Sosiaalihuoltolaki saatiin (kuin saatiinkin)!

Pitkän odotuksen ja monien vaiheiden jälkeen presidentti on vahvistanut uuden sosiaalihuoltolain 30.12.2014. Samassa yhteydessä vahvistettiin myös lastensuojelulain muutos. Uusi sosiaalihuoltolaki tulee voimaan 1.4.2015.  Uuden lain kotipalvelua koskeva säännöstä voidaan soveltaa jo huomenna.

Hienoa, että sosiaalihuollolla on edelleen myös oma itsenäinen roolinsa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Sosiaalihuollon tavoitteeksi on perinteisesti nähty olevan tehdä itsensä tarpeettomaksi. En tiedä, onko sellaista aikaa tulossa. Ainakaan terveydenhuoltoon sulauttamalla sosiaalihuollon tarve ei poistu.

STM:n tiedotteessa sanotaan uudesta sosiaalihuoltolaista, että

"Kuntien on varauduttava palvelujen painopisteen muutokseen sekä kerrottava kuntalaisille selkeästi, mistä palveluja ja apua voi hakea."

Tässä onkin varmaan tekemistä, kun samaan aikaan on muuttumassa koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisen ja tilaamisen tapa.

Kirjoitimme Mauno Vanhalan ja Jussi Suojasalmen kanssa Helsingin Sanomiin yleisönosastokirjoituksen, jonka lehti on ilmeisesti päättänyt jättää julkaisematta. Me esitimme, että kaikkiin kuntiin pitäisi edelleen säilyttää perusturvalautakunnat tai vastaavat luottamushenkilöelimet, jotta esimerkiksi uudessa sosiaalihuoltolaissa kunnille osoitetut velvoitteet voidaan toteuttaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä hallituksen esityksessä ollutta sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen määrittelyjä muutettiin seuraavanlaiseksi:

15 § Sosiaalityö

Sosiaalityöllä tarkoitetaan (poist.) asiakas- ja asiantuntijatyötä, jossa rakennetaan yksilön, perheen tai yhteisön tarpeita vastaava sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuus, sovitetaan se yhteen muiden toimijoiden tarjoaman tuen kanssa sekä ohjataan ja seurataan sen toteutumista ja vaikuttavuutta. Sosiaalityö on luonteeltaan muutosta tukevaa työtä, jonka tavoitteena on yhdessä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen kanssa lieventää elämäntilanteen vaikeuksia, vahvistaa yksilöiden ja perheiden omia toimintaedellytyksiä ja osallisuutta sekä edistää yhteisöjen sosiaalista eheyttä. 

16 § Sosiaaliohjaus

Sosiaaliohjauksella tarkoitetaan (poist.) yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen neuvontaa, ohjausta ja tukea palvelujen käytössä sekä yhteistyötä eri tukimuotojen yhteensovittamisessa. Tavoitteena on yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen vahvistamalla elämänhallintaa ja toimintakykyä. 

Pohtimista riittää varmaan jatkossakin siitä, ovatko määritelmät riittävän erilaiset ja onko esimerkiksi tuo sosiaalityön määritelmä liian yksilökeskeinen. Tällaisiakin kommentteja on jo kuulunut. Minusta on kuitenkin hienoa, että "sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuuden" vaikuttavuutta pitää jatkossa tutkia.  

Eduskuntakäsittelyssä lakia hyväksyttäessä eduskunta hyväksyi lausuman, jonka mukaan

"eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen toimeenpanossa sosiaalihuollon painopisteen siirtymistä ennalta ehkäiseviin palveluihin ja erityisesti kotipalvelujen laadun ja saatavuuden toteutumista sekä uudistuksen kustannusvaikutuksia ja vaikuttavuutta."

Vaikuttavuustutkimuksella on nyt siis eduskunnan tilaus.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Nyljetyt ajatukset

Juha Hurmeen tänä vuonna ilmestynyt romaani tai oikeastaan kirjallisuutta, musiikkia ja teatteria koskeva esseiden sarja rakentuu kehyskertomukselle, joka kuvaa kahden kaveruksen souturetkeä Kustavista Hailuodolle. Teoksessa käydään läpi hyvin monia suomalaiselle kaunokirjallisuudelle tärkeitä kirjoittajia. Minusta olisi voinut toimia perinteisempikin malli, mutta kävi tämäkin ratkaisu.

Kunnon esseistin tunnusmerkki on, että lukijan ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä oikeastaan mistään. Omat kantani vaihtelivat oivalluksista, samanmielisestä nyökyttelystä kiukunpuuskiin. Aika paljon  yllätyksiä eli oivalluksia tuli musiikista: esimerkiksi Woody Guthrien ja   Malvina Reynoldsin tuotannosta käydyt keskustelut olivat hienoja.

Minusta Väinö Linna ei todellakaan ole maakuntasarjaa. J.L. Runebergistä sen sijaan olen täsmälleen samaa mieltä, hän on tavattoman hieno runoilija, ja nimenomaan alkukielellä. Joskus on ajateltu, että Linna ei pitänyt Runebergia arvossa, itse ajattelen, että hän päinvastoin arvosti tätä korkealle.  Linnan ja Kiven yhteys on tietysti selvä.

Joka tapauksessa, kaikkine outouksineenkin: hieno kirja.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille !


Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki 2014.

Finlandiavoittaja

Helsinkiläinen kirjailija ja psykologi, lukee kirjan suojakannessa. Valtonen on julkaissut aiemmin kaksi romaania ja novellikokoelman, mutta veikkaan että useimmat huomasivat hänen tuotantonsa vasta tämän teoksen myötä. He eivät tiedä mitä he tekevät sai vuoden 2014 Finlandia-palkinnon, ja minusta kirja on palkintonsa ansainnut, tarkoittamatta nyt, että kilpailun toiset teokset olisivat olleet jotenkin noloja.

Hesarin haastattelussa Valtonen taisi kertoa, että kirjan alkuperäinen käsikirjoitus oli hyvin pitkä, ja että kansiin pääsi vahvasti karsittu teksti. No tämäkin karsittu versio oli noin 560 sivuinen  järkäle. Pitkä ja pitkä, monet ns. lentokoneromaanit ja muut mankkelit ovat tällaisia samanlaisia tiiliskiviä. Helposti tämän luki, teksti veti ja vei mennessään.

Kirja kertoo suomalaisen naisen ja yhdysvaltalaisen miehen suhteesta, heidän pojastaan ja ennen kaikkea toisilleen vieraiksi jääneiden isän ja pojan suhteesta. Tässä on paljon muutakin -- aineksia voi olla vähän liiaksikin. Tekstissä kulkee kaksi yhteiskunnallista teemaa, joiden voisi kuvitella liittyvän kirjoittajan tieteelliseen työhön -- koe-eläinten kohtalo ja science fictionia hipovan aivoihin suoraan kytketyn ihmevempaimen kuvaus. Minusta tuntuu, että tuo koe-eläinteema olisi voinut riittää tekstiä kuljettavaksi jännitysteemaksi.

Olennaista on kuvaus yhdysvaltalaisesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Varmaan juuri tämä suomalaisuuden katsominen ikään kuin puolisiksi yhdysvaltalaisin silmin viehätti arviointiraatia ja palkinnosta päättänyttä Anne Brunilaa.

Valtonen tekee kuulemma väitöskirjaa neuropsykologiasta. Harvat tutkijat ovat hyviä kirjailijoita, ehkä Valtonen kuuluu tähän harvinaiseen lajiin.

Erinomainen lukuromaani.  


Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Tammi 2014

Petturit

David Bezmozgisin romaanin sankari on Baruch Kotler, entinen neuvostoliittolainen toisinajattelija ja tapahtumahetkellä israelilainen huippupoliitikko. Romaanin teemana on pettäminen: Kotler pettää vaimoaan nuoren avustajansa Leoran kanssa. Israelin valtio pettää siirtokuntalaisensa. Kotler ei hyväksy hallituksen päätöstä tyhjentää siirtokunnat, eikä suostu muuttamaan kantaansa vaikka nimetön hallitusta lähellä oleva taho painostaa ja kiristää häntä. Kun Kotler ei suostu taipumaan, lähettää kiristävä instanssi lehdille paljastavia kuvia kansallissankari Kotlerista ja hänen  rakastajattarestaan. Kotler ja Leora pakenevat skandaalia Jaltalle, jossa heidän on tarkoitus viettää lemmenloma ... Suunnitelma epäonnistuu, kun Baruch Kotler kohtaa Jaltalla miehen, jonka petoksen vuoksi hänet oli 1970-luvulla tuomittu vuosiksi keskitysleirille.

KGB:n agentiksi pakotettu Vladimiri  oli 1970-luvun alussa soluttautuinut moskovalaisten sionisti-toisinajattelijoiden joukkoon. Lopulta hän ilmiantoi ystävänsä Baruchin, minkä seurauksena tämä joutui keskitysleirille. Kansainvälisen kampanjan ansiosta Baruch lopulta vapautettiin ja karkoitettiin Israeliin. Siellä hänestä tuli kansallissankari, myöhemmin ministeri. Kavaltajan kohtaloksi tuli kadota tuntemattomuuteen peitenimen suojassa, ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen myös palkanmaksu loppui ja Vladimirista tuli köyhä eläkeläinen.

Juoni on jossakin määrin asetelmallinen. Tämä ei tietysti merkitse kirjan laadulle sitä eikä tätä.   Onneksi Baruch ja Vladimir ovat sävykkäitä henkilöhahmoja, naiset ehkä hivenen yksiulotteisemmin viattomia sivustakatsojia. Beszmozgisin tyyli on niukkaa ja tiukkaa. Hän on nähnyt paljon vaivaa sekä Israelin että nykyisen Ukrainan (vai pitäisikö sanoa Venäjän?) olojen tutkimiseen.  Kirjailija on itsekin syntynyt Neuvostoliitosssa -- tosin hänen kotimaansa on ollut Latvia. Sieltä hän muutti vanhempiensa mukana jo lapsena Yhdysvaltoihin. Aika lohduton kuva Jaltasta ja Krimiltä tästä kirjasta piirtyy, eikä Israelkaan onnelalta vaikuta, vaikka kirjailijan sympatiat ovatkin selvästi israelilaisten puolella.

Petturuuden ja syyllisyyden teemat ovat kiinnostavia. Hannu Salaman suurromaani Siinä näkijä, missä tekijä valottaa tätä suomalaisesta näkökulmasta erinomaisella tavalla. Ei The Betrayers huono ole sekään, mutta Salaman moniulotteisuutta Bezmozgis ei kyllä aivan saavuta.

Romaanista oli Boris Fishermanin kiittävä arvio The New York Timesin Book Review -liitteessä (19.10.2014).


The Betrayers
By David Bezmozgis
225 pp. Little, Brown & Company

Sote-lakiluonnos jättää asioita auki

18.8.2014 lausunnolle tullut luonnos sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista (Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi) jättää aika olennaisia asioita auki.

Monet ovat ihmetelleet, millaisia vaikutuksia esityksellä voisi olla. Ei selviä tällä lukemisella, sillä esityksen taloudelliset, hallinnolliset ja asiakasvaikutukset täydennetään myöhemmin (s. 53). Lausunnon  antaminen esityksestä onkin haasteellista, kun esimerksi esityksen vaikutuksia palvelujen käyttäjien hyvinvointiin tai terveyteen ei ole avattu.

Sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnasta kiinnostuneet saavat edelleen pettyä. Toisin kuin sosiaalihuoltolakiesitystä laadittaessa moneen otteeseen luvattiin, sosiaalihuoltolaista pois jätettyjä tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevia pykäliä ei esityksessä ole. Kun sosiaalihuoltolakiesitys tuli lausunnolle, olin asiasta huolissani (ks. blogini 15.5.2014). Vielä toukokuussa STM:n suunnasta vakuutettiin, että puuttuvat pykälät tulevat tähän järjestämislakiesitykseen --- näin ei siis nyt käynyt.

Lakiesityksessä puhutaan pelkästään terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnasta.  Perusteluissa tosin viitataan olemassaolevan toiminnan kuvauksessa sosiaalialan osaamiskeskuksiin (s.31 ja 45) sekä STM:n käynnistämään hallitusohjelman mukaiseen selvitystyöhön koko sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yliopistotasoista, pääsääntöisesti tutkintojen jälkeisten koulutusten korvaamisesta (s. 46), mutta varsinaiseen esitystekstiin näitä ei ole otettu mukaan.

Valtion korvaukset yliopistotasoisen koulutuksen järjestämisestä koskevat esityksessä vain lääkärikoulutusta. Tästä huolehditaan muutenkin tarkoin. Uusi lakiesitys ei koske Ahvenanmaata, joka saa edelleen järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut haluamallaan tavalla -- paitsi että terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuskorvaukset koskevat myös Ahvenanmaata.

Tämä sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan kylmä kohtelu voi vaikuttaa detaljilta koko sote-myllerryksessä, mutta minusta se osoittaa, miten sosiaalihuollolle on käymässä tässä erikoissairaanhoitovetoisessa "kehittämisessä".

Osaamiskeskuksia tarvitaan myös jatkossa!

Ennakkotietojen mukaan valtion ensi vuoden budjetissa sosiaalialan osaamiskeskusten rahoitusta leikattaisiin kolmanneksella (viime vuoden 3,5 miljoonasta 2 miljoonaan euroon). Budjettineuvotteluthan ovat vielä aivan kesken, joten asia voi kääntyä vielä vaikka mihin suuntaan, mutta silti ennakkotiedot tuntuvat pelottavilta. Vaikka valtion rahoitus on vain osa osaamiskeskusten budjeteista, on kolmanneksen leikkaus tähän osuuteen nykytilanteessa vaikea paikata.

STM:n esitys hallinnonalan budjetiksi on noin 12,6 miljardia, ja siinä on vähennystä tähän vuoteen 282 miljoonaa euroa. Miljoonina vähennys on tuntuva, mutta samalla osoittaa mittakaavan, mistä sosiaalialan osaamiskeskusten miljoonan pudotuksesta on kyse. Kokonaisuuden kannalta kyse on lopulta pienestä, mutta minusta suuntaa osoittavasta linjauksesta.

Kun terveydenhuollon yksiköiden yliopistotasoisen tutkimuksen järjestämiseen osoitetaan 26 miljoonaa euroa, näyttää siltä, että sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan tasa-arvoinen kehittäminen terveydenhuollon kanssa on jäämässä haaveeksi.

Osaamiskeskukset ovat sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan selkäranka. Osaamiskeskuksia tarvitaan myös monien erityispalvelujen tuottamiseen harvaan asutuilla alueilla. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen tulee muuttumaan radikaalisti, sosiaalihuollon erityisosaamista pitäisi tietysti tukea voimakkaasti. Näin ei nyt näytä käyvän.

STM:n budjettiesityksessä näyttää olevan myös muutakin kiinnostavaa: työttömyysturvan menoja ennakoidaan kuluvan noin 200 miljoonaa vähemmän kuin tänä vuonna. Toimeentulotuenkin menojen ennustetaan laskevan 16 miljoonaa, perusteena asumistuen ja työtulojen suojaosuuden käyttöönotto ja arvioitua pienempi tarve. Mitähän toimeentulotuen siirrosta Kelan maksettavaksi mahtaa seurata?

Ilmeisesti sote-uudistuksen terveydenhuoltovetoisuus ei ole sattumaa vaan tietoista politiikkaa.

Sosiaalihuoltolaki lausuntokierroksella

Lopultakin lausunnolle on tullut uutta sosiaalihuoltolakia koskevan hallituksen esitys. Lakiesitys poikkeaa huomattavasti sosiaalihuoltolain uudistusta valmistelleen työryhmän esityksestä. Toisin kuin uudessa terveydenhuoltolaissa, lakiesitys ei sisällä tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevia pykäliä saati kokonaista lukua kuten on terveydenhuoltolaissa. Saamani tiedon mukaan nämä säännökset ovat kuitenkin tulossa valmisteilla olevaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin ja myös terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan pykälät siirretään sinne. Hyvä juttu!

Iso uutinen on myös se esityspaketin kohta, jossa lastensuojelun tehtävissä toimivien epäpätevien työntekijöiden palkkaamista rajoitettaisiin. Esityksen mukaan enintään vuoden mittaisiin sijaisuuksiin saataisiin jatkossa palkata vain sosiaalityön opiskelijoita (LSL 13c §).

Sosiaalityöntekijöitä vähemmän ja sosiaaliohjaajia enemmän

Varsinainen yllätys piilee esityksen perustelujen luvussa 4 ("Esityksen vaikutukset") kohdassa, joka koskee kelpoisuusehtojen väljentämistä (ss. 127-129). Tämä liittyy suunnitelmaan siirtää osa lastensuojelun avohuollon palveluista "yleisen sosiaalihuollon puolelle". Siirrettäviä palveluja olisivat perhetyö, tukihenkilöt ja -perheet sekä vertaisryhmätoiminta. Esityksen mukaan lastensuojelutehtävissä toimivien sosiaalityöntekijöiden määrää vähennettäisiin ja sosiaalihuollon avopalveluihin palkattaisiin reippaasti lisää sosiaaliohjaajia. 

Osassa palvelutarpeen arviointia voisi tehdä sosiaalityöntekijän lisäksi myös sosiaaliohjaajat. Tässä on kyse sosiaalihuoltolakiesityksen 47 §:stä, joka koskee omatyöntekijää.  Tarkoitus on, että kaikilla sosiaalihuollon asiakkailla olisi oikeus saada palveluntarpeensa arvioiduksi ja että asiakkaille nimitettäisiin omatyöntekijä.

Omatyöntekijänä voisi siis toimia myös sosiaaliohjaaja, mutta jos kyse on siitä, että sosiaalihuollon tarve johtuu asiakkaan vaikeasta elämänhallinnan ongelmasta, olisi omatyöntekijänä oltava sosiaalityöntekijä:

"Sosiaalityöntekijän kelpoisuutta edellytettäisiin vähintään työparilta, jos asiakkaalla on vaikeita elämänhallinnan ongelmia ja/tai palvelut muodostavat vaikeasti yhteen sovitettavan kokonaisuuden ja päätöksenteko edellyttää runsaasti harkintaa. (s. 128)"   

On vähän monitulkintainen juttu, mitä tästä voisi seurata. Kävisikö niin, että kunnat tulkitsisivat sosiaaliohjaajien riittävän useimpiin palvelutarpeen arviointeihin--myös tilanteissa, joissa oikeastaan tarvittaisiin sosiaalityön asiantuntemusta?

Mahdolliset säästöt 

Tuohon henkilöstörakenteen muuttamiseen liittyy seurauksiltaan vähän vaikeasti hahmotettavissa  oleva laskelma. Tässä lienee kyse rakennepoliittisessa toimenpideohjelmassa edellytettyyn säästövaatimukseen vastaamisesta.

Lastensuojelun avohuollosta siirtyisi pois noin 58 000 asiakasta. Vastaavasti lastensuojelussa tarvittaisiin noin 967 sosiaalityöntekijää vähemmän ja valtaosa (noin 800) näistä vakansseista muuttuisi "yleisen sosiaalihuollon" puolella sosiaaliohjaajien tehtäviksi.   Koska sosiaaliohjaajat tällä hetkellä saavat pienempää palkkaa, ajatellaan näin säästettävän noin 5,7 miljoonaa euroa vuosittaisissa palkkakuluissa. Arvioitu kustannussäästö olisi 10 368 euroa henkilöä kohti. Olisiko oikeasti mahdollista saada aikaan säästöjä, kun nykyiset henkilöstömitoitukset ovat todellakin liian pieniä?

Esityksessä todetaan, että:

"Tosiasiallisesti säästömahdollisuutta ei ole, koska Toimiva lastensuojelu -työryhmän raportin ja muidenkin selvitysten perusteella kuntien lastensuojelussa henkilöstömitoitus on liian pieni, jolloin rakenteen muutoksella saatava säästö tulisi kohdentaa uusien vakanssien perustamiseen."

Lausuntoa lakiluonnoksesta on pyydetty 6.6. mennessä. Olisi erittäin hyvä, jos asiasta kiinnostuneet tahot (Talentia, Sosnet jne) ottaisivat asiaan reippaasti kantaa.

En ole ihan ajantasalla

Keskisuomalainen julkaisi tänään 8.4.2014 Mielipide-palstalla kirjoitukseni, jonka olin lähettänyt lehteen helmikuun puolessavälissä.

Kun tuon kirjoitukseni mahdollisesti lukevat varmaan ihmettelevät, onko professori lainsinkaan ajantasalla siitä, mitä maassa tapahtuu, on vastaukseni tietysti, että jutun kirjoittamishetkellä en ollut ajantasalla siitä, että ratkaisu oli jo noin kuukauden päässä. 23.3.2014 hallitus ja oppositio sopivat mallista, jossa luovuttiin palvelujen tuottamisesta pääasiassa vain yli 50 000 asukkaan kunnissa. Sen sijaan rakennetaan mallia, jossa toimeentulotuki siirretään Kelalle ja sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen toteutetaan monen aikaisemman läänin kokoisilla erva-alueilla. 

Pohdin tekstissäni, miten alueellinen sosiaalipolitiikka tulisi järjestää, jos oikeus sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisoikeus kytketään kuntakokoon. Nythän (kai) kuntauudistus ja sote-uudistus ovat irroitettu toisistaan.

Peruskysymykseni on edelleen, miten sosiaalihuollon palvelujen järjestämistä ja tuottamista helpottaa se, että järjestämistä koskevat päätökset tehdään mahdollisesti satojen kilometrien päässä palveluja käyttävistä asiakkaista. Miten Kuopiossa tiedetään, millaista yhdyskuntatyötä tai perhetyötä olisi parasta toteuttaa Toivakassa tai Laukaan Vihtavuoressa?     

Puhe kunniamerkin luovutustilaisuudessa

Kuva: Jyväskylä yliopisto/Holmstedt

Sain 6.12.2013 kunniamerkin, ja pidin Jyväskylän yliopiston henkilökuntaan kuuluvien kunniamerkin saaneiden puolesta 29.1.2014 seuraavan kiitospuheen:

Virolaisten "Linna", vai "Proust"

A. H. Tammsaare: Totuus ja Oikeus I-V

Sain perjantai-iltana lopulta luetuksi Viron kansalliskirjailijana pidetyn A. H. Tammsaaren teoksen "Totuus ja oikeus"viimeisen eli viidennen osan. Jättiurakka on nyt ohi.

Tammsaare (1878-1940) oli oikealta nimeltään Anton Hansen. Romaanisarja Totuus ja oikeus on kirjoitettu vuosina 1926-1933.

Viisiosainen romaani kuvaa Viron kansan vaiheita 1870-luvulta 1920-luvulle. En oikein tiedä mihin tätä vertasi, jos mihinkään.   Teoksen kääntänyt Juha Salokannel vertaa sitä Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla - sarjaan. Molemmissa kerrotaan maalaisten elämästä ja vallankumouksesta sekä maiden itsenäisyyden alkutaipaleesta. Yhteistä on myös työnteon kuvaus.  Salokanteleen mukaan kaikki virolaiset tuntevat romaanit perusteellisesti, ja tapahtumista ja sanonnoista on tullut jaettua kansallisomaisuutta samalla tavalla kuin Suomessa vaikkapa Kalevalasta, Runebergin runoista ja Linnan kirjoista.

Tietyistä tarinan ulkoisista yhtäläisyyksistä huolimatta, kirjoissa on myös melkoisesti eroja. Tammsaaren Totuus ja oikeus -romaanisarjassa ei suoraan kyse ei ole  Linnan "Pohjantähden" kaltaisesta realistisesta yhden perheen kohtaloista, eikä oikein samassa mielessä yhteisönkään kuvauksesta. Yhteisöt nimittäin vaihtelevat eri osissa. Ensimmäinen ja viides osa kuvaavat maalaisten elämää Vargamäellä, syvällä maaseudulla. Toinen osa "Koulutie" kertoo nimensä mukaisesti koulusta ja Tarton kaupungistakin. Kolmas osa "Surmatulet" taas vallankumouksesta Tallinnassa ja kartanoiden mailla. Neljännen "Kuolemantanssin" teemana on itsenäistyneen Viron tallinnalaiset seurapiirit 1920-luvun nousukaudella, mutta kyse on ennen muuta  avioliitto kuvauksesta. Yhtenäisen kertomuksen sijasta kyse on viidestä kohtalaisen itsenäisestä tekstistä, jotka kyllä liittyvät toisiinsa, mutta jotenkin aika eri tavalla kuin  aikaisemmin lukemani romaanisarjat.

Ensimmäisen osan, jonka nimenä on "Maan lupaus", kyse on 1880-luvun lopun Virosta, jossa moisioiden herrat vielä hallitsivat. Mukana on vielä raivaajahenkeä, vähän niin kuin Koskelan Jussilla.

Sarjan päättävä viimeinen osa käsittelee lähes optimistisesti itsenäisen Viron maaseudulla leviävää uutta talousajattelua. Teoksen yksi juonne koskee joen perkaamista. Molemmat kirjat kertovat kahden naapuriperheen vaikeasta suhteesta. Viimeinen osa oli ehkä kaikkein hämmentävin, en oikein tiedä, mistä siinä oli kyse. Teemoja oli paljon: naapurien leppymättömät vanhat isännät Andres ja Pearu, nuorten rakkaudet, uskontokin. Tappokin tulee, vaikka se on hyvin erilainen kuin vaikkapa salapoliisiromaaneissa, eli jää selvittämättä.

Ostin kirjat aina sitä mukaa kuin ne ilmestyivät. Siksi en uutta osaa aloittaessani muistanut mitä edellisessä osassa oli tapahtunut, enkä viimeistä osaa lukiessani muistanut ensimmäisestä paljoakaan. Näin en oikeastaan osaa sanoa koko sarjasta mitään järkevää, ainoastaan ehkä sen, että sarja on pakko lukea uudestaan.

Tammisaare ei aina osaa tiivistää riittävästi. Siksi jokaisessa kirjassa on jaksoja, joita luin enemmän tai vähemmän väkisin läpi kahlaamalla. Nyt kun  kuvittelen tietäväni kirjan rakentaa, arvelen, että seuraava lukukerta on helpompi.

Olen ostanut ensimmäisen osan vuonna 2002 ja viimeisen osan viime syksynä. Ensimmäinen osa maksoi 21,70 € ja sivuja oli siinä 773. Viimeinen osa maksoi 34 € ja sivuja oli 634. Kirjasarjan kaikki osat ovat aika laajoja, ja varmaan levikki kohtalaisen pieni. Kirjoista on tullut kalliita. (Ihmettelen,  miten kirjojen hinnat nousevat. Tuo 34 € olisi yli 200 mk).

Vielä tällä lukemisella en keksi, mistä ihmeestä tuo teossarjan nimi tulee tai mihin se viittaa.

Kannatti kuitenkin.

(Tammsaaren kuva wikipediasta, lähde Järvamaa Muuseum, PM F 2364:71)