Hienoa, että sosiaalihuollolla on edelleen myös oma itsenäinen roolinsa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Sosiaalihuollon tavoitteeksi on perinteisesti nähty olevan tehdä itsensä tarpeettomaksi. En tiedä, onko sellaista aikaa tulossa. Ainakaan terveydenhuoltoon sulauttamalla sosiaalihuollon tarve ei poistu.
STM:n tiedotteessa sanotaan uudesta sosiaalihuoltolaista, että
"Kuntien on varauduttava palvelujen painopisteen muutokseen sekä kerrottava kuntalaisille selkeästi, mistä palveluja ja apua voi hakea."Tässä onkin varmaan tekemistä, kun samaan aikaan on muuttumassa koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisen ja tilaamisen tapa.
Kirjoitimme Mauno Vanhalan ja Jussi Suojasalmen kanssa Helsingin Sanomiin yleisönosastokirjoituksen, jonka lehti on ilmeisesti päättänyt jättää julkaisematta. Me esitimme, että kaikkiin kuntiin pitäisi edelleen säilyttää perusturvalautakunnat tai vastaavat luottamushenkilöelimet, jotta esimerkiksi uudessa sosiaalihuoltolaissa kunnille osoitetut velvoitteet voidaan toteuttaa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä hallituksen esityksessä ollutta sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen määrittelyjä muutettiin seuraavanlaiseksi:
Sosiaalityöllä tarkoitetaan (poist.) asiakas- ja asiantuntijatyötä, jossa rakennetaan yksilön, perheen tai yhteisön tarpeita vastaava sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuus, sovitetaan se yhteen muiden toimijoiden tarjoaman tuen kanssa sekä ohjataan ja seurataan sen toteutumista ja vaikuttavuutta. Sosiaalityö on luonteeltaan muutosta tukevaa työtä, jonka tavoitteena on yhdessä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen kanssa lieventää elämäntilanteen vaikeuksia, vahvistaa yksilöiden ja perheiden omia toimintaedellytyksiä ja osallisuutta sekä edistää yhteisöjen sosiaalista eheyttä.
Sosiaaliohjauksella tarkoitetaan (poist.) yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen neuvontaa, ohjausta ja tukea palvelujen käytössä sekä yhteistyötä eri tukimuotojen yhteensovittamisessa. Tavoitteena on yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen vahvistamalla elämänhallintaa ja toimintakykyä.
Pohtimista riittää varmaan jatkossakin siitä, ovatko määritelmät riittävän erilaiset ja onko esimerkiksi tuo sosiaalityön määritelmä liian yksilökeskeinen. Tällaisiakin kommentteja on jo kuulunut. Minusta on kuitenkin hienoa, että "sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuuden" vaikuttavuutta pitää jatkossa tutkia.
Eduskuntakäsittelyssä lakia hyväksyttäessä eduskunta hyväksyi lausuman, jonka mukaan
"eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen toimeenpanossa sosiaalihuollon painopisteen siirtymistä ennalta ehkäiseviin palveluihin ja erityisesti kotipalvelujen laadun ja saatavuuden toteutumista sekä uudistuksen kustannusvaikutuksia ja vaikuttavuutta."Vaikuttavuustutkimuksella on nyt siis eduskunnan tilaus.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Hei Mikko Mäntysaari
VastaaPoistaOlipa mielenkiintoista löytää bloginne. Olen aikoinaan istunut joillakin luennoillanne, valmistunut Jyu sosiologiasta, mutta nyt elämänkokemuksen myötä innostunut sosiaalityöstä ja opiskellutkin sitä hyvänmatkaa avoimen kautta. Viimeaikoina olemme varttuneempien sosiaalityönopiskelijoiden kanssa keskustelleet paljon siitä, opiskellako sosiaalityötä vai ei, onko meille kysyntää uuden sosiaalihuoltolain myötä, muuttuvatko sosiaalityöntekijän työt todellakin sosiaaliohjaajan töiksi siinä määrin kuin on spekuloitu ja näyttääkö nyt siltä, että esim. kunta voi toimia halvimman työvoiman mukaisesti? Mikä on teidän näkemyksenne ja tulkintanne uudesta laista, saako sosiaalityönekijät takkiinsa oikein olan takaa? Kuinka pätevyysmäärittely mielestänne tapahtuu ja voiko kunta tosiaan korvata asiantuntijan vaatiman tehtävän edullisemmalla työvoimalla, rahastahan aina on kysymys?
Jaana Jyväskylästä
Hei Jaana -- kiitos kommentistanne. Vastaus on viipynyt, sillä tämä blogiteknologia ei ole hallussani. Koetin ensin vastata tähän kirjoitukseenne sähköpostilla, mutta eihän se tietysti onnistunut. No mutta: tässä kuitenkin vastaus.
VastaaPoistaMinusta sosiaalityöllä on edelleen paikkansa, vaikka ajat ovat tosiaankin myrskyisiä. Työmarkkinoita siis edelleen riittää sosiaalityön maistereille, ja voipa olla, että työnjakokuviot selkiytyvät. Voi kuitenkin olla, että vuosia jatkuneen sosiaalityön opiskelijamäärän kasvattaminen päättyy. Jollakin tavalla yliopistojen pitää tietysti reagoida.
Aika paljon on kiinni ammatinharjoittamislain sisällöstä.