Ihmistieteet Jyväskylän yliopiston vahvuudeksi?

Kun yliopistoista halutaan tehdä yhä selvemmin keskenään kilpailevia yrityksiä, ja opetusministerikin toivoo meidän profiloituvan aikaisempaa selvemmin, on toiveena ehkä sellainen, että kaikki profiloituisivat samalla tavalla. Kauppatieteet, it-teknologia ja lääketieteen kaltaiset soveltavat luonnontieteetkin ovat varmaan monilla tähtäimessä. 

Mitä jos Jyväskylän yliopisto päättäisikin osoittaa, missä sillä on pitkät perinteet: kasvatuksessa, humanistisissa tieteissä ja kriittisessä yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. 

Tallinnan seminaari: HYK-tiedekunta!

Yliopistossamme mietitään parhaillaan rakenteellista kehittämistä, ja sitä varten Tallinnassa järjestettiin kolmen tiedekunnan (humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja kasvatustieteellisen tiedekunnan) yhteinen seminaari 3.-4.12.2015.  Seminaariin osallistujia oli noin 190 henkeä, tutkijoita, opettajia ja hallinnon väkeä kaikista kolmesta tiedekunnasta. Olin etukäteen aika skeptinen seminaarin suhteen. Ohjelma vaikutti suoraan sanoen kevyeltä, mutta  seminaari onnistui todella hyvin. Viru-hotellissa käytiin innostunutta sisällöllistä keskustelua ihmistieteellisen tutkimuksen kehittämisestä Jyväskylän yliopistossa. Erinomainen seminaari, kuten kaikki paikalla olleet totesivat. Nykyään on lopulta aika harvinaista, että voimme keskustella kunnolla työmme sisällöistä, opetuksesta ja tutkimuksesta, eikä vain rahasta ja rakenteista.

Hieman yllättäen seminaari päätyi esittämään  että kaikki kolme tiedekuntaa pitäisi yhdistää yhdeksi, kansallisesti merkittäväksi ihmistieteiden tiedekunnaksi. Ei siis niin, että yhteiskuntatieteellinen tiedekunta jakautuisi kahtia, vaan niin, että kaikki ihmistieteellinen opetus ja tutkimus keskitettäisiin yhteen tiedekuntaan. Jyväskylän yliopistosta tulisi näin nykyistäkin selvemmin suomalaisen yliopistokentän ihmistieteellisen tutkimuksen keskittymä. 

Minusta tällainen ratkaisu olisi myös sosiaalityön tutkimuksen ja opetuksen kannalta paras ratkaisu. 


Olisi hienoa, jos yliopistomme rakenteellisesta kehittämisestä päättävät ottaisivat tiedeyhteisön kuta kuinkin yksimielisen kannan huomioon miettiessään, millainen tiedekuntarakenne Jyväskylän yliopistossa tulevaisuudessa on. 

1970-luvulla suomalaisessa yliopistomaailmassa kuohui. Tutkinnonuudistusta tehtiin innostuksen huumassa, mutta ei vailla soraääniä. Jyväskylän yliopiston tutkijat, erityisesti eräät filosofimme, kyselivät sivistysyliopiston idean perään.  Ehkä tästä Tallinnan seminaarista kumpuaa samalla tavalla  myönteistä voimaa ihmistieteellisen tutkimuksen kehittämiseen!