Helsinkiläinen kirjailija ja psykologi, lukee kirjan suojakannessa. Valtonen on julkaissut aiemmin kaksi romaania ja novellikokoelman, mutta veikkaan että useimmat huomasivat hänen tuotantonsa vasta tämän teoksen myötä. He eivät tiedä mitä he tekevät sai vuoden 2014 Finlandia-palkinnon, ja minusta kirja on palkintonsa ansainnut, tarkoittamatta nyt, että kilpailun toiset teokset olisivat olleet jotenkin noloja.
Hesarin haastattelussa Valtonen taisi kertoa, että kirjan alkuperäinen käsikirjoitus oli hyvin pitkä, ja että kansiin pääsi vahvasti karsittu teksti. No tämäkin karsittu versio oli noin 560 sivuinen järkäle. Pitkä ja pitkä, monet ns. lentokoneromaanit ja muut mankkelit ovat tällaisia samanlaisia tiiliskiviä. Helposti tämän luki, teksti veti ja vei mennessään.
Kirja kertoo suomalaisen naisen ja yhdysvaltalaisen miehen suhteesta, heidän pojastaan ja ennen kaikkea toisilleen vieraiksi jääneiden isän ja pojan suhteesta. Tässä on paljon muutakin -- aineksia voi olla vähän liiaksikin. Tekstissä kulkee kaksi yhteiskunnallista teemaa, joiden voisi kuvitella liittyvän kirjoittajan tieteelliseen työhön -- koe-eläinten kohtalo ja science fictionia hipovan aivoihin suoraan kytketyn ihmevempaimen kuvaus. Minusta tuntuu, että tuo koe-eläinteema olisi voinut riittää tekstiä kuljettavaksi jännitysteemaksi.
Olennaista on kuvaus yhdysvaltalaisesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Varmaan juuri tämä suomalaisuuden katsominen ikään kuin puolisiksi yhdysvaltalaisin silmin viehätti arviointiraatia ja palkinnosta päättänyttä Anne Brunilaa.
Valtonen tekee kuulemma väitöskirjaa neuropsykologiasta. Harvat tutkijat ovat hyviä kirjailijoita, ehkä Valtonen kuuluu tähän harvinaiseen lajiin.
Erinomainen lukuromaani.
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Tammi 2014
Sain luetuksi finlandiavoittajan. Arvioni on samansuuntainen kuin sinunkin. Hyvä ja vaikuttavakin romaani ja ehdokkaista paras, vaikka muitakin hyviä oli. Romaanissa oli paljonkin kuvausta yliopistomaailmasta,enimmäkseen yhdysvaltalaisesta, mutta vähän myös suomalaisesta. Kuvaus suomalaisesta yliopistosta oli aika kriittinen. Kuinka osuvaa yliopistokuvaus sinun mielestä oli? Tosin sosiaalityön tutkimus ja opetus lienee aika kaukana luonnontieteistä myös suhteessa kansainväliseen yhteistyöhön.
VastaaPoistaTerveisin
Matti Kärkkäinen
Minusta se yliopistokuvaus oli tietty kärjistystä, mutta varmaan paikkansa pitävääkin kritiikkiä esimerkiksi suomalaisten suojautumisesta kansainvälisyydeltä oli mukana. Luin viime vuonna useita yliopistoromaaneja. Minusta tämä on kirjallisuuden lajina kiinnostava, ja viime keväänä jonkun verran keskustelin Leena Eräsaaren kanssa siitä, millaisia esimerkkejä Suomesta löytyy, ja onhan niitä. Olisiko tämä Valtosen kirja nyt aikalaiskirjallisuutena parasta tähän mennessä ? En tiedä. Väikkäriä tehdessäni 1980-luvulla luin Olli Jalosen romaanin, jossa liikuttiin Tampereen yliopistolla. Sekin oli silloin kiinnostava. Sitten on nämä Hemanuksen dekkarit, jotka kyllä aika lailla epäonnistuivat.
VastaaPoista