5. Itsehallinnon aika

 12.3.2025

Filosofian ylioppilas Juha Järvinen toimitti vuonna 1986 kiinnostavan artikkelikokoelman työelämän itsehallinnosta. Kirjoittajina olivat Järvisen lisäksi Rakennusliiton toimittaja Topi Tolvanen, valt.lis. Martti Kuokkanen, DI Kalervo Ukkola, toimittaja Heidi Hautala ja Metalliliiton tutkija Martti Mellais. Kirjan kustantaja oli KSL.  

Melkein neljänkymmen vuoden takainen artikkelikokoelma tuntuu nykysilmin luettuna melkein liikuttavalta. Teemat eivät ole tietenkään vanhentuneita. Kirjan taustalla on 1980-luvulla länsimaissa ja vahvasti myös Pohjoismaissa käyty keskustelu tuotannon valvonnasta ja itsehallinnosta. Vasemmiston piirissä Jugoslaviaa pidettiin esimerkkinä työläisten itsehallinnosta.  Juha Järvinen kuvaa Jugoslavian tuotantoitsehallinnon järjestelmää. Järvisen mukaan itsehallinto sopi Jugoslaviaan jo maantieteellisistä ja kulttuurista syistä, sillä maa koostui lukuisista kulttuureista ja kansoista. Olisi kiinnostava tietää, mitä entisen Jugoslavian tuotantoitsehallinnosta jäi jäljelle. Itsehallinnolla ei tainnut olla kummempaa vaikutusta Jugoslavian hajoamiseen 1990-luvulla -- tulevaa ei kirjoittamishetkellä tietenkään voinut ennakoida. 

Heidi Hautala kirjoittaa ruoasta poliittisena kysymyksenä. Kirjoittamishetkellä ruokatuotannosta ei taidettu vielä puhua yhtä paljon kuin nykyään. Kiinnostavaa on, että Hautala käsittelee aika painokkaasti elintarviketuotannon merkitystä terveysongelmien  tuottajana. Martti Mellais kirjoittaa asetuotannosta ja sitä korvaavasta vaihtoehtoisesta tuotannosta. Nyt kun suomalaista teollista tuotantoa käännetään pakosta aseiden tuotannon suuntaan, tunnen nostalgiaa lukiessani Mellaisin pohtintoja asetuotannon korvaavan tuotannon käynnistämisestä maailmalla. 

Omalta kannaltani kiinnostavin artikkeli on Martti Kuokkasen puheenvuoro Työorganisaatioiden muuttuminen ja ay-liikkeen toimintaedellytykset. Kirjoittamishetkellä oli työorganisaatioiden johtamisessa tapahtumassa murros. Työehdoista ja palkkauksesta sopiminen oli muutoksessa. 

"Erästä keskeisintä viime aikojen puheenaiheena ollutta työn organisoinnin muotoa (tai suppeammin työnjohdollista tekniikkaa) kutsutaan tavoitejohtamiseksi. Koska po. johtamistekniikka on ay-liikkeen toimintaedellytysten kannalta erittäin ongelmallinen ja koska tuskin missään ay-liikkeen piirissä on esitetty, mitä tämä johtamistekniikka pitää sisällään, tässä kirjoituksessa pyritään ensinnä antamaan tavoitejohtamiselle täsmällinen sisältö, ja toiseksi käisttelemään niitä ongelmia, joita po. johtamistekniikka synnyttää."

Kuokkanen esittelee tavoitejohtamisen välineitä kuten arviointi- ja ohjauskeskusteluita, työntekijöille asetettavia henkilökohtaisia tavoitteita ja niiden dokumentointeja. Kuokkasen mukaan tavoitejohtamista luonnehtii näennäinen yksilöllisyys ja työntekijöiden sosiaalistettu ja laillistettu kilpailu, jolla on selkeät palkinnot ja rangaistukset. Tavoitejohtaminen ei salli poikkeavuutta, kaikkien on sisäistettää organisaation arvot. "Kerran synnyttyään tällaista järjestelmää on erittäin vaikea purkaa."

Kuokkanen kertoo, että tavoitejohtaminen on jo käytössä IBM:n Suomen tytäryhtiössä. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin tavoitejohtaminen eri variantteineen on käynnissä kaikkialla, uskoisin että myös Kuokkasen tuolloisessa työpaikassa, Helsingin yliopiston filosofian laitoksella.  

--------------------------------

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

   

4. Gunnar Gunnarson: Georg Lukács

Ruotsalainen Gunnar Gunnarson (1918-2002) syntyi työläisperheeseen. Hän opiskeli Tukholman yliopistossa filosofiaa, kirjallisuustiedettä ja historiaa.  Espanjan sisällissodan  aikana hän kiinnostui marxismista ja päätyi Ruotsin kommunistisen puolueen (SKP:n) jäseneksi. Vuonna 1950 Gunnarson erosi Ruotsin kommunistisesta puolueesta ja siirtyi sosialidemokraatteihin. Vuonna 1983 hän erosi myös sosialidemokraateista. -- Gunnarson esitteli ruotsalaiselle lukijakunnalle monia keskeisiä vasemmistolaisia ajattelijoita, yhtenä heistä unkarilaisen György Lukácsin. 

Georg von Lukács syntyi Budapestissa 1885 varakkaaseen juutalaisperheeseen.  Vuonna 1906 Lukács väitteli tohtoriksi Budapestissa. Sitten hän siirtyi Heidelbergiin opiskelemaan filosofiaa, jatkoi opintojaan Münchenissä ja Berliinissä ja tutustui Max Weberiin, Ernst Blochiin, Karl Mannheimiin ja Georg Simmeliin.  Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Lukács osallistui Bela Kunin johdolla toteutettuun vallankumousyritykseen ja toimi kansankomissaarina. Vallankumouksen kukistumisen jälkeen Lukács pakeni Wieniin. Vuonna 1923 hän julkaisi ehkä tunnetuimman teoksensa, Geschichte und Klassenbewusstsein, jossa Lukács kehitteli marxismin klassikoiden ja tuon ajan sosiologien (mm. Weber, Simmel) pohjalta teoriaa kapitalistisesta yhteiskunnasta totaliteettina. Keskeisiä käsitteitä olivat vieraantuminen, esineellistyminen ja tavarafetisismi. Nämä siis ennen kuin Marxin vuoden 1844 taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset ilmestyivät vuonna 1932. Kirjalla oli vaikutusta Frankfurtin koulun ajattelijoihin (Horkheimer, Adorno, Marcuse)  -- heillä taas 1960-luvun yhteiskunnallisiin mullistuksiin ja nk. uusvasemmiston nousuun.

Lukács kehitteli realistisen romaanin teoriaa. Poliittisesta toiminnasta hän siirtyi sivuun jouduttuaan vuonna 1928 stalinistien arvostelun kohteeksi. Vuonna 1930 hän siirtyi Moskovaan ja pysyi Neuvostoliitossa vuosina 1930-1944.  On aika ihmeellistä, että hän selvisi hengissä Stalinin vainoista. Se oli mahdollista vain alistumalla ja katumalla aikaisempia kirjoituksiaan. Lukács palasi Unkariin 1944 ja sai professuurin Budapestista.  

Vuoden 1956 Unkarin kansannousuun hän osallstui toimimalla Imre Nágyn hallituksen opetusministerinä. Kansannousun kukistumisen jälkeen Nágyn hallituksen ministerit teloitettiin, Lukács erotettiin kommunistisesta puolueesta ja karkoitettiin Romaniaan. Lukács kuoli 1971 Budapestissa. 

Gunnar Gunnarsonin vuonna 1969 ilmestynyt esseeteos kommentoi yksityiskohtaisesti Lukácsin kirjoituksia, mutta kertoo aika vähän ja hajanaisesti Lukácsin elämästä. Kirjoittamishetki näkyy eikä ilmestymisestä kulunut aika ole aina ollut kovin armelias. Gunnarsonin käsitykset Neuvostoliiton saavutuksista Stalinin kaudella vaikuttavat nykysilmin luettuina aika naiiveilta. Sinänsä on kiinnostavaa, että sosialidemokraatteihin tuolloin lukeutunut Gunnarson käy perusteellista keskustelua 1900-luvun keskeisestä marxilaisesta filosofista.  

En pidä itseäni Lukács-tuntijana. Minulla on joitakin Lukácsin teoksia, mutta ne eivät kyllä kulu päivittäisessä käytössä. Luin aikanaan Seppo Toiviaisen kirjan Nuori Lukács (1977), mutta en ollut oikein innostunut, vaikka Toiviaisen tyyli oli paikoin lumoava. Ehkä minusta tuntui, että Toiviaisella oli liian ortodoksinen linja. Toiviaisen mukaan teesiä  nuoresta Lukácsista käytetään "nykyään" (siis 1970-luvulla) revisionismin ja antikommunismin palveluksessa, kun yritetään väittää, että Lukács edustaisi jonkinlaista länsimaista marxismia neuvostomarxismin rinnalla tai sijasta.

Omaan ajatteluuni Lukács on vaikuttanut välillisesti: hänen oppilaansa Ágnes Heller (1929-2019) antoi minulle paljon. Hellerin tuomio Lukácsin Historia ja luokkatietoisuus-teoksen historiallisesta merkityksestä  oli kyllä aika tyly (vuonna 2015 julkaisemassaan esseessä). Silti on varmaan perusteita väittää, että Lukácsin vaikutusta Hellerin filosofiaan on ollut merkittävä.

--------------------------------

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

   

        

3. Martta Salmela-Järvisen muistelmat

 10.3.2025

Yksi äitini suosikkikirjoista oli Martta Salmela-Järvisen (1892-1987) muistelmien ensimmäinen osa Kun se parasta on ollut. Akaassa, Kylmäkosken ja Urjalan rajamailla syntynyt Martta Hellsten muutti äitinsä kanssa Helsinkiin vuonna 1900. Isä oli kuollut jo ennen Martan syntymää, samoin pari vuotta vanhempi veli. Leskiäiti elätti itsensä ja tyttärensä toimimalla rakennustyömailla tiilenkantajana ja työmaakahvilan pitäjänä. 

Martta Salmela-Järvinen kirjoitti 1960-luvulla neliosaisen muistelmateoksen. Kun se parasta on ollut (1963), Alas lyötiin vanha maailma (1966) ja Taipui vaan ei taittunut (1966) muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Sarjaa täydensi vielä neljäs teos, jota minulla ei ole enkä ole sitä lukenut. Mutta varsinkin Martan lapsuutta ja nuoruutta kuvaava Kun se parasta on ollut ja vuosia 1906-1918 kuvaava Alas lyötiin vanha maailma ovat hienoja kuvauksia vuosisadan alun Helsingistä ja vähitellen heräävästä työväenliikkeestä ja nuoren Martan poliittisesta kiinnostuksesta. Varsinkin ensimmäinen osa on minusta kirjallisuutenakin korkeatasoinen teos. 

Martta avioitui vuonna 1910 kivityömies Eino Salmelan kanssa ja heille syntyi viisi lasta, joista yksi kuoli pienenä. Sisällissodan aikana Eino oli punakaartissa. Myös Martta kävi värväytymässä Punaiseen Ristiin, mutta monilapsisen perheen äiti ei huolittu rintamalle. Eino  joutui sodan jälkeen vankileirille ja Martta joutui huolehtimaan perheen elatuksesta yksin. 

Kahden ensimmäisen kirjan rinnalla kolmannen osan kuvaus vuosista 1918-1939 on sinänsä pätevää muistelmatekstiä, mutta lapsuuden ja nuoruuden kuvausten voima ehkä vähän heikkenee. Martta Salmela-Järvisestä tuli 1920-luvulla SDP:n toimitsija, kaupunginvaltuutettu ja vuonna 1939 myös kansanedustaja. Hän oli yhdessä Miina Sillanpään ja Tyyne Leivo-Larssonin kanssa keskeisiä sosialidemokraattien naispoliitikkoja. SDP:n 1950-luvun puoluehajaannuksessa Salmela-Järvinen tuki Emil Skogin johtamaa oppositiota. Hän toimi TPSL:n kansanedustajana ja puolueen varapuheenjohtajana. SDP:n jäseneksi Martta Salmela-Järvinen palasi vuonna 1973. 

Hän sai sosiaalineuvoksen arvonimen vuonna 1962. Salmela-Järvinen toimi monissa sosiaalialan vapaaehtoisjärjestöissä ja oli mm. mukana perustamassa Ensikotien liittoa. 

--------

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

 

2. Karl Marx: Pääoma

 9.3.2025

Karl Marxin (1818-1883) pääteos on Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. Marx ei elinaikanaan julkaissut kovin paljoa. Pääomaa hän kirjoitti varmaan lähes kahdenkymmen vuoden ajan, eikä elinaikanaan saanut valmiiksi kuin ensimmäisen osan, alaotsakkeena Pääoman tuotantoprosessi. Toiset kaksi osaa viimeisteli ja osin kirjoitti Friedrich Engels. 

Kun opiskelin 1970-luvulla sosiaalipolitiikkaa, oli  Pääoma tutkintovaatimuksissa, muistaakseni kuitenkin vain kirjan lopusta valitut luvut pääoman kasautumisprosessista. Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella ei ollut kovin syvällistä Marxin tutkimusta, vaikka toki kansainvälistä keskustelua seurattiinkin. Itse muistan lukeneeni Pääomaa lähinnä englantilaisen yhteiskunnan sosiaalisten ongelmien kuvauksena, eli en kovi teoreettisesti. Vasta lisensiaatin tutkimuksessa ja väitöskirjassa luin Pääomaa ja sen esitöitä (nk. Grundrisseä) tarkemmin.  Taloustieteilijöiden näkökulmasta uskoisin Marxin tekstiä pidettävän nykyään korkeintaan historiallisesti kiinnostavana.  Sosiologien ja sosiaalipolitiikan tutkijoiden kannalta Pääoma on yhteiskuntateiteiden kiistämätön klassikko, johon aika ajoin palataan, mutta jonka aktiivinen tutkimus on ainakin Suomessa aika vähäistä. 

Marxin ja Engelsin tuotanto on vaikuttanut eri maiden sosialistisiin ja kommunistisiin liikkeisiin hyvin paljon. Aikaakin on tietysti kulunut: Pääomankin ensimmäisen saksankielisen osan ilmestymisestä on kulunut jo 158 vuotta. Hannu Soikkanen kuvaa väitöskirjassaan Sosialismin tulo Suomeen (1961), miten suomalainen työväenliike sai vaikutteita lähinnä Friedrich Lassallelta ja vähän myöhemmin August Bebeliltä ja Karl Kautskylta, ei niinkään Marxilta. Tämä ei ole ihme, sillä Pääoman pyrkimys on tieteellinen, ei poliiittinen. Pääomasta on  turha hakea konkreettisia toimintaohjeita vasemmiston poliittisiin kamppailuihin. Joka tapauksessa Marx ja hänen hengenheimolaisensa vaikuttivat siihen, että wrightiläinen työväenliike 1890-luvun Suomessa vähitellen katosi ja tilalle tuli itsenäinen, omalta pohjalta ja työväestön eduista lähtevä sosialistinen liike.

Laukaan demarit järjestivät joskus 10 vuotta sitten keskustelutilaisuuden, jossa puhujana oli silloinen europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari. Jo aika lailla menneen maailman ajattelijana pidetty Marx oli tehnyt yliopistomaailmassa jälleen kerran paluun. Kysyin Jaakonsaarelta, pitäisikö SDP:nkin piirissä palata lukemaan Marxia. Jaakonsaari ei tästä kyllä innostunut.  Muistaakseni hän vastasi, että Marxiakin voidaan lukea kovin monesta näkökulmasta --- mikä on tietysti aivan totta.

Olen miettinyt helmi-maaliskuun aikana, miten presidentti Donald Trump ja hänen esikuntansa oikeastaan ovat tekemässä Pääomasta taas jälleen kerran ajankohtaista luettavaa. USA:n nykyhallinnon pyrkimykset ovat paljaan karulla tavalla pääomien kasautumiseen pyrkiviä. Kun presidentti Trumpin toiminnan logiikkaa on pohdittu, olisiko niin,  että kyse on pääoman logiikasta. 

-------------------

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

1. Raoul Palmgren: Toivon ja pelon utopiat (1963)

Vasemmistoa ei voisi olla olemassa ilman utopioita paremmasta maailmasta.

Ensimmäinen esittelemäni kirja on kirjailija ja toimittaja Raoul Palmgrenin (1912-1995) utopioita käsittelevä pieni kirja. Teos ei ole Palmgrenin tärkein teksti, mutta minulle se on ollut merkityksellinen. Palmgren esittelee erilaisia utopistifilosofeja aina antiikista saakka, mutta myös taiteessa esiintyneitä utopismeja, esimerkiksi romaanien ja elokuvien tulevaisuuskuvitelmia.  On kiinnostavaa, että merkittävissäkin science fiction - romaaneissa tai elokuvissa tunnutaan ajatteltavan, että tuotantovälineiden yksityinen omistus säilyy, vaikka ihmiskunta matkustaa tähtien taakse.  

Toivon utopioiden ohella Palmgren esittelee dystopioita. Painokkaan esittelyn saa esimerkiksi George Orwelin "1984". Romaanin totalitarismikuvaus pohjaa stalinismin kritiikkiin, mutta ennakoi tulevaa myös muualla: 

"alituinen propagandarummutus kaukovarjostimilla (...) olemasssaolevan kirjallisuuden ja lehdistön jatkuva oientaminen (...); kielen kehittäminen yhä vivahduksottomammaksi (uuskieli), jotta kerettiläinen ajattelu (ajatusrikokset) tulisi mahdottomaksi, ja siihen liittyvä kaksoisajattelu (kyky sisällyttää ajatuksiinsa samanaikaisesti kaksi päinvastaista uskomusta ja hyväksyä ne molemmat; tunnuksia: Sota on rauhaa -- Vapaus on orjuutta -- Tietämättömyys on voimaa)."    

Palmgran muistuttaa kirjansa lopuksi meitä, että tulevaisuuteen kohdistuvan positiivisen mielenkiinnon sammuminen "jossakin kansassa, jossakin kulttuuripiirissä on kuolemansairauden oire".

Palmgrenin oma elämä osoitti, millaisiin paineisiin vasemmistolaisuus Suomessa on joskus johtanut. Hän oli 1930-luvulla kiilalainen toimittaja ja kirjallisuuskriitikko. Jatkosodan aikana hän oli vankilassa ja Sukevan vankileirillä. Sodan jälkeen hän oli monessa mukana, mm. SKDL:on Vapaa Sana-lehden päätoimittajana. Hän oli vuodesta 1944-1952 SKP:n jäsen, mutta joutui eroamaan puolueesta ja päätoimittajuudesta harhaoppisena, "titolaisena". Vuonna 1968 hänet valittiin Oulun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi.

-- Oikeaoppisuuden haamu vaanii edelleen vasemmistossa.  

-------------------

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

Sota-kirja

Watergate-journalisti Bob Woodward uusin kirja "War" (suom. Sota)  kertoo Ukrainan ja Gazan sodista, mutta myös  kahdesta hyvin erilaisesta presidentistä: Trumpista ja Bidenistä. Kirja ilmestyi 15.10.2024 ja sitä on lainailtu ahkerasti USA:n tiedostusvälineissä. Sain kirjan luetuksi tänään 3.11.2024.   Bob Woodward on kirjoittanut 23 kirjaa.  Tämä saattaa olla hänen tärkein kirjansa -- tai se olisi voinut olla sitä ... 

Presidentti Biden sai hyvissä ajoin tietää Putinin hyökkäysaikeista Ukrainaan. Biden koetti pysäyttää suunnitelman kertomalla avoimesti sekä Putinille että julkisuuteen, että hyökkäyssuunnitelmista tiedetään. Edes ukrainalaiset eivät tuntuneet uskovan Bideniä. Putin kiisti sotasuunnitelmansa vielä joulukuussa 2021. Ulkoministeri Anthony Blinken uskoo, että Venäjän ulkoministeri Lavrov pidettiin Putinin suunnitelmista pimennossa.  Biden ei kyennyt estämään Putinin hyökkäystä, mutta toistaiseksi sota ei ole laajentunut. Bidenin tuki Ukrainalle ollut vahvaa:  kesään 2023 mennessä USA on tukenut Ukrainaa 53 miljardilla dollarilla. 

Toinen sota, jota kirja käsittelee, on käynnissä Lähi-Idässä. Biden ja hänen hallintonsa koettivat vaikuttaa Israelin toimintaan Hamasin terrorihyökkäyksen jälkeen  syksyllä 2023.  Bidenin ja ulkoministeri Blinkenin vaikutusyritykset Israelin tapaan sotia Gazassa eivät ole tehonneet. Kirjasta saa kyllä sellaisen käsityksen, että varsinkin Blinken on tehnyt kaikkensa, jotta aselepo saataisiin aikaan ja siviilien tilanne helpottuisi.  Alkuvaiheessa Blinkenin rauhanponnistelut saivat tukea myös eräistä arabimaista. 

Ennen kaikkea kirja kertoo presidentti Donald Trumpista. Woodwardin arvio on tyly: Trump on hyvin arvaamaton ihminen, eikä häntä missään tapauksessa tulisi valita uudestaan presidentiksi. Tiukasti dokumentoitu teksti on paikoin hiuksianostattavaa luettavaa. Trumpin uhkaukset siitä, miten hän tulee kohtelemaan poliittisia vastustajiaan uudelleenvalintansa jälkeen pelottavat. Woodwardin mukaan hän on esimerkiksi uhannut kutsua sivu suunsa puhuneet eläköityneet kenraalit uudelleen palvelukseen ja asettaa heidät sotaoikeuden tuomittavaksi. Tehokas poliittisten vastustajien maalittaminen johtaa yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymiseen. Entisen esikuntapäällikkön kenraali Mark Milleyn henkeä on uhattu niin usein, että hänellä on ollut turvallisuuspalvelujen ympärivuorokautinen vartiointi myös eläköitymisensä jälkeen. Trumpin suhde Venäjään, Kiinaan ja Pohjois-Koreaan ei välttämättä lupaa hyvää.  Esimerkiksi Putinilla näyttää olevan Trumpiin merkillisen luja ote, joka Woodwardin mukaan voisi vaikuttaa jopa kiristykseltä. Tässä Woodward tuntuu hiukan spekuloivan, sillä mitään todisteita kiristyksestä hän ei esitä.   

Suomalaisista tässä noin 450 sivuisessa kirjassa mainitaan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä käsiteltäessä.   

Presidentinvaalit ovat ylihuomenna tiistaina. Trump ja Harris ovat mielipidetiedusteluissa aika tasoissa. Parhaassa mahdollisessa maailmassa tällainen teos olisi keikauttanut vaaliasetelmat Harrisin ylivoimaiseen voittoon.  Näin ei ole käynyt --- siitä voi vetää aika pessimistisiä päätelmiä demokratian tulevaisuudesta. 

Bob Woodward (2024) War. Simon & Schuster.

"Miten Mies voi?"

Minulla oli viikonloppuna kova nenäverenvuoto, jonka vuoksi jouduin käymään sairaala Novassa. Nenäverenvuoto voi kuulostaa harmittomalta vaivalta, mutta vakuutan, että kun verta tulee tarpeeksi kovalla vauhdilla, on siitä kyllä leikki kaukana. 

Oli mahtavaa, että sairaalaan tultuani en juuri joutunut odottamaan, vaan pääsin nopeasti hoitoon.Vuoto saatiin tukituksi erikoislääkärin ja sairaanhoitajan määrätietoisella ja taitavalla työllä, mutta ihan helposti se ei käynyt ja otti oman aikansa.  Siksi oli ihan tarpeen, että sairaanhoitaja huolehti välillä minun kunnostani kysymällä aika ajoin, "miten mies voi", "onko miehen vointi vielä hyvä". 

Kun verenvuoto oli pääasiassa tyrehtynyt, aloin pohtia, mistä johtuu, että Novassa naispuoliset hoitajat tapaavat puhutella minua "Mieheksi". Näin tapahtuu osastosta ja ilmeisesti sairaalastakin riippumatta. Kysyinkin tätä minua tällä kertaa hoitaneelta sairaanhoitajalta: kutsuuko hän naispuolisia potilaita "Naiseksi"? Kysymys taisi olla hiukan hämmentävä. Hän sanoi, että naisia kutsutaan joskus "rouviksi", mutta ei kyllä Naiseksi.

Varmaan Mieheksi kutsumisen syyt ovat käytännöllisiä. Kun potilaat vaihtuvat nopeassa tahdissa, ei voi olettaa, että he muistaisivat potilaan nimen. Siksi yleisnimi "Mies" käy hyvin päinsä. Ehkä nimityksessä voi olla myös halua rohkaista potilasparkaa -- "ole mies"! Potilas voi halutessaan mietiskellä, onko mieheksi kutsumisella muitakin ulottuvuuksia.