Eero Pirttilahden mainiosta Facebook päivityksestä innostuneena:
Jos SDP on työläisäänestäjien joukossa kolmantena keskustan ja perussuomalaisten jälkeen, on perinteisen kannattajakunnan kannalta menty jossakin pahasti metsään. -- Itse uskon, että jotakin tekemistä kannatuksen laskun kanssa on sillä, että sdp on ollut mukana monessa "talouselämän" (ei siis lehden) suosittelemassa poliittisessa päätöksessä. Se, että niin on tehty, johtuu osin siitä, että monet sdp:n keskeisissä asemissa olevat päättäjät ovat olleet suuryritysten johtotehtävissä. Marxia kannattaisi lukea myös SDP:n johdossa, vaikka pitäisikin hänen teorioitaan vanhentuneina. Kapitalismin perusanalyysi ei ehkä sittenkään ole "vanhentunut": pääoman ja työvoiman välillä on eturistiriita edelleenkin. Siksi politiikkaa ei parane katsoa vain tulonjako, tehokkuus, kilpailukyky yms kysymyksenä, vaan ihan perinteisesti "who gets what" kamppailuna. Ja tässä työssä SDP:n pitäisi miettiä mitä tekee -- ei vain "kirkastaa viestiään", kuten puoluetoimisto tuntuu ajattelevan.
Marx takaisin!
Olen viime aikoina lukenut erittäin kiinnostuneena Meghnad Desain mainiota teosta "Marxin kosto. Kapitalismin uusi nousu ja valtiokeskeisen sosialismin kuolema" (Gaudeamus 2008). Desai (s. 1940) on London School Economicsin emeritusprofessori, taloustieteilijä ja Britannian parlamentin ylähuoneen jäsen. Ei siis ihan kuka hyvänsä partaradikaali (kuten meitä 1960-luvulla vihamielisesti, mutta nykysilmin aika hellyttävän hölmösti kutsuttiin). Desain teesi on, että Marx on edelleen monessa mielessä aika ylittämätön kapitalistisen yhteiskunnan tutkija. Marxin perusväittämät arvonmuodostuksesta, pääoman ja työvoiman suhteista, voitosta, lisäarvosta ja talouden syklisestä kehityksestä pitävät Desain mielestä paikkansa. Hän väittää, että Marx ei kannattanut tuotantovälineiden kansallistamista ja puolusti vapaakauppaa hyvässä liberalistisessa hengessä. Loppupuolella teostaan Desai tulkitsee taloustieteen historiaa minusta aika lailla voittajien silmälasien läpi. Hänen mukaansa monetaristit olivat monessa asiassa oikeassa ja keynesläiset aivan väärässä. Kun en itse tunne riittävästi taloustieteitä, en osaa arvioida, miten osuva Desain tulkinta taloustieteiden kehityksestä on, mutta tuo Marx-luenta on todella mielenkiintoista. Desai kaivaa esiin monia empiirisiä tutkimuksia, jotka hänen mukaansa tukevat Marxin 1800-luvun jälkipuoliskolla Pääoma-teoksessaan esittämää tulkintaa.
Tapasin itsekin vuonna 2000 Etelä-Afrikassa pidetyssä asiantuntijakokouksessa intialaisen taloustieteilijän, joka kertoi samaa, eli että Marxin kapitalismianalyysi on edelleen taloustieteellisestä kiinnostavaa. Esimerkiksi arvonmuodostus, jota muistaakseni Björn Wahlroos jossakin haastattelulausunnossaan naureskeli, oli edelleen kiinnostava ja mahdollinen ratkaisu.
Desai korostaa aivan oikein, ettei Marx kirjoittanut juuri mitään kapitalismin jälkeen tulevien yhteiskuntajärjestelmien luonteesta. "Pääomassahan" tällaista tulevan yhteiskunnan pohdintaa ei juuri ole lainkaan, ja nuoruuden töiden filosofiset huomautukset ovat luonteeltaan sellaisia kuin filosofien kirjoitukset aina ovat, tärkeitä, mutta jotenkin kaunokirjallisia, eivät suoraan sovellettavissa käytännön ohjeiksi (vaikka Feuerbach teeseissä Marx tietysti toista toivoikin).
Desai sanoo, että Marxin luenta ns reaalisosialismin kaudella eli kylmän sodan aikana perustui lähinnä Kommunistisen manifestin kaltaisten nuoruudentöiden tutkimiseen. Hän kyllä nostaa esille länsi-eurooppalaisissa yliopistoissa syntyneen Marx-tutkimuksen, mutta ei tunnu pohjoismais-saksalaista pääomaloogista tutkimusta, saati suomalaista marxilaista sosiaalipolitiikan tutkimusta. Heikki Lehtonen teki ainakin meihin tamperelaisiin tutkijanalkuihin ison vaikutuksen aikanaan. Muitakin tietysti oli.
-----
Ei Marxin lukeminen välttämättä vaikuttaisi sitä eikä tätä arkipäivän poliittiseen kamppailuun. Se voisi kuitenkin auttaa siinä "viestin kirkastamisessa" josta puoluetoimisto puhuu.
Vielä siitä viestistä ja sen kirkkaudesta:
Harmi, että minusta tuntuu jotenkin, että puolue-elimissä päättävien mielestä viesti lähtee sinänsä kirkkaasti, mutta kannattajakunta on niin tyhmää, ettei ymmärrä viestin hienouksia. Toivottavasti näin ei ole.
Asiat ovat tietysti monimutkaisia, mutta kannattaisi katsoa miten keskustan uusi puheenjohtaja toimii: minusta hän rikkoo taitavasti toimintaansa / keskustan linjauksiin liittyviä odotuksia.
SDP:n pitkä historia näyttää viime vuosina olleen tärkeä identiteetin muodostaja. Historia on kyllä tärkeää, mutta on minusta virhe ajatella, että nuoret tulisivat äänestämään SDP:tä historian perusteella. Varsinkin kun historiasta löytyy sekä saavutuksia että virheitä, kuten kaikesta inhimillisestä toiminnasta.
