Sote ratkaisu tulee taas

5.4 julkaisiin Sipilän hallituksen neuvottelutulos sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Uutisoinnin perusteella terveydenhuollon asiakkaiden valinnanvapauden turvaamiseksi kaikki julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut tulee yhtiöittää. Ihan näin yksiviivaisesti ei sentään näytä käyneen.  Kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluita ei voida yksityistää.

Valtioneuvoston tiedotteessa sanotaan näin:

"Julkisella vallalla on sosiaali- ja terveydenhuollossa omat erityistehtävänsä. (...) Julkisen vallan on tarvittaessa myös tuottajana huolehdittava niistä erityisistä palveluista, joita ei voida markkinaehtoisesti toteuttaa. Nämä eivät hallituksen 7.11.2015 linjauksen mukaan ole myöskään pääsääntöisesti laajan valinnanvapauden piirissä."

Olisiko EVA:n johtaja Matti Apunen huolissaan nimenomaan tästä HS:n kolumnissaan (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1460347379233), joka oli otsikoitu "Kun julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut yksityistetään, kuntien lyllerrys ei riitä mihinkään".  Apunen on taitava sanankäyttäjä, joten teksissä on mukana aimo annos retoriikkaa, mutta silti hänen huolensa on varmaan aito.

Hallituksen  uudistuskaavailuissa ja niitä koskevassa uutisoinnissa on edelleen sivussa se, että  on olemassa myös  sosiaalihuoltolaki ja tuon lain säätelemä sosiaalihuolto.  Sosiaalihuoltoon  liittyy viranomaistehtäviä ja sellaista yksityisten ihmisten elämään liittyvää julkisen vallan käyttöä, johon ei oikein sovi puhe kilpailluista markkinoista eikä asiakkaiden valinnanvapaudesta. Ilmeisesti ainakin lastensuojelun avohuollon toteuttaminen tuleekin jäämään yksinomaan maakuntahallinnon toteuttamaksi tehtäväksi.

Esitys lähtee siitä, että ilmeisesti myös sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminta keskitetään viidelle alueelle:

"Palveluiden alueellisen ja valtakunnallisen kokoamisen edellyttämää ja muuta maakuntien yhteistyötä julkisesti tuotettavissa palveluissa, tutkimus- ja kehittämistoiminnassa ja maakuntaa laajempaa palveluiden ja palveluverkon suunnittelua varten on viisi yhteistyöaluetta. Jokaisella yhteistyöalueella on yliopistollinen sairaalayksikkö. Yhteistyöalueet muodostetaan nykyisten terveydenhuoltolain mukaisten erityisvastuualueiden (erva-alueet) pohjalta johon aluejakoon voidaan tehdä tarvittavia tarkistuksia. "

Tämä ei tietysti välttämättä tarkoita, että sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoimintaa ei voitaisi toteuttaa viiden yliopistosairaalan lisäksi muuallakin. Ilmeisesti aivan liian pieni detalji mietittäväksi on, onko tässä tutkimus- ja kehittämistoiminnan keskittämisessä mitään järkeä. Olemassaoleva sosiaalialan osaamiskeskusverkosto on toiminut ansiokkaasti hyvin pienellä panostuksella.

Mitä nämä säännökset merkitsevät sosiaalihuollon kannalta, on aika lailla hermeneuttisen lukemisen varassa. Neuvottelutulos ei mainitse lainkaan sosiaalihuoltoa, sosiaalipalveluita tai esimerkiksi lastensuojelua. Tähän voidaan tietysti sanoa, ettei siellä mainita terveydenhuollonkaan eri osa-alueita, mutta argumentti ei oikein pure, kun koko päätös on tehty terveydenhuoltovetoisesti.

Sosiaalihuollon ja sosiaalityön kannalta olisi erittäin tarpeellista, että lopultakin hallituksen suunnitelmissa ryhdyttäisiin pohtimaan, mitä nämä uudistukset merkitsevät erityisesti sosiaalihuollon kannalta.

Tässä  valtioneuvoston linkki uudistusta koskevaan tiedotteeseen.