12. Andrej Amalrik: 1960-luvulla Siperiaan

Toisin kuin nykyään monasti ajatellaan,  1960- ja 1970-luvuilla Suomessa ilmestyi varsinkin Stalinin aikaan liittyvää kriittistä kirjallisuutta.  Olisi kiinnostavaa tietää, ilmestyikö Suomessa itse asiassa Stalinin kauden Neuvostoliittoa kritisoivia kirjoja enemmän kuin vaikkapa Brezhnevin tai häntä seuranneita johtajien aikaa arvostelevia teoksia.   

Vuonna 1938 Moskovassa syntynyt ja vuonna 1980 Espanjassa liikenneonnettomuudessa kuollut Andrej Amalrik opiskeli historiaa Moskovan yliopistossa, mutta vuonna 1963 kirjoittamansa kurssityön vuoksi hänet erotettiin. Amalrik oli väittänyt, että vanhan Venäjän perustamisessa viikingeillä ja kreikkalaisilla oli keskeinen rooli, toisin kuin slaavilaisten kansojen roolia korostaneessa virallisessa historiankirjoituksessa ajateltiin. Vuonna 1965 Amalrik pidätettiin työnvieroksunnasta ja karkoitettiin   Siperiaan vuonna 1965. Amalrik päätyi aika karuun kolhoosiin.

Amalrik kuvaa kirjassaan karkoitusaikaansa yksityiskohtaisesti ja objektiivisesti. Hän on tarkkanäköinen ja analyyttinen kuvatessaan siperialaiskylän arkipäivää. Aika ankeaa siperialaisessa kolhoosissa oli, ruoasta ja lämpimistä vaatteista oli puutetta ja työ raskasta. Jotenkin Amalrik kuitenkin selvisi ensimmäisen talven yli. Siperialaiset kolhoosin asukkaat olivat käytännössä maaorjan asemassa. 

Amalrik kuvasi Neuvostoliiton arkea kirjoittamishetkellä, eli 1960-luvun puolessavälissä, jolloin Stalinin pahimmista vainon vuosista oli jo kulunut aikaa. Silti hänen kuvaamansa todellisuus oli hyvin karua. Hän onnistui saamaan itselleen hyvän puolustusasianajajan, joka ei jättänyt päämiestään pulaan, vaikka karkoitustuomio pantiin toimeen. Lopulta, noin vuoden kuluttua pidätyksestä Amalrikin tuomio purettiin ja hän saattoi palata Moskovaan jo alkusyksystä 1966 -- tähän teos päättyy.

Amalrik ei ottanut rangaistuksesta opikseen vaan julkaisi vuonna 1969 esseen "Kestääkö Neuvostoliitto vuoteen 1984 saakka", jossa ennusti yhtenä ensimmäisistä Neuvostoliiton hajoamisen. Essee käännettin monille kielille. Myöhemmin Amalrik oli (Wikipedian mukaan) aktiivisti mukana neuvostoliittolaisessa Helsinki-ryhmässä, ja aikanaan hänet karkotettiin monien muiden toisinajattelijoiden tavoin.

Teos oli kaikella tavalla lukemisen arvoinen, ei tietenkään niin korkeakirjallinen kuin vaikkapa Brodsky tai Solzenitsyn, mutta oma kirjallinenkin arvonsa tällä minusta on.

En tiedä, tunnettiinko Amalrikin tarinaa Suomessa. Lukiessani mietin, millaiselta tämän lukeminen 1970-luvun alussa olisi minusta tuntunut. Olisinko uskonut kuvauksen todeksi?

Wikipediasta löytyy tieto, että Amalrikin esseekokoelma on julkaistu suomeksi omakustanteena nimellä Säilyykö Neuvostoliitto vuoteen 1984? ja muita kirjoituksia, suom. Maria Mero. Espoo: M. Mero 1978 (omakustanne) ISBN 951-99177-9-9

-----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

11. Simo Juntunen: ... ja katto korkealla

Simo "Simppa" Juntunen (1920-2009) oli Suomen Sosialidemokraatit toimittaja ja pakinoitsija, joka irtisanottiin mielipiteidensä vuoksi. Juntunen oli oikeistodemari ja 1960- ja -70 luvun johtavia yhteiskunnallisia keskustelijoita. Hän arvosteli artikkeleissaan presidentti Kekkosta ja  SDP:n vasenta laitaa. Irtisanomiseen johtanut konflikti syntyi syksyllä 1974, kun Juntunen oli pitänyt puheen sotaveteraaneille, jossa arvosteli Suomen idänpolitiikkaa. Tiedonantaja-lehti julkaisi puheen  ja vaati SDP:ltä toimia asian johdosta. Presidentti Kekkonen kirjoitti päätoimittaja Kairimolle "myllykirjeen", jonka jälkeen Kairimo irtisanoi Juntusen. Vuonna 1975 Juntunen siirtyi kolumnistiksi Suomen Kuvalehteen. -- Myöhemmin Kairimo väitti, että Juntusen erottamisen syynä ei ollut mikään yksittäinen tapahtuma, vaan Juntusen pitkään jatkunut poikkeaminen lehden linjasta.

... ja katto korkealla on vuonna 1971 eli ennen näitä dramaattisia tapahtumia julkaistu kirja. Juntusen kritiikki kohdistui vuoden 1966 eduskuntavaalien jälkeiseen menoon SDP:ssä. Rafael Paasio ja Erkki Raatikainen saavat kritiikkiä, Mauno Koivisto ja Väinö Leskinen kiitosta. Juntunen vastustaa kommunisteja ja marxilaisia, mutta ärsytystä herättävät myös muut radikaalit nuoret intoilijat. Esimerkiksi Erkki Tuomioja, Ilkka Taipale ja Paavo Lipponen saavat kritiikkiä. Tuomioja on puhunut lastensuojelusta ja Taipale rappioalkoholisteista, mutta kun on päästy tekemään tuttavuutta asioiden kanssa, niin ääni on kummasti vaiennut, väittää Juntunen (s. 19). No näin ei sitten ole käynyt, molemmat ovat jatkaneet vasemmistolaista politiikkaa kymmeniä vuosia.

Kirjan ytimessä on laaja Joensuun teatterikiistaa koskeva jakso. Teatterinjohtaja Jouko Turkka joutui konfliktiin kaupunginteatterin poliittisin perustein valitun johtokunnan kanssa. Monien kiihkeiden käänteiden jälkeen Turkka erotettiin kaupunginteatterin johtajan tehtävästä ja osa näyttelijöistä meni lakkoon. Simppa Juntusen sympatiat ovat johtokunnan ja erityisesti johtokunnan puheenjohtaja Tommi Moilasen, ansioituneen joensuulaisen sosialidemokraatin puolella. Juntunen epäili Joensuun teatterikiistan taustalla olleen kommunistien juonia, ja varmaan tälle kannalle löytyy perusteita. Mutta kyse oli varmaan muustakin -- perinteisen teatterikäsityksen ja 1960-luvun lopun kulttuuriradikalismin yhteentörmäyksestä, eivät Joensuun teatterikiistassa näyttelijöitä ja Turkkaa tukeneet kulttuuri-ihmiset muuten olisi olleet liikkeellä.  

Juntusen pieni kirja on ollut aikanaan kova puheenvuoro perinteisen, tannerilais-leskisläisen sosialidemokratian puolesta. Kirjan monet kannanotot esimerkiksi talouselämän sosialisointia vastaan saisivat varmaan nykydemareilta hiljaisen hyväksymisen. 

Juntunen ei pideä siitä, että "nykyään" (1971) puhutaan niin paljon sosialismista. Omaa sosialismiaan Juntunen täsmentää näin:

"Ja itse tahdon mieluusti puhua sosialidemokraattisesta järjestelmästä, systeemistä, jolloin mielessäni väikkyy kuva Ruotsin kaltaisesta yhteiskunnasta, mutta parannettuna painoksena, hieman lämpimämpänä  ja ehkä enemmän yksilöä huomaavana, ehkä vähemmän tehokkaana, inhimillisempänä painoksena." (s. 16.)

Kirjan argumenttien tehoa vähentää ainakin omissa silmissäni kiivas kulttuuriradikalismin vastustus.  

Ennen vanhaan lehdissä oli pakinoitsijoita.  Tunnettuja pakinoitsijoita olivat Hesarin Origo ja Pii, Kansan Uutisten Juorkunan Jussi, Hämeen Yhteistyön Torvinen.  Nykyään on kolumnisteja -- vai olisiko niin, että erot eri kirjoittamisen tapojen välillä ovat lientyneet. 

-----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

10. Karl Kautsky: Erfurtin ohjelma

Karl Kautsky (1854-1938) oli Prahassa syntynyt Itävallan juutalainen, josta tuli aikanaan Marxin ja Engelsin jälkeen merkittävin eurooppalainen sosialismin teoreetikko. Kautsky oli Engelsin henkilökohtainen ystävä ja yksityissihteeri vuosina 1881-1883 ja jatkoi tämän kuoleman jälkeen Marxin jälkeenjääneiden tekstien julkaisemista. 

Karl Kautsky 

Kautsky oli Saksan sosialidemokraattisen puolueen keskeinen ideologi, joka yhdessä Eduard Bernsteinin kanssa vastasi puolueen vuonna 1891 Erfurtissa pidetyssä puoluekokouksessa hyväksytyn ohjelman laatimisesta. Saman vuosikymmenen lopulla Bernstein ja Kautsky ottivat yhteen ns. revisionismikiistassa: Kautskyn mukaan luokkaristiriidat kärjistyvät ja yhä laajempi osa väestöstä proletarisoituu niin, että lopulta vallankumous on välttämätön. Bernsteinin mukaan yhteiskunnan kiihtyvä polarisaatio ei ole lainomainen pakko vaan enemmänkin empiirinen kysymys. Voi käydä myös niin, että varallisuus jakautuu yhä tasaisemmin ja keskiluokka ei katokaan. Kiistaa Bernsteinin kanssa seurasi taistelu sosialidemokraattien vasemman siiven kanssa. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa Saksan sosialidemokraattisen puolueen enemmistö kannatti parlamentissa sotalainojen ottamista eli käytännössä hyväksyi sotaan osallistumisen. Puolue hajosi. Tässä kiistassa Kautsky asettui keskustaan. Kun Venäjän vallankumous puhkesi, arvosteli Kautsky Leniniä ja bolshevikkejä ja vastaavasti Lenin julisti Kautskyn petturiksi. 

Kautskyn Erfurtin ohjelma ilmestyi suomeksi 1899 ja 1907. Vuonna 1974 kirjasta ilmestyi uusintapainos J.K. Karin kääntämän version mukaisena. Esipuheessaan Rafael Paasio kutsuu Erfurtin ohjelmaa sosialidemokratin katkismukseksi. Hänen mukaansa kirjalla ei ole ainoastaan historiallista merkitystä, vaan sitä voidaan edelleen (siis vuonna 1974) käyttää analysoitaessa oman aikamme keskeisiä kysymyksiä. Erfurtin ohjelman lisäksi suomeksi käännettiin kaikkiaan toistakymmentä Kautskyn teosta.

J.K. Karin käännös on valitettavasti aika vanhanaikaista kieltä. Esimerkiksi käy vaikka jakso "Prostitutsiooni". 

Kapitalistisen tuotantotavan vallitsessa muodostuu prostitutsiooni yhdeksi yhteiskunnan tukipylvääksi. (...) Nykyinen vapaa rakkaus on ylempien yhteiskuntakerrosten keksintö, eikä köyhälistön. Sekin on yksi köyhälistön riistämiskeino. Se ei ole sosialismia, vaan sen vastakohta. (s. 63)

Tutkijat ovat kiistelleet siitä, olivatko Kautskyn tulkinnat Marxin ja Engelsin teoksista kohdallaan. Vaikka Erfurtin ohjelman teoretisoinnit voivat vaikuttaa korkeintaan historiallisesti kiinnostavilta, ei voi olla vaikuttumatta kirjan lopulla esitellyistä poliittisista lähiajan tavoitteista: (1) yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus sekä salainen äänestys kaikille 20 vuotta täyttäneille; (2) Kansan itsemäärääminen ja itsehallinto valtakunnassa, valtiossa, maakunnassa ja kunnassa; (3) Yleinen asevelvollisuus. Sodasta ja rauhasta päätetään parlamentissa; (4) vapaata mielipiteenilmaisua rajoittavat lait on kumottava; (5) kumottava kaikki lait, jotka asettavat naiset ja miehet eriarvoiseen asemaan; (6) Uskonto on julistettava yksityisasiaksi; (7) Maksuton opetus kaikille; (8) maksuton oikeudenkäynti ja oikeusapu; (9) maksuton terveydenhuolto; (10) progressiivinen verotus. (Voimakkaasti lyhennettynä ja muokattuina.) -- Nämä vaatimukset tulivat lähes sellaisenaan Suomen sosialidemokraattisen puolueen ensimmäiseen periaateohjelmaan Forssan puoluekokouksessa 1903.

Jukka Gronow on kirjoittanut mainion yleisesityksen Kautskystä: 

Gronow, Jukka (2021)  Karl Kautsky (1854-1938) . in A Callinicos , S Kouvelakis & L Pradella
(eds) , Routledge Handbook of Marxism and Post-Marxism. Routledge Handbooks,
Routledge , New York, NY , pp. 66-74 .

-----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

9. Hannu Soikkanen: Sosialismin tulo Suomeen

 Hannu Soikkasen (1930-2020) väitöskirja vuodelta 1961 käsittelee Suomen työväenliikkeen alkuvuosikymmeniä. Tarkastelu alkaa 1890-luvulta ja päättyy vuoden 1907 eduskuntavaaleihin. 

Soikkanen kuvaa porvariston ja säätyläisten käynnistämän nk. wrightiläisen työväenliikkeen syntyä ja vaihtumista työväestön omaan, sosialistisista aatteista vaikutteita saaneeseen liikkeeseen.  Aatteelliset vaikutteet tulivat Saksasta ja toisista pohjoismaista, jonkin verran myös Yhdysvalloista ja Venäjältä. Keskeisiä aatteellisia oppi-isiä olivat W. Liebknecht ja erityisesti Karl Kautsky, jonka vuonna 1892 kirjoittama Erfurtin ohjelma Saksan työväenpuolueelle käännettiin suomeksikin vuonna 1899 ja 1907.  Sosialismin ideologian kuvaus jää väitöskirjassa aika suppeaksi ja vaikkapa Marxin esittely näyttää perustuvan ylimalkaiseen Kommunistisen manifestin lukemiseen. Eduard Bernsteinin revisionismista herännyt keskustelu Suomessa oli intensiivistä ja Soikkanen esittelee sitä tarkasti.

Soikkanen kuvaa yksityiskohtaisesti sosialististen aatteiden leviämistä ja työväenliikkeen järjestäytymistä eri puolilla maata. Maaseudullekin perustettiin työväenyhdistyksiä, mutta myös erityisiä torppariyhdistyksiä. Niinpä Jyväskylän maalaiskunnassa oli suuri torpparien ja pientilallisten yhdistys, jossa oli kesällä 1906 100 jäsentä. Itsenäisiä torppariyhdistyksiä oli muuallakin, mm. Laukaan Vehniällä. 

Vuoden 1907 eduskuntavaalien analyysi on yksityiskohtainen. Sosialidemokraatit voittivat ensimmäiset eduskuntavaalit saaden 37 % kannatuksen ja 80 kansanedustajaa. Suurinta SDP:n kannatus oli Hämeen läänissä, jossa puolue sai 56 % kaikista äänistä. Vaasan läänissä sosialidemokraatit menestyivät Pohjanmaalla heikommin kuin muussa maassa, mutta monissa Keski-Suomen maalaiskunnissa erinomaisesti. Suurimman kannatuksen SDP sai Petäjävedellä (79 % äänistä) ja sitten Laukaassa (76 %).  Laukaan ja muiden ympäröivien maalaiskuntien voimakas SDP:n kannatus johtui ennen muuta maanomistusoloista. Laukaan kihlakunnassa, johon Jyväskylän seudun kunnat kuuluivat, oli vain 18 %  maanomistajaruokakuntia, muu väestö oli tilatonta tai torppariväestöä. 

Soikkanen kiittää väitöskirjansa esipuheessa mm. professori Heikki Warista ja maisteri Olavi Riihistä, molemmat sosiaalipolitiikan tutkijoita, mutta tuskin sosialisteja kumpikaan. Väitöskirja on erinomainen. Kyynikko voisi tietysti kysyä, kuka kirjoittaisi vastaavantasoisen väitöskirjan otsikolla "sosialismin lähtö Suomesta". 

Hannu Soikkanen teki merkittävän akateemisen uran. Hän oli Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian professori, ja paneutui tuotannossaan kansanvaltaan ja erityisesti SDP:n historiaan. 

Muistosanoissaan Timo Bergholm toteaa, että Hannu Soikkasen väitöskirjan on niin arvostettu, että sitä ei vieläkään löydä antikvariaateista. Minä sain tämän kirjan käsiini kun Jyväskylässä oli SDP:n puoluekokous vuonna 2005. Satuin kävelemään Lutakossa kokouspaikan ohi ja huomasin, että siellä jaettiin vanhoja kirjoja ilmaiseksi. Kävin poimimassa itselleni Soikkasen väitöskirjan.   Kirjan ensimmäinen omistaja on ollut Kauko Kare, joka on saanut kirjan arvostelukappaleena. 

-----------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

8. Francis Spufford: Red Plenty

Francis Spufford on  Goldsmith Collegen  (University of London) luovan kirjoittamisen professori. Red Plenty on vuonna 2010 ilmestynyt erikoislaatuinen kokeilu: dokumentaarinen romaani tai romaanimuotoon kirjoitettua historiaa. Kirja koostuu Hrutshovin aikaan sijoittuvista erillisistä tarinoista. Teemana on neuvostoliittolainen talouspolitiikka ja yhteiskuntasuunnittelu, mutta keskiössä on aina yksityiset ihmiset ja heidän elämänsä. Kirjan "sankarina" on idea: aate paremmasta maailmasta. Me jälkipolvet tiedämme, miten sankarille kävi (aika huonosti). Suunnitelmatalouden avulla Neuvostoliiton piti voittaa länsimaat ja tuottaa yltäkylläisyyttä kaikille. 

Spufford kutsuu itse romaaniaan ja sen teemaa näin:

"A documentary/non-fiction novel of experimental form, about the failed promise of utopia in 20th century state socialism."

Spufford on jäsen (fellow) sekä Royal society of literature (2007) että Royal Historical Societyssä (2021). Taustatyö on siten erittäin tarkkaa. Hrutshov lupasi Neuvostoliiton ottavan lännen kiinni ja painelevan siitä ohi muutamassa vuosikymmenessä. Tämän vuoksi intellektuellien kuria höllennettiin ns. suojasään aikana. Lupaus paremmasta oli vahva ja ehkä siihen uskottiinkin, mutta sitten kaikki meni taas kuten tavallisestikin. 

Aika keskeiseltä osin kyse on tieteen ja tutkimuksen roolista Stalinin jälkeisen Neuvostoliiton politiikassa. 1930-luvun kuluessa Neuvostoliiton vanhat yliopistot tuhottiin. Jäljelle jäivät vain Moskovan ja Leningradin yliopistot, muista tehtiin erilaisia instituutteja. 1920-luvulla yliopistoissa oli vielä ollut jäänteitä eurooppalaisesta vapaan yliopiston ideasta, mutta Stalinin vakiinnutettua valtansa korkeimman koulutuksen ja tutkimuksen luonne muuttui. Opiskelijaksi rekrytoitiin sosiaalisin perustein tuhansia työväenluokkaisia opiskelijoita. Kun 1920-luvulla vuosittain oli valmistunut ehkä 30.000  tutkinnon suorittanut korkeakouluopiskelijaa, kasvoivat tutkintojen määrät 1930-luvun alkuvuosina rajusti. Vuosittain  opinnot aloitti noin 100.000 opiskelijaa. Kun koulutukseen suunnattuja resursseja ei kyetty vastaavasti kasvattamaan, laski tutkintojen laatu.  Humanistiset tieteet syrjäytyivät teknisten tieteiden tieltä.  Kun Stalin lopulta kuoli 1953, vahvoja tieteitä olivat  insinööritieteet. Suurinta akateeminen vapaus oli fysiikan ja matematiikan kaltaisilla aloilla. -- Jotenkin tuossa on ainakin hiukan samaa kuin siinä hybriksessä, jolla korkeakoulututkintojen määrää Suomessakin kasvatetaan miettimättä ovatko resurssit kasvaneet vastaavasti -- ja onko todellakin tarpeen, että puolella ikäluokasta on korkeakoulututkinto. 

Erittäin taitavasti kirjoitettu teos, tämä on vahva suositus.  

-----------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

7. Aura Kiiskinen: Vuosikymmenien takaa

Aura Kiiskinen (1878 Kuopio - 1968 Petroskoi) syntyi aviottomana lapsena ja joutui vuoden ikäisenä kasvattilapseksi. 16-vuotiaana hän lähti Viipuriin palvelijattareksi, ja  osallistui sittemmin palvelijatarten ammattiliiton perustamiseen  ja oli mukana käynnistämässä työläisnaisliikkeen  toimintaa. Hänet valittiin vuonna 1908, 1910, 1913 ja 1917 SDP:n kansanedustajana eduskuntaan.  Vuonna 1910 hän oli mukana Sosialistisen internationalen työläisnaisliikkeen kokouksessa Kööpenhaminassa tekemässä esitystä kansainvälisen naistenpäivän vietosta. Vuoden 1918 sisällissodan aikana hän osallistui kansanvaltuuskunnan toimintaan. Kapinan kukistumisen  jälkeen Kiiskinen piileskeli ensin Viipurissa, mutta pääsi lopulta pakenemaan Helsingin kautta Venäjälle. Neuvostoliitossa hän toimi 1920- ja 1930-luvuilla opettajana ja toimittajana. Toisen maailmansodan aikana hänet karkotettiin Bashkiriaan ja Gorkiin.  1950-luvulla hänet valittiin Karjalan neuvostotasavallan korkeimman neuvoston ja puhemiehistön jäseneksi. Hänelle myönnettiin ansioistaan Lenin kunniamerkki (jonka ovat saaneet myös mm.  presidentit Paasikivi, Kekkonen, Koivisto ja Fidel Castro). 

Vuonna 1957 Kiiskinen julkaisi elämänkertateoksen, jossa kertoi elämästään Neuvostoliittoon pakenemiseen saakka. Muistelmateos on hiukan epätasainen. Lapsuuden kuvaus hieno, uskottava. Samoin palvelijattarena ja ompelijana toimiminen vuosisadan alun Viipurissa on kiinnostavaa.  

Hän kertoo politiikkaan osallistumisestaan jotenkin epätäsmällisesti, melkein yhtä sumuisesti kuin kirjan jotkut yliretusoidut valokuvat ovat. Esimerkiksi kansanedustajana toimimisestaan Kiiskinen kertoo varsin vähän ja aika yleisellä tavalla. Neuvostoliitossa ei ehkä ollut syytä turhan tarkasti muistella varhaisen eduskuntatyön yhteistyökumppaneita -- vaikka toki Ida Aalle-Teljo ja Minna Sillanpää mainitaan myönteisessä valossa useita kertoja. Mukana on kiinnostavia detaljeja, kuten esimerkiksi se, että Kiiskinen sanoo piilottaneensa Inessa Armandin Helsingissä vuonna 1913. Kiiskinen ei kerro, kuka Armand oli -- paitsi hyvin tunnettu kommunisti ja kansainvälisen naisliikkeen toimihenkilö. Sen, että Armand oli myös Leninin rakastajatar, ehkä kirjan tuolloiset lukijat tiesivät sanomattakin. 

Keski-Suomikin vilahtaa tekstissä: Talvella 1907 Kiiskinen oli agitaatiomatkalla Äänekoskella, ja päätyi Laukaaseen kokoukseen, jossa käsiteltiin maanviljelysseuran perustamista. Laukaan kokous hajosi, koska torpparit marssivat ulos ja perustivat seuraavana päivänä torppariosaston. Kiiskinen ei luonnollisestikaan muista kartanon nimeä, joiden torppareita kokoukseen osallistui.  

Muistelmien dramaattisin jakso on viimeiset luvut, joissa Kiiskinen kertoo toukokuun 1918 Viipurin sekasorrosta, vallankumouksen johtohenkilöiden salamyhkäisestä paosta rajan yli ja omasta täpärästä pelastumisestaan sairaaksi tekeytymällä, ja sitten todella sairastumalla isorokkoon.  

Kiinnostavaa on, että O.W.Kuusinen on nimenä siellä täällä muutaman kerran esillä, mutta  vallankumouksen varsinaista johtomiestä Kullervo Manneria kirjassa ei mainita. Sen sijaan Mannerin kaltainen yhtä lailla Stalinin kauden epähenkilö Edvard Gylling on varsinkin kevään 1918 Viipurin tapahtumien kuvauksessa usein esillä. Siten Kiiskisen muistelmat eivät ole aivan stalinistisia. Olisi kiinnostava tietää, miten Kiiskinen onnistui säilymään hengissä Stalinin vainoissa, toisin kuin Gylling,  Manner ja monet muut SDP:n kansanedustajat. 

Esipuheen on kirjoittanut tunnettu neuvostokarjalainen kirjailija N. Jaakkola. Hän viittaa Kiiskisen julkaisemattomiin muistelmiin Neuvostoliiton ajoilta. Ehkä nämä myöhemmätkin muistelmat on julkaistu jossakin muodossa.

-----------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

6. Agnes Heller: Everyday life

Ágnes Heller (1929-2019) oli György Lukacsin oppilas Budapestin yliopistossa ja väitteli tämän ohjauksessa 1955. Vuoden 1956 kansannousun jälkeen hän joutui siirtymään pois yliopistolta. Hän sai paikan Unkarin tiedeakatemian tutkijana 1963, ja oli mukana Lukacsin oppilaiden muodostamassa Budapestin koulukunnassa. Lukacsin kuoleman jälkeen Heller asui ja opetti Melbournen La Trobe-yliopistossa yhdessä miehensä Ferenc Feherin kanssa.  Vuodesta 1986 lähtien hän toimi 25 vuoden ajan New School of Social Research (New Yorkissa) Hannah Arendt-professuurissa. 1970- ja 1980-luvuilla Heller osallistui uusvasemmiston keskusteluihin. Vähitellen hän otti yhä selvemmin etäisyyttä marxismiin ja myös muihin vahvoihin ideologioihin. Vapauden ja yksilöllisyyden puolustamisesta tuli hänelle keskeinen arvo.  

Ágnes Heller on vaikuttanut minun ajatteluuni paljon, ei vähiten persoonallaan. Tutustuin hänen tuotantoonsa lukemalla ensin I-C Björklundin toimittamassa Uudistuva Ihmiskunta-lehdessä julkaistun esseen tarpeiden hallinnan diktatuurista (1983). Sitten luin budapestilaisten filosofien ja sosiologien julkaiseman kirjan, jossa arvosteltiin kovin sanoin Itä-Euroopan maiden diktatuureja.  

Vuonna 1986 osallistuin Nordplanin järjestämään kaksiviikkoiseen tutkijakoulutukseen, jossa Ágnes Heller opetti. Olin jo muutaman vuoden ajan tehnyt lisensiaatin tutkimusta ja aineiston keruukin oli jo tehty, mutta kaikki apu teoreettisen näkökulman löytämiseen tuli tarpeeseen. Kurssia varten piti lukea Hellerin tekstejä. Minuun ja varmaan muihinkin osanottajiin vaikutti hänen tapansa keskustella. 

Everyday Life -teos (1984; alkup. unkariksi A mindennapi élet 1970) ilmestyi saksaksi jo vuonna 1978 ja sai aika lailla huomiota saksankielisessä Euroopassa, mutta vasta englanninkielinen käännös teki Helleristä tunnetumman myös pohjoismaissa.

Hellerin mukaan arkielämä muodostuu lukemattomista yksityisten ihmisten uusintavista teoista, jotka tekevät yhdessä  yhteiskunnan uusintamisen mahdolliseksi. Perustana on Lukácsin käsitys kokonaisesta ihmisestä, joka muovautuu arjessa. Arki on objektivaatioita. Kirjan keskeinen käsite on objektivointi: jokainen ihminen muokkaa maailmaansa. Opimme vanhemmiltamme ja siirrämme osaamaamme omille lapsillemme. Arki ei ole vain yksilöllinen kokemus vaan heijastelee aina koko yhteiskuntaa ja sen rakenteita ja niiden muutoksia. 

Länsimaisiin yhteiskuntatieteisiin perehtyneelle nämä eivät ole kovin yllättäviä ajatuksia. Omassa kontekstissaan eli 1970-luvun alun Unkarissa arjen ja  persoonallisen yksilön korostaminen olivat rohkeita teesejä. Heller luki huolella Marxia ja tunsi hyvin Aristoteleen filosofiaa. Hellerillä on aika persoonallinen tapa käyttää lähdeviitteitä. Esimerkiksi Everyday Life-teoksessa ei ole juuri lainkaan sisäviitteitä tai alaviitteitä: laajassa teoksessa on loppuviitteitä vajaa kolme sivua. Mutta viitatut teokset ovat sitä painavampia: György Lukacs, Hannah Arendt, Max Weber, Ludwig Wittgenstein, W.V.O. Quine, Noam Chomsky, Ernst Bloch, Georg Simmel, A.N.Leontjev, Martin Heidegger.  

Tapasin Hellerin myös toisella Nordplanin kurssilla, tammikuussa 1991. Kolmannen ja viimeisen kerran tapasin hänet Jyväskylässä vuonna 2006, jonne kulttuuriantropologit olivat kutsuneet hänet konferenssinsa pääpuhujaksi. Kansatieteilijät tarjosivat illallisen, johon minutkin kutsuttiin. Hän kertoi minulle kiinnostuneensa omista juuristaan ja juutalaisuudesta. Samoihin aikoihin ilmestyi hänen teoksensa juutalaisesta Jeesuksesta. Heller oli aikaisemmin aika haluton puhumaan henkilöhistoriastaan (esimerkiksi täpärästä pelastumisestaan Holokaustista, 1950-luvun vainoista). Jyväskylän illallisella hän puhui aikaisempaa avoimemmin myös näistä vaikeista  ajoista. Nyt myös juutalaisten historia oli alkanut kiinnostaa häntä.

Ágnes Heller hukkui uintiretkellä Balatonjärvellä vuonna 2019.

------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.