19. Martta Salmela-Järvinen: Miina Sillanpää

Miina Sillanpää  (1866-1952) oli vahva naisten oikeuksien puolesta taistelija. Hän oli ensimmäinen suomalainen naisministeri (Väinö Tannerin hallituksen 2. sosiaaliministeri v. 1926) ja maailmankin

mitassa toinen nainen ministerinä. Hän oli myös ammattiyhdistysaktiivi, toimittaja, kansanedustaja ja Ensi Kotien liiton perustaja ja johtaja. Miina Sillanpää teki pitkän uran kansanedustajana ja teki uupumatonta työtä naisten aseman parantamiseksi. Erityisesti hänen sydäntään lähellä olivat nk. aviottomat äidit ja heidän lapsensa.  

Miina Sillanpään poliittinen ura alkoi oman asian ajamisesta. Hän oli Jokioisten kartanon torppariperheen tytär, joka 12 vuotiaana lähti Forssaan pumpulitehtaaseen työhön. Pumpuli- ja naulatehtaiden jälkeen hän siirtyi 18 vuotiaana Porvooseen palvelijattareksi puolituttuun perheeseen, ja jatkoi tätä työtä noin viidentoista vuoden ajan. Jotkut palveluspaikoista olivat hyviä, mutta joukkoon mahtui myös toisenlaisia. Piikojen tai palvelijattarien asema oli heikko: sitä sääteli 1700-luvulta peräisin oleva palvelusohjesääntö, jonka mukaan palveluspaikkaan sitouduttiin vuodeksi kerrallaan. Vapaa-aikaa ei juuri ollut, ei myöskään rajoitettua työaikaa. Palvelijattarien yhdistys perustettiin Helsingissä 1898 ja pian Miina Sillanpää oli siinä johtotehtävissä.  (Aura Kiiskinen, josta edellä 14.3.2025  tekstissä kerroin, oli mukana perustamassa Viipurin palvelijattarien yhdistystä.)

1900-luvun alussa herrasväen oli vaikea nähdä piikaa ihmisenä. Kohtelu oli usein karua eivätkä rouvat tahtoneet myöntyä palvelijattarien järjestäytymisoikeuteen. Miina Sillanpäästä tuli parempien piirien silmätikku, jonka viaksi luettiin melkein mitä hyvänsä kotien ongelmia.  Kirjassa on paljon suoria otteita lehtikirjoituksista ja Miina Sillanpäälle lähetetyistä kirjeistä. Usein kirjeet ovat solvaavia. Erityisesti Hufvudstadsbladet näyttää julkaisseen kaikenlaista, sen aikaista someraivoa tihkuvia vuodatuksia. 

Martta Salmela-Järvinen  teki pitkään työtä Miina Sillanpään kanssa Toveritar-lehdessä ja sosialidemokraattisessa puolueessa. Salmela-Järvinen kertoo kirjassaan aika vähän omasta suhteestaan Miina Sillanpäähän. Hän pysyy ikään kuin kunnioittavan matkan päässä ystävästään.  

Silti erinomainen, lukemisen arvoinen ja monenlaisia ajatuksia herättävä teksti. 

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

24.3.2025: Arola, Kari (2013) Herraduunari. Kuopio: MediaWallenius.

25.3.2025: Tanner, Väinö (1948) Kuinka se oikein tapahtui. Vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen. Helsinki: Tammi.

26.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1973) Miina Sillanpää - Legenda jo eläessään. Porvoo-Helsinki:WSOY.

18. Väinö Tanner: Kuinka se oikein tapahtui

Väinö Tanner (1895-1966) tuomittiin nk. sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä helmikuussa 1946 viideksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen. Tuomion taustalla oli Neuvostoliiton kanta, jonka mukaan Tanner oli yksi keskeisistä sotaan syyllisistä yhdessä presidentti Risto Rydin sekä pääministerien Edvin

Linkomiehen ja Jukka Rangelin kanssa. Tanner pääsi ehdonalaiseen vapauteen kärsittyään puolet tuomiosta vuonna 1948.  

Varatuomari Tanner kirjoitti vankilassa ollessan vuoden 1918 tapahtumiin liittyvän teoksen Kuinka se oikein tapahtui. Tanner kertoo alussa kirjan tyypin: Kyse ei ole varsinaisista muistelmista eikä historiankirjoituksestakaan: historiankirjoitusta ei, koska mukana on paljon omakohtaisesti koettua ja sen kommentointia, muistelmista taas ei siksi, että mukana on paljon taustoittavaa muualla julkaistua. Kirjoittaja pyrkii myös kuvaamaan tasapuolisesti tapahtunutta. 

Kun vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksen jälkeen muodostettiin uusi hallitus, tuli sen varapuheenjohtajaksi sosialistien Oskari Tokoi. Tokoin senaatti oli Suomen ensimmäinen parlamentaarisesti muodostettu hallitus. Jäseniä oli porvarilliselta puolelta seitsemän ja sosialisteilta myös seitsemän, mutta kun senaatin puheenjohtajana toiminut kenraalikuvernööri ei osallistunut aktiivisesti senaatin työskentelyyn vaan puhetta johti varapuheenjohtaja Tokoi, oli senaatissa eli maan hallituksessa äänestystilanteessa sosialistienemmistö. Oli syntynyt maailman ensimmäinen  sosialistijohtoinen hallitus. 

Elokuun 1917 Tokoin senaatti hajosi, kun sosialistiset ministerit yksi kerrallaan erosivat valtalaista syntyneen kiistan jälkeen. Porvarilliset puolueet täydensivät eronneiden ministerien (senaatin jäsenten) paikat ja näin syntyi E.N.Setälän senaatti.  Lokakuussa pidettiin eduskuntavaalit, jonka porvaripuolueet voittivat -- sosialidemokraattien edustajamäärä putosi 103:sta 92:een. Samaan aikaan määräysvalta sos.dem.puolueessa siirtyi yhä selvemmin jyrkkien ainesten käsiin.  

Syksyn kuluessa jännitys kiristyi ja tulevan sisällissodan molemmat puolet aseistautuivat. Marraskuun suurlakon aikana Helsingin keskustassa liikkuneet punakaartilaiset vangitsivat Tannerin, ilmeisesti tätä tuntematta. Hänet vapautettiin kuitenkin saman tien kun paikalle oli tullut Tannerin tuntenut päällikkö. 

Seuraavien kuukausien aikana Tanner ja monet muut sosialidemokraatit vastustivat aseisiin tarttumista. He jäivät kuitenkin vähemmistöön, ja niin vallankumousyritys alkoi sunnuntaina tammikuun 27 päivänä 1918. Sodan aikana Tanner pidättäytyi tiukasti puolueettomana. Kun saksalaiset valloittivat Helsingin, pidätettiin Tannerkin lyhyeksi aikaa, koska valkoisten taholta epäiltiin Tannerin johtaman Elannon huoltaneen Kansanvaltuuskuntaa ja Punaista kaartia. Tanner ja Elanto kykenivät osoittamaan, että kyse oli ollut vain elintarvikkeiden kaupasta. 

Sodan päätyttyä Tanner koetti auttaa joitakin maan alle paenneita punaisten johtajia, mm. Edward Gyllingiä, K.H.Wiikiä ja Eetu Salinia. Sodan jälkipyykki oli verinen, mutta vähitellen olot tasaantuivat, Suomen Sosialidemokraatti-lehti alkoi ilmestyä, Elanto jatkoi toimintaansa ja lopulta voitiin pitää myös eduskuntavaalit, johon SDP sai asettaa omat ehdokkaansa.      

Tanner on erinomainen kirjoittaja. Hän kirjoittaa kokemastaan elävästi, mutta samalla pyrkii myös objektiiviseen tapahtuneen kuvaukseen. Tanner muistuttaa muistelmien kirjoittajana Winston Churchillia, joka aikanaan sai kirjallisuuden Nobel-palkinnonkin. Ei silti, Tokoin senaatin toinen sosialidemokraattinen jäsen, historiantutkija Väinö Voionmaa oli myös erinomainen kirjoittaja. Olipa Tokoin senaatissa myös E.N.Setälä, suomen kielen keskeinen kehittäjä ja tutkija.  Joskus pysähdyn miettimään, miten sivistyneitä poliitikot aikoinaan ovat olleet ... 

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

24.3.2025: Arola, Kari (2013) Herraduunari. Kuopio: MediaWallenius.

25.3.2025: Tanner, Väinö (1948) Kuinka se oikein tapahtui. Vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen. Helsinki: Tammi.

17. Kari Arola: Herraduunari

Kari Arola (1948-2022) oli pitkänlinjan demarijournalisti. Hän toimi SAK:n Palkkatyöläinen -lehden päätoimittajana, Akavan tiedottajana ja Akava-lehden päätoimittajana ja vuodesta 1997 Demarin päätoimittajana. Uutispäivä Demari  oli entisen Suomen Sosialidemokraatin seuraaja ja nykyisen Demokraatti- aikakauslehden edeltäjä. Demokraatisssa lehden katsotaan nimenvaihdoksista huolimatta olleen sama eli ilmestymisen katsotaan alkaneen vuonna 1895. 

Kari Arola oli savolaissyntyinen, Turun yliopistossa journalismia opiskellut ammattilainen. Herraduunari on ilmestynyt 2013 kun Arola täytti 65 vuotta. Kirja on sujuvasti kirjoitettu omaelämänkerta Arolan uran eri vaiheista. Itselleni kiinnostavin osuus on kirjan jälkipuoli, jossa Arola kertoo urastaan Demarin päätoimittajana. 

Demarin päätoimittajuutta kuvaava osuus kirjasta on aika katkeran miehen kirjoittamisterapiaa. Arola koki olleensa "koirien kusitolppana" eli johtavien demaripoliitikkojen jatkuvan paineen kohteena. Kirjassa on meheviä tarinoita siitä, miten demarikansanedustajat ja ministerit närkästyvät liian pieneksi taitetuista haastatteluista tai kuvista. Kiitosta hyvin tehdystä työstsä ei tule, sen sijaan haukkumisia piisaa. 

Arolan antipatiat tulevat selviksi: pääministeri ja SDP:n puoluejohtaja Paavo Lipponen vartioi lehden sisältöä tarkasti, puoluesihteeri Eero Heinäluoma puuttui jopa lehden taittoon ja monet nimeltä mainitsemattomat kansanedustajat ottivat yhteyttä, jotta jutut ja kuvat olivat heidän mielensä mukaisia. Journalistisesti korkeatasoista lehteä oli tällaisessa paineessa vaikea tehdä. Merkittävä poikkeus oli (Arolan mukaan) vain Erkki Tuomioja, joka ei tällaiseen lehden lähiohjaamiseen lähtenyt koskaan.  

Työväenlehdet olivat 2000-luvun alussa syvenevissä vaikeuksissa. Arolan päätoimittajakautena Kansan Lehden  ja Turun Päivälehden kaltaiset vanhat työväenlehdet lakkautettiin ja jäljelle jääneen Uutispäivä Demarin toimitusta supistettiin. 

Demarin päätoimittajuus on kova pesti, josta Arolan siteeraaman Aimo Kairamon mukaan ei ole päästy eläkkeelle. Yleensä on irtisanottu, paitsi se päätoimittaja joka teki itsemurhan. Arola jatkoi vuoteen 2006 saakka, muodollisesti yhteisellä sopimuksella, mutta Arola taisi kokea työsuhteen päättymisen irtisanomisena. 

Uutispäivä Demarista tuli politiikan aikakauslehti. Samoin kävi myös toiselle työväenliikkeen päälehdelle eli Kansan Uutisille, sekin muuttui sanomalehdestä aikakauslehdeksi. Myös Arolan kanssa samaan aikaan KU:n päätoimittajana toiminut Yrjö Rautio (1949-) joutui lähtemään lehdestään vuonna 2004 ajauduttuaan riitoihin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen kanssa.  

Kaipaan vanhoja poliittisia päivälehtiä,  Demaria, Kansan Uutisia ja jopa Kokoomuksen Uutta Suomea.

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

24.3.2025: Arola, Kari (2013) Herraduunari. Kuopio: MediaWallenius.

16. Kullervo Manner ja Hanna Malm: Rakas kallis toveri

Kullervo Akilles Manner (1880-1939?) oli  Kokemäen seurakunnan vt. kappalaisen poika. Kullervo Manner oli niin sanottuja marraskuun sosialisteja eli hän liittyi sosialidemokraatteihin syksyllä 1906. Hänestä tuli SDP:n kansanedustaja vuonna 1910, eduskunnan puhemies vuonna 1917 ja vallankumoukseen ryhtyneen punaisen Suomen Kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja ja lopulta diktaattori. Kapinan kukistuttua Kullervo Manner pakeni Venäjälle. Hän oli vuonna 1918 perustetun Suomen Kommunistisen Puolueen puheenjohtaja vuoteen 1934 saakka. Kullervo Manner kävi koko 1920-luvun ja 1930-luvun alun raivokasta kamppailua Otto-Wille Kuusista vastaan.  

Hanna Malm (1887-1937?)  oli syntyisin vaatimattomista oloista. Hänen isänsä oli kotoisin Uuraisilta, josta perhe muutti Helsinkiin 1887. Sisällissodan aikana Malmi toimi Kansanvaltuuskunnan sisäasiainosaston sihteerinä ja Punasen kaartin johtajan, Eero Haapalaisen alaisuudessa. Malmilla oli taipumusta jyrkkiin kantoihin ja hän riitautui  maltillisempien punaisten johtajien, mm.Yrjö Sirolan kanssa. Malm kierteli rintamalla ja mm. oli Tampereella valkoisten valloittaessa kaupungin, mutta pääsi pakenemaan pohjoisen kautta Ruotsiin. Siirryttyään Neuvostoliittoon vuonna 1922, hän oli SKP:n keskuskomitean ainoa naisjäsen. Hän oli myös Kullervo Mannerin rakastettu, ilmeisesti vuodesta 1922 lähtien. Hanna Malm oli Neuvostoliittoon siirtyessään naimaton, mutta Kullervo Manner oli vuodesta 1908 naimisissa Olga Arjanteen kanssa. Myös Olga siirtyi Neuvostoliittoon, mutta heidän avioliittonsa päättyi 1920-luvun kuluessa.  

Jukka Paastela ja Hannu Rautkallio ovat toimittaneet Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin  vuosina 1932-33 käymästä kirjeenvaihdosta teoksen Rakas kallis toveri. 

Mannerin ja Malmin julkaistun kirjeenvaihdon tilanne oli sellainen, että Malm oli karkoitettu puolueenvastaisen toiminnan vuoksi Petroskoihin ja Uhtuaan. Manner taisteli paikastaan Kominternissa Moskovassa. Kirjeiden sävy on usein epätoivoinen. Välillä kirjoittajat kirjoittelevat päivänpolitiikasta, tai marxismista. Taustalla häilyy Mannerin syyllisyydentunto vuoden 1918 vallankumousyrityksen epäonnistumisesta. Hanna Malm oli aiemmin syyttänyt vallankumouksen johtomiehiä petturuudesta. 

Vuoden 1933 aikana Hanna Malmin ja Kullervo Mannerin oli luovuttava tehtävistään ja heidät erotettiin NKP:stä. Marraskuussa 1935 Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotakollegio langetti sekä Mannerille että Malmille 10 vuoden leirituomion. Vuonna 1997 ilmestyneessä Rakas kallis toveri-teoksessa kummankaan kuolintavasta tai -vuodesta ei ole yksiselitteistä tietoa. Aino Kuusinen väittää muistelmissaan tavanneensa suomalaissyntyisiä keskitysleirivankeja, joilla oli ollut tietoja Mannerin ja Malmin kohtaloista. Wikipedian  mukaan Manner olisi kuollut 15.1.1939 Uthpesin leirillä säteilymyrkytykseen. Hanna Malm olisi hukuttautunut Solovetskin keskitysleirillä 1937.

Kirjan toimittaminen oli mahdollista, koska tutkijat saivat mahdollisuuden tutustua Moskovassa sijainneen RTsHIDNI:n eli entisen Marxismi-Leninismi Instituutin arkistoon.  Kirjeenvaihto tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa Neuvostoliittoon siirtyneiden johtavien kommunistien arkeen. Vaikka kyse oli eliitin jäsenistä, ei Mannerin ja erityisesti Malmin elintasossa ole ollut hurraamista. Varsinkin Karjalaan karkoitettu Hanna Malm kärsi suoranaista puutetta jo ennen kuin hänet erotettiin kaikista tehtävistään. Kirjeistä välittyy myös lämpöä ja rakkautta ja se tekee tästä teoksesta inhimillisesti hyvin kiinnostavan. Paastela ja Rautkallio kertovat, että naissuhteissaan Manneria huomattavasti aktiivisempi O.W.Kuusinen ei jättänyt jälkeensä mitään inhimillistä kirjeenvaihtoa monien naistensa kanssa. 

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

15. Ilkka Taipale: Sinisilmäinen pasifisti

Ilkka Taipale (1942-) julkaisi vuonna 2024 kokoelman kirjoituksiaan seitsemältä vuosikymmeneltä! Ikuinen radikaali Taipale on tosiaan vastustanut sotaa ja puolustanut rauhaa aina 1950-luvulta lähtien -- tosin kokoelman useimmat kirjoitukset ovat myöhemmiltä vuosikymmeniltä.

Edellä Simppa Juntusta käsitelleessä blogissa (18.3.2025) mainitsin Juntusen ottaneen Ilkka Taipaleen ja Erkki Tuomiojan esille radikaaleina, jotka rauhoittuvat kun saavat asioista selkoa ja joutuvat vastuunalaisiin tehtäviin. Juntunen olisi kyllä voinut valita kohteensa paremminkin. Ilkka Taipale on sitkeästi pitänyt mielisairaiden, alkoholistien, asunnottomien, vankien ja muidenkin päähänpotkittujen puolta, vuosikymmenestä toiseen, kuten kirjan koonnut Kalevi Kalemaa esipuheessaan toteaa. 

Kirjassa ensi sijaisesti rauhantyöhön ja rauhanliikkeisiin liittyviä kirjoituksia, mutta myös juttuja, jotka sivuavat psykiatri Ilkka Taipaleen ammattia. Joskus nämä näkökulmat yhtyvät lääkärit ilman rajoja - järjestöstä tai lääkärien ydinsodan vastaisesta työstä kertoessaan. Onpa sosiaalialakin yhdessä jutussa esillä -- mikä voisi olla sosiaalityöntekijöiden rooli sodankäynnissä? (Juttu on vuodelta 1986 ja Taipale ihmettelee, miksi sosiaaliala ei keskustele tuosta juuri lainkaan -- ei muuten keskustele vieläkään!)  

Vuonna 1970 Ilkka Taipale suoritti aseettoman palveluksen Hämeenlinnan keskussairaalassa. Medisiinari-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa hän analysoi tarkkasilmäisesti sairaalan hierarkioita. Yksi kiinnostava yksityiskohta: Taipale kertoo, että (tuolloin) maamme sairaaloiden korkeista kustannuksista 70 % on palkkoja. Tämä kustannus jakautuu hyvin epätasa-arvoisessti eri ammattiryhmien välillä. Pienituloisin viidennes saa noin 12 % palkoista, suurituloisin viidennes lähes 40 % palkoista. Olisi kiinnostava tietää, miten palkat jakautuvat nykyään hyvinvointialueilla: minkälaisen osuuden suurituloisin viidennes saa kaikista palkkakuluista.

Joku tietämätön saattaa ajatella, että pasifistit ovat pelkureita. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaatii tavatonta moraalista rohkeutta astua vastavirtaan. Tiedän omasta kokemuksestani, että Ilkka Taipale on rohkea mies. Olimme vuonna 2000 Grönlannissa kokousmatkalla. Meitä varotettiin useaan otteeseen alueella liikkuvista myskihäristä. Edellisellä viikolla myskihärkä oli tappanut turistin. Kun sitten näimme luonnossa myskihärkiä, käveli Ilkka rauhallisesti muutaman kymmenen metrin päähän ja otti niistä valokuvia. Onneksi eläimet olivat hyvällä tuulella, tai sitten ne ymmärsivät, että Ilkka on rauhan mies.  

-----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

14. Aino Kuusinen: Jumala syöksee enkelinsä

 Aino Kuusinen (1886 [1893] - 1970) oli suomalaissyntyinen neuvostoliittolainen salainen agentti, Otto Wille Kuusisen toinen vaimo ja lopulta poliittinen vanki. Hän eli melkein uskomattoman elämän. Hänen elämänkulkunsa rinnastuu melkein saman ikäisen Aura Kiiskisen elämään (ks. blogi edellä). Siinä, missä Aura Kiiskinen oli poliittisesti aktiivi sosialidemokraatti ja myöhemmin kommunisti, Aino Kuusinen oli seikkailijatar. 

Aino Sarola toimi sairaanhoitajana Helsingin kirurgisen sairaalan silmäosastolla neljän vuoden ajan. Hän avioitui rautatievirkamies Leo Sarolan kanssa vuonna 1909. Sisällissodan jälkeen vuonna 1919 Aino tapasi Otto Wille Kuusisen ja heidän välilleen syttyi kipinä. Vuonna 1922 Aino Sarola jätti miehensä ja muutti Kuusisen puolisoksi Moskovaan. 1920-luvulla hän työskenteli Kominternissa ensin Moskovassa ja sitten  vuosina 1930-32 USA:ssa. New Yorkin jälkeen hänet lähetettiin GRU:n (sotilastiedustelun) agentiksi Japaniin, jossa hän tutustui kuuluisaan saksalaiseen Neuvostoliiton agenttiin, Richard Sorgeen. Vuonna 1937 Aino Kuusinen komennettiin palaamaan Moskovaan. Hänet vangittiin vuoden 1938 alussa ja tuomittiin Vorkutaan keskitysleirille. Toisen maailmansodan jälkeen hän vapautui Vorkutasta, mutta vangittiin pian uudelleen ja lähetettiin Permin alueelle leirille. Vuonna 1955 Kuusinen vapautui, mutta ei enää palannut Kuusisen luokse. Vuonna 1966 Aino Kuusinen loikkasi Suomen kautta Italiaan, jossa hän kirjoitti muistelmansa saksaksi. Postuumista ilmestyneet muistelmat herättivät aikanaan laajaa kansainvälistä huomiota.  

Aino Kuusisen muistelmissa on paljon yksityiskohtaista tietoa Kominternin toiminnasta. Kaikkea kerrottua on vaikea uskoa todeksi ja voi olla, että Aino Kuusinen liioittelee omaa merkitystään. Kiistämätöntä on, että hän oli O.W. Kuusisen puoliso ja kuului siten Neuvostoliiton korkeimpaan eliittiin. Siten hänellä oli mahdollisuus tavata Leninin, Trotskin ja Stalinin kaltaisia johtajia. Hän tunsi hyvin myös suomalaiset johtavat kommunistit: Edward Gylling ja Kullervo Manner kuuluivat Kuusisten tuttaviin, vaikka eivät ystäviin. O.W. Kuusinen kävi vuosia kestävää valtakamppailua Gyllingiä ja Manneria vastaan ja lopulta voitti heidät. Gylling, Manner ja hänen puolisonsa Hanna Malm telotettiin, kuten tuhannet Suomesta, Yhdysvalloista ja Kanadasta Neuvostoliittoa rakentamaan muutaneet tavalliset suomalaisetkin.

Muistelmien uskottavuuta lisää se, että monista vähemmän tunnetuista henkilöistä esitettyjä tietoja on mahdollista tarkistaa toisista lähteistä. Näin esitellyksi tulee esimerkiksi varsin vähän tunnettua Mauno Heimo (1894-1938), joka toimii Kominternin toimeenpanevan komitean sihteeristön johtajana eli eräänlaisena hallintopäällikkönä: hän oli syntyjään tamperelainen, koulutukseltaan ylioppilas, ja osallistui Suomen Kansanvaltuuskunnan hallintoon, pakeni kapinan kukistuttua Venäjälle. 1920- ja 1930-luvuilla hän organisoi Kominternin toimintaa O.W.Kuusisen apulaisena.  --- Aino Kuusisen kirja on kirjoitettu kansainväliselle yleisölle, mutta mukana on runsaasti tämänkaltaisia suomalaiskohtaloita. 

Vankila- ja vankileirikokemuksien kuvauksissa Kuusinen on parhaimmillaan. Kannattaa huomata, että Jumala syöksee enkelinsä on kirjoitettu 1960-luvun puolessavälissä ja julkaistu saksaksi ja suomeksi vuonna 1972, eli ennen kuin Solzenitsynin Vankileirien saaristo ilmestyi venäjäksi 1973. 

Aino Kuusinen oli ensimmäinen merkittävän kommunistijohtajan länteen loikannut omainen. Seuraava loikkari oli paria vuotta myöhemmin Stalinin tytär Svetlana Allilujeva.    

-----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

13. Mauno Koivisto: Tästä lähtien

Mauno Koivisto (1923-2017) ehti pitkän elämänsä aikana julkaista monia merkittäviä kirjoja. Itselleni tärkeä silmien avaaja oli vuonna 2001 ilmestynyt Venäjän idea. Sitä ei nyt kuitenkaan ole hyllyssäni (isälläni Topilla on se ja moni muukin presidenttien kirja). Omasta hyllystäni löytyi Koiviston, varmaankin vaalikirjaksi tarkoitettu Tästä lähtien (1981). Seppo Lindblomin ja Pekka Korpisen lyhyessä esipuheessa sanotaan, että kirjaan on koottu Mauno Koiviston ajatuksia vuosilta 1956-1981. Mauno Koivistoa on pidetty joskus hämäränä mietiskelijänä, mutta ainakaan tässä kirjassa hän ei sellainen ole, syvällinen kylläkin. 

Mauno Koivisto oli paljon lukenut, sivistynyt mies. Hänellä oli kadehdittavaa kykyä itsenäiseen ajatteluun, mutta myös silmää poliittisen elämän kiemuroihin. Käsillä oleva kirja on jaettu viiteen kokonaisuuteen: Rauhan puolesta sotaa vastaan, Valta on jaettu, Kasvun näköalat muuttuvat, Tiede ja kulttuuri, Katse tulevaisuuteen. 

Ensimmäisessä jaksossa Koivisto paaluttaa ulkopoliittista ajatteluaan vuonna 1981: Vuoden 1944 Suomen päättäjät olivat tilanteessa, jossa vaihtoehtoja oli hyvin vähän ja hyvän naapuruuden politiikka oli niistä paras, ellei tosiasiassa ainoa.  Hyvät ja luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon eivät ole ristiriidassa pohjoismaisen yhteistyön kanssa. Liennytys on tärkeää ja Suomen tulee pyrkiä parhaansa mukaan pysymään suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Kaiken ulkopolitiikan perustana on maantieteellinen realismi, olemme Neuvostoliiton naapuri eikä sitä asiantilaa voi muuttaa. 

Koivisto määrittelee suhdettaan kommunisteihin ja kansandemokraatteihin: sosialidemokraatit haluavat poliittista valtaa, mutta ovat valmiita jakamaan sen toisten kanssa, kommunistit haluavat valtaan eivätkä halua jakaa sitä sen jälkeen kenenkään kanssa. Tuo kärjistys on vuodelta 1970 eikä ehkä silloinkaan kuvannut SDP:stä vasemmalla olleiden poliittisten suuntausten kirjoa kokonaan, mutta jotakin olennaista tuossa ajatuksessa on. Jonkin verran Koivisto kommentoi myös Keskustapuolueen suuntaan, mutta ei tällä tavalla periaatteellisesti. Kommunismin kritiikistä huolimatta Koivisto veti hallituksia, jossa SKDL oli mukana ja ilmeisesti yhteistyö toimi ainakin kohtalaisesti. 

Mietelmissä on yllättävän runsaasti yhteiskuntatieteiseen liittyvää pohdintaa. Hän pohtii esimerkiksi Yrjö Ahmavaaran kybernetiikkaa (1970), yhteiskuntasuunnittelun mahdollisuuksia ja sosiaalipolitiikkaakin. Päällimmäiseksi mieleeni jäivät tällaiset aforismit: 

"Mitä on tieto? Mitä on totuus? Mihin voi luottaa? Mitä voi ennustaa? Miten yhteiskunta toimii? Jos tieto on perusteltu luulo, niin mitä on perusteltu tieto? Vain aksiomaattinen tieto on varmaa, kaikki empiirinen tieto on epävarmaa. Hallinnon kannalta on merkittävää, että kovin usein asiantuntemus liittyy asianomaisuuteen. Jos jollakin on erityistä tietoa, hänellä on myös erityinen intressi. Kellä ei ole mitään intressiä, hänellä ei ole tietoakaan. Minua on kovasti kiinnostanut objektiivisuuden pulma. Erään käsityksen mukaan tarkkailijan on oltava ulkopuolinen, mutta se ei yleensä onnistu. Toisen käsityksen mukaan on aina pidettävä mielessä tarkastelukulma
." (1980.)

"Minä hämmästelen jatkuvasti sitä, kuinka kansainvälisiä poliittiset virtaukset ovat; ne ovat kuin naisten helman pituus." (1979.) 

"Tärkeää ei ole perille pääseminen, koska perille ei voida päästä, vaan tärkeätä on suunta, pyrkimys, liikkeelläolo" (1971.) 

Mauno Koivisto oli suuri valtiomies. En voi mitään sille, että ajattelen nykyään aika usein sitä, miten J.K.Paasikivi ja Mauno Koivisto olisivat toimineet nykyisessä maailmantilanteessa.  

Kirjan aloitaa Jukka Nevakiven lyhyt siihenastinen elämänkerta. Se on kirjoitettu niin kuin vaalikirjassa tietysti pitääkin tehdä, hyvin myötäsukaisesti.  

-----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.