Tasavallan presidentti allekirjoitti 26.6.2015 vanhan eduskunnan viime töikseen hyväksymän sosiaalihuollon ammattihenkilölain, joten laki tulee voimaan ensi keväänä.
No niin, toivottavasti voimme siirtyä uusiin asioihin. Esimerkiksi toimeentulotuen uudistamista pohtinut työryhmä luovutti raporttinsa ministeri Juha Rehulalle, myöskin eilen.
Toimeentulotuen siirto Kelalle on iso muutos. Miten sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen työmuotoja kehitetään kela-siirron jälkeen?
Työryhmä esittää, että kuntien myöntämä täydentävä ja ehkäisevä tuki yhdistetään yhdeksi sosiaalihuollon
taloudelliseksi tueksi, jonka hakeminen perustuu ensisijaisesti asiakkaan
ja sosiaalialan ammattilaisen kohtaamiseen ja sosiaalihuollon palvelutarvearvioon. Tätä haettaisiin aina kunnasta, ei kelan toimistosta. Nuorten toimeentulotuki puhutti työryhmää. Lopulta raportissa päädyttiin esittämään, että alle 25-vuotiailla nuorilla toimeentulotukiasiakkailla tulisi olla oikeus osallistua johonkin omaa tulevaisuuttaan
aktiivisesti rakentavaan toimintaan.
Raportti on ladattavissa tästä:
http://www.julkari.fi/handle/10024/126357
lauantai 27. kesäkuuta 2015
perjantai 13. maaliskuuta 2015
Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki hyväksyttiin!
Eduskunta hyväksyi toisessa käsittelyssä eilen, 12.3.2015, lain sosiaalihuollon ammattihenkilöistä. Tällä päätöksellä on suuri merkitys sosiaalityöntekijöiden ammattikunnan kannalta.
Tuntuu todella hyvältä, ja tähän hyvään mieleen liittyy vähän omaa henkilöhistoriaakin. Vuosina 1996-1997 olin mukana STM:n ammatinharjoittamislain tarvetta pohtineessa työryhmässä ja vuosina 1998-2000 sen työtä jatkaneessa sosiaalihuollon ammatinharjoittamislakia valmistelleessa työryhmässä. Työ oli ajoittain vaikeaa, sillä ryhmät eivät olleet kovinkaan yksimielisiä kehittämisen suunnista. En tarkoita tällä sitä, että oma roolini ammattihenkilölain hyväksymisessä olisi ollut toisten työryhmäläisten asemaa kummempi, vaan sitä, että Kirkkokadun ensimmäisen kerroksen kokoushuoneessa tuli istuttua todella monta kertaa vääntämässä kuvainnollisesti kättä milloin mistäkin näkökulmasta. Lähes kaksikymmentä vuotta kestänyt projekti on nyt päättynyt.
Uuden lain 7 §:n mukaan sosiaalityöntekijänä voi toimia VALVIRA:n luvalla henkilö, joka on suorittanut Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu yliopistossa pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat opinnot sosiaalityössä. Laki ei siis laajenna sosiaalityöntekijänä toimimisen ammattioikeutta ylemmän amk-tutkinnon suorittaneille.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta teki hallituksen esitykseen merkittävän muutoksen. Kun hallituksen esityksessä sosiaalityöntekijän sijaisena olisi voinut toimia korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, muutti valiokunta 12 § kuulumaan seuraavalla tavalla:
Sosiaalityöntekijän ammatissa voi toimia tilapäisesti enintään vuoden ajan sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö, joka on suorittanut hyväksytysti sosiaalityön aineopinnot ja käytännön harjoittelun. Opiskelija toimii ammattiin valmistuneen sosiaalityöntekijän johdon ja valvonnan alaisena. (uusi)
Eduskunta hyväksyi lain esitetyssä muodossa, joten jatkossa sosiaalityöntekijän ammatissa voi tilapäisesti toimia vain sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva, aineopinnot ja käytännön harjoittelun suorittanut henkilö.
12 §
Oikeus toimia tilapäisesti sosiaalihuollon laillistetun ammattihenkilön ammatissa maanantai 26. tammikuuta 2015
Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki (esitys) -- valuvika?
Parhaillaan on eduskuntakäsittelyssä pitkään toivottu laki sosiaalihuollon ammatinharjoittamisesta. Lakiesitys on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.
Hallituksen esityksessä on pykälä, joka uhkaa romuttaa koko lain tarkoituksen ja hengen:
Käytännössä tämä sijaisena toimimista säätelevä pykälä koskisi varmasti vain sosiaalityöntekijöitä, joista on maassa kova pula. Monissa kunnissa joudutaan turvautumaan sijaisiin, ja siksi varmaan jonkinlainen siirtymäaika olisi tarpeen.
Tuo pykälän ensimmäinen osa, eli ko. ammattia opiskelevat voisivat toimia sijaisena, on aivan hyvä asia, mutta jatko ei sitten olekaan kunnossa. Ihan kaikenlaisen ei silti pitäisi olla mahdollista. Mitä ihmettä voisi tarkoittaa "sosiaalialalle soveltuvan korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö"?
Löysyydessään tämä muotoilu kyllä hakee vertaistaan. Tarkoitetaanko tässä todellakin kaikkia ammattiryhmiä, jotka työskentelevät sosiaalialalla? Sosiaalialalla työskentelee esimerkiksi lääkäreitä ja psykologeja, puhumattakaan hallinnollisissa tehtävissä toimivista. Vai tarkoitetaanko tässä pelkästään sosionomi (amk) tutkinnon suorittaneita, riippumatta siitä, mitä he ovat opiskelleet?
Selvyyden vuoksi pitää todeta, että sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet eivät ole opiskelleet sosiaalityötä.
Kun lakiehdotuksesta järjestettiin STM:ssä kuulemistilaisuus, sanoivat terveydenhuollon edustajat, että vastaavan kaltainen esitys ei voisi ikinä mennä terveydenhuollossa läpi. Sairaanhoitajat eivät voi toimia lääkäreiden sijaisena, vaikka lääketieteen opiskelijat tunnetusti voivatkin. Sama koskee tietysti sairaanhoitajia -- ei heidänkään sijaisena voi toimia muut kuin sairaanhoidon opiskelijat.
Ihmeellistä -- miten tällainen muotoilu on voinut mennä eteenpäin eduskuntaan!
Hallituksen esityksessä on pykälä, joka uhkaa romuttaa koko lain tarkoituksen ja hengen:
12 §
Oikeus toimia tilapäisesti sosiaalihuollon laillistetun ammattihenkilön ammatissa
Laillistetun ammattihenkilön ammatissa voi toimia tilapäisesti enintään vuoden ajan kyseiseen laillistettavan ammattihenkilön ammattiin opiskeleva tai sosiaalialalle soveltuvan korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, jolla on riittävät edellytykset ammatissa toimimiseen. ( pykälä jatkuu vielä muista asioista)
Käytännössä tämä sijaisena toimimista säätelevä pykälä koskisi varmasti vain sosiaalityöntekijöitä, joista on maassa kova pula. Monissa kunnissa joudutaan turvautumaan sijaisiin, ja siksi varmaan jonkinlainen siirtymäaika olisi tarpeen.
Tuo pykälän ensimmäinen osa, eli ko. ammattia opiskelevat voisivat toimia sijaisena, on aivan hyvä asia, mutta jatko ei sitten olekaan kunnossa. Ihan kaikenlaisen ei silti pitäisi olla mahdollista. Mitä ihmettä voisi tarkoittaa "sosiaalialalle soveltuvan korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö"?
Löysyydessään tämä muotoilu kyllä hakee vertaistaan. Tarkoitetaanko tässä todellakin kaikkia ammattiryhmiä, jotka työskentelevät sosiaalialalla? Sosiaalialalla työskentelee esimerkiksi lääkäreitä ja psykologeja, puhumattakaan hallinnollisissa tehtävissä toimivista. Vai tarkoitetaanko tässä pelkästään sosionomi (amk) tutkinnon suorittaneita, riippumatta siitä, mitä he ovat opiskelleet?
Selvyyden vuoksi pitää todeta, että sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet eivät ole opiskelleet sosiaalityötä.
Kun lakiehdotuksesta järjestettiin STM:ssä kuulemistilaisuus, sanoivat terveydenhuollon edustajat, että vastaavan kaltainen esitys ei voisi ikinä mennä terveydenhuollossa läpi. Sairaanhoitajat eivät voi toimia lääkäreiden sijaisena, vaikka lääketieteen opiskelijat tunnetusti voivatkin. Sama koskee tietysti sairaanhoitajia -- ei heidänkään sijaisena voi toimia muut kuin sairaanhoidon opiskelijat.
Ihmeellistä -- miten tällainen muotoilu on voinut mennä eteenpäin eduskuntaan!
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Ujon miehen tarina
Norjalaisen Dag Solstadin romaani "Ujous ja arvokkuus" kertoo näennäisesti vähäisestä tapahtumasta, joka saa lukion äidinkielen opettaja Elias Ruklan elämän tolaltaan. Ibsenin Villisorsa-näytelmää luetaan äidinkielen tunnilla, samalla tavalla kuin monasti aikaisemminkin. Nyt Rukla keksii näytelmän erään henkilön roolista uuden tulkinnan ja koettaa kertoa tästä oppilailleen. Hän ei onnistu innostamaan ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvia oppilaitaan. Koulun pihalla Elias koettaa turhaan avata sateenvarjoaan. Tästä syntyy eksistentiaalinen tilanne, jonka seurauksena Elias Ruklan elämän perusta murtuu. Kotimatkallaan hän käy muutamassa tunnissa läpi koko elämänsä ja tilinpäätös on aika surullinen.
Tämä on hieno, tiivis teksti. Solstad on Norjan eturivin kirjailijoita, jota meillä ei ole juuri käännetty.
Dag Solstad (2014) Ujous ja arvokkuus. Suom. Tarja Teva. Teos. (Alkup. Genanse og verdighet, 1994)
Tämä on hieno, tiivis teksti. Solstad on Norjan eturivin kirjailijoita, jota meillä ei ole juuri käännetty.
Dag Solstad (2014) Ujous ja arvokkuus. Suom. Tarja Teva. Teos. (Alkup. Genanse og verdighet, 1994)
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Sosiaalihuoltolaki saatiin (kuin saatiinkin)!
Pitkän odotuksen ja monien vaiheiden jälkeen presidentti on vahvistanut uuden sosiaalihuoltolain 30.12.2014. Samassa yhteydessä vahvistettiin myös lastensuojelulain muutos. Uusi sosiaalihuoltolaki tulee voimaan 1.4.2015. Uuden lain kotipalvelua koskeva säännöstä voidaan soveltaa jo huomenna.
Hienoa, että sosiaalihuollolla on edelleen myös oma itsenäinen roolinsa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Sosiaalihuollon tavoitteeksi on perinteisesti nähty olevan tehdä itsensä tarpeettomaksi. En tiedä, onko sellaista aikaa tulossa. Ainakaan terveydenhuoltoon sulauttamalla sosiaalihuollon tarve ei poistu.
STM:n tiedotteessa sanotaan uudesta sosiaalihuoltolaista, että
Kirjoitimme Mauno Vanhalan ja Jussi Suojasalmen kanssa Helsingin Sanomiin yleisönosastokirjoituksen, jonka lehti on ilmeisesti päättänyt jättää julkaisematta. Me esitimme, että kaikkiin kuntiin pitäisi edelleen säilyttää perusturvalautakunnat tai vastaavat luottamushenkilöelimet, jotta esimerkiksi uudessa sosiaalihuoltolaissa kunnille osoitetut velvoitteet voidaan toteuttaa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä hallituksen esityksessä ollutta sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen määrittelyjä muutettiin seuraavanlaiseksi:
15 §
Sosiaalityö
16 §
Sosiaaliohjaus
Eduskuntakäsittelyssä lakia hyväksyttäessä eduskunta hyväksyi lausuman, jonka mukaan
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Hienoa, että sosiaalihuollolla on edelleen myös oma itsenäinen roolinsa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Sosiaalihuollon tavoitteeksi on perinteisesti nähty olevan tehdä itsensä tarpeettomaksi. En tiedä, onko sellaista aikaa tulossa. Ainakaan terveydenhuoltoon sulauttamalla sosiaalihuollon tarve ei poistu.
STM:n tiedotteessa sanotaan uudesta sosiaalihuoltolaista, että
"Kuntien on varauduttava palvelujen painopisteen muutokseen sekä kerrottava kuntalaisille selkeästi, mistä palveluja ja apua voi hakea."Tässä onkin varmaan tekemistä, kun samaan aikaan on muuttumassa koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisen ja tilaamisen tapa.
Kirjoitimme Mauno Vanhalan ja Jussi Suojasalmen kanssa Helsingin Sanomiin yleisönosastokirjoituksen, jonka lehti on ilmeisesti päättänyt jättää julkaisematta. Me esitimme, että kaikkiin kuntiin pitäisi edelleen säilyttää perusturvalautakunnat tai vastaavat luottamushenkilöelimet, jotta esimerkiksi uudessa sosiaalihuoltolaissa kunnille osoitetut velvoitteet voidaan toteuttaa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä hallituksen esityksessä ollutta sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen määrittelyjä muutettiin seuraavanlaiseksi:
Sosiaalityöllä tarkoitetaan (poist.) asiakas- ja asiantuntijatyötä, jossa rakennetaan yksilön, perheen tai yhteisön tarpeita vastaava sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuus, sovitetaan se yhteen muiden toimijoiden tarjoaman tuen kanssa sekä ohjataan ja seurataan sen toteutumista ja vaikuttavuutta. Sosiaalityö on luonteeltaan muutosta tukevaa työtä, jonka tavoitteena on yhdessä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen kanssa lieventää elämäntilanteen vaikeuksia, vahvistaa yksilöiden ja perheiden omia toimintaedellytyksiä ja osallisuutta sekä edistää yhteisöjen sosiaalista eheyttä.
Sosiaaliohjauksella tarkoitetaan (poist.) yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen neuvontaa, ohjausta ja tukea palvelujen käytössä sekä yhteistyötä eri tukimuotojen yhteensovittamisessa. Tavoitteena on yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen vahvistamalla elämänhallintaa ja toimintakykyä.
Pohtimista riittää varmaan jatkossakin siitä, ovatko määritelmät riittävän erilaiset ja onko esimerkiksi tuo sosiaalityön määritelmä liian yksilökeskeinen. Tällaisiakin kommentteja on jo kuulunut. Minusta on kuitenkin hienoa, että "sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuuden" vaikuttavuutta pitää jatkossa tutkia.
Eduskuntakäsittelyssä lakia hyväksyttäessä eduskunta hyväksyi lausuman, jonka mukaan
"eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen toimeenpanossa sosiaalihuollon painopisteen siirtymistä ennalta ehkäiseviin palveluihin ja erityisesti kotipalvelujen laadun ja saatavuuden toteutumista sekä uudistuksen kustannusvaikutuksia ja vaikuttavuutta."Vaikuttavuustutkimuksella on nyt siis eduskunnan tilaus.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
Nyljetyt ajatukset
Juha Hurmeen tänä vuonna ilmestynyt romaani tai oikeastaan kirjallisuutta, musiikkia ja teatteria koskeva esseiden sarja rakentuu kehyskertomukselle, joka kuvaa kahden kaveruksen souturetkeä Kustavista Hailuodolle. Teoksessa käydään läpi hyvin monia suomalaiselle kaunokirjallisuudelle tärkeitä kirjoittajia. Minusta olisi voinut toimia perinteisempikin malli, mutta kävi tämäkin ratkaisu.
Kunnon esseistin tunnusmerkki on, että lukijan ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä oikeastaan mistään. Omat kantani vaihtelivat oivalluksista, samanmielisestä nyökyttelystä kiukunpuuskiin. Aika paljon yllätyksiä eli oivalluksia tuli musiikista: esimerkiksi Woody Guthrien ja Malvina Reynoldsin tuotannosta käydyt keskustelut olivat hienoja.
Minusta Väinö Linna ei todellakaan ole maakuntasarjaa. J.L. Runebergistä sen sijaan olen täsmälleen samaa mieltä, hän on tavattoman hieno runoilija, ja nimenomaan alkukielellä. Joskus on ajateltu, että Linna ei pitänyt Runebergia arvossa, itse ajattelen, että hän päinvastoin arvosti tätä korkealle. Linnan ja Kiven yhteys on tietysti selvä.
Joka tapauksessa, kaikkine outouksineenkin: hieno kirja.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille !
Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki 2014.
Kunnon esseistin tunnusmerkki on, että lukijan ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä oikeastaan mistään. Omat kantani vaihtelivat oivalluksista, samanmielisestä nyökyttelystä kiukunpuuskiin. Aika paljon yllätyksiä eli oivalluksia tuli musiikista: esimerkiksi Woody Guthrien ja Malvina Reynoldsin tuotannosta käydyt keskustelut olivat hienoja.
Minusta Väinö Linna ei todellakaan ole maakuntasarjaa. J.L. Runebergistä sen sijaan olen täsmälleen samaa mieltä, hän on tavattoman hieno runoilija, ja nimenomaan alkukielellä. Joskus on ajateltu, että Linna ei pitänyt Runebergia arvossa, itse ajattelen, että hän päinvastoin arvosti tätä korkealle. Linnan ja Kiven yhteys on tietysti selvä.
Joka tapauksessa, kaikkine outouksineenkin: hieno kirja.
Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki 2014.
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Finlandiavoittaja
Helsinkiläinen kirjailija ja psykologi, lukee kirjan suojakannessa. Valtonen on julkaissut aiemmin kaksi romaania ja novellikokoelman, mutta veikkaan että useimmat huomasivat hänen tuotantonsa vasta tämän teoksen myötä. He eivät tiedä mitä he tekevät sai vuoden 2014 Finlandia-palkinnon, ja minusta kirja on palkintonsa ansainnut, tarkoittamatta nyt, että kilpailun toiset teokset olisivat olleet jotenkin noloja.
Hesarin haastattelussa Valtonen taisi kertoa, että kirjan alkuperäinen käsikirjoitus oli hyvin pitkä, ja että kansiin pääsi vahvasti karsittu teksti. No tämäkin karsittu versio oli noin 560 sivuinen järkäle. Pitkä ja pitkä, monet ns. lentokoneromaanit ja muut mankkelit ovat tällaisia samanlaisia tiiliskiviä. Helposti tämän luki, teksti veti ja vei mennessään.
Kirja kertoo suomalaisen naisen ja yhdysvaltalaisen miehen suhteesta, heidän pojastaan ja ennen kaikkea toisilleen vieraiksi jääneiden isän ja pojan suhteesta. Tässä on paljon muutakin -- aineksia voi olla vähän liiaksikin. Tekstissä kulkee kaksi yhteiskunnallista teemaa, joiden voisi kuvitella liittyvän kirjoittajan tieteelliseen työhön -- koe-eläinten kohtalo ja science fictionia hipovan aivoihin suoraan kytketyn ihmevempaimen kuvaus. Minusta tuntuu, että tuo koe-eläinteema olisi voinut riittää tekstiä kuljettavaksi jännitysteemaksi.
Olennaista on kuvaus yhdysvaltalaisesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Varmaan juuri tämä suomalaisuuden katsominen ikään kuin puolisiksi yhdysvaltalaisin silmin viehätti arviointiraatia ja palkinnosta päättänyttä Anne Brunilaa.
Valtonen tekee kuulemma väitöskirjaa neuropsykologiasta. Harvat tutkijat ovat hyviä kirjailijoita, ehkä Valtonen kuuluu tähän harvinaiseen lajiin.
Erinomainen lukuromaani.
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Tammi 2014
Hesarin haastattelussa Valtonen taisi kertoa, että kirjan alkuperäinen käsikirjoitus oli hyvin pitkä, ja että kansiin pääsi vahvasti karsittu teksti. No tämäkin karsittu versio oli noin 560 sivuinen järkäle. Pitkä ja pitkä, monet ns. lentokoneromaanit ja muut mankkelit ovat tällaisia samanlaisia tiiliskiviä. Helposti tämän luki, teksti veti ja vei mennessään.
Kirja kertoo suomalaisen naisen ja yhdysvaltalaisen miehen suhteesta, heidän pojastaan ja ennen kaikkea toisilleen vieraiksi jääneiden isän ja pojan suhteesta. Tässä on paljon muutakin -- aineksia voi olla vähän liiaksikin. Tekstissä kulkee kaksi yhteiskunnallista teemaa, joiden voisi kuvitella liittyvän kirjoittajan tieteelliseen työhön -- koe-eläinten kohtalo ja science fictionia hipovan aivoihin suoraan kytketyn ihmevempaimen kuvaus. Minusta tuntuu, että tuo koe-eläinteema olisi voinut riittää tekstiä kuljettavaksi jännitysteemaksi.
Olennaista on kuvaus yhdysvaltalaisesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Varmaan juuri tämä suomalaisuuden katsominen ikään kuin puolisiksi yhdysvaltalaisin silmin viehätti arviointiraatia ja palkinnosta päättänyttä Anne Brunilaa.
Valtonen tekee kuulemma väitöskirjaa neuropsykologiasta. Harvat tutkijat ovat hyviä kirjailijoita, ehkä Valtonen kuuluu tähän harvinaiseen lajiin.
Erinomainen lukuromaani.
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Tammi 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)