosittaisissa palkkakuluissa. Arvioitu kustannussäästö olisi 10 368 euroa henkilöä kohti. Olisiko oikeasti mahdollista saada aikaan säästöjä, kun nykyiset henkilöstömitoitukset ovat todellakin liian pieniä?

Esityksessä todetaan, että:

"Tosiasiallisesti säästömahdollisuutta ei ole, koska Toimiva lastensuojelu -työryhmän raportin ja muidenkin selvitysten perusteella kuntien lastensuojelussa henkilöstömitoitus on liian pieni, jolloin rakenteen muutoksella saatava säästö tulisi kohdentaa uusien vakanssien perustamiseen."

Lausuntoa lakiluonnoksesta on pyydetty 6.6. mennessä. Olisi erittäin hyvä, jos asiasta kiinnostuneet tahot (Talentia, Sosnet jne) ottaisivat asiaan reippaasti kantaa.