Juha Hurmeen tänä vuonna ilmestynyt romaani tai oikeastaan kirjallisuutta, musiikkia ja teatteria koskeva esseiden sarja rakentuu kehyskertomukselle, joka kuvaa kahden kaveruksen souturetkeä Kustavista Hailuodolle. Teoksessa käydään läpi hyvin monia suomalaiselle kaunokirjallisuudelle tärkeitä kirjoittajia. Minusta olisi voinut toimia perinteisempikin malli, mutta kävi tämäkin ratkaisu.
Kunnon esseistin tunnusmerkki on, että lukijan ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä oikeastaan mistään. Omat kantani vaihtelivat oivalluksista, samanmielisestä nyökyttelystä kiukunpuuskiin. Aika paljon yllätyksiä eli oivalluksia tuli musiikista: esimerkiksi Woody Guthrien ja Malvina Reynoldsin tuotannosta käydyt keskustelut olivat hienoja.
Minusta Väinö Linna ei todellakaan ole maakuntasarjaa. J.L. Runebergistä sen sijaan olen täsmälleen samaa mieltä, hän on tavattoman hieno runoilija, ja nimenomaan alkukielellä. Joskus on ajateltu, että Linna ei pitänyt Runebergia arvossa, itse ajattelen, että hän päinvastoin arvosti tätä korkealle. Linnan ja Kiven yhteys on tietysti selvä.
Joka tapauksessa, kaikkine outouksineenkin: hieno kirja.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille !
Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti