Olimme eilen vaimon kanssa katsomassa Berliinin elokuvajuhlilla Hopeisella karhulla palkittua Nora Fingscheidtin Systemsprenger (engl System Crasher, ei suomenkielistä nimeä). Elokuva kertoo yhdeksänvuotiaasta Benni-nimisestä tytöstä, jonka perhe- ja laitossijoitukset toistuvasti epäonnistuvat.
Sekä Helsingin Sanomien, Aamulehden että Keskisuomalaisen elokuva-arvostelijat kehuivat filmiä. Ensi-illasta huolimatta vähänlaisesti oli väkeä. Kaikkien lastensuojelusta kiinnostuneiden kannattaa käydä katsomassa, sillä elokuva oli todella hyvä ja aiheen raskaudesta huolimatta taitavasti rakennetttua draamaa. Pääosan esittäjä Helena Zengel tekee aivan uskomattoman hienon roolityön. Jo sen vuoksi elokuva on näkemisen arvoinen.
Olen aikanani tehnyt lastensuojelutyötä itsekin ja muistan, miten hankalaa oli nopeasti löytää sijaisperhe tai laitospaikka lapselle. Siksi oli helppo samaistua filmissä yhden keskeisen roolihahmon, Bennin asioita hoitavan lastensuojelun sosiaalityöntekijän tuskaan. Kun en itse ole tutkinut lastensuojelua, mietin, miten suomalaiset lastensuojelututkijat filmin näkisivät. Itse olin näkevinäni eroja suomalaisen ja saksalaisen lastensuojelun käytäntöjen välillä.
Muuten erinomaisessa elokuvassa askarruttamaan jäi se, että Bennin äidin ja sisarusten koti vaikutti jotenkin keskiluokkaisen hyvinvoivalta (taloudellisesti). Työttömän, kolmen lapsen yksinhuoltajan koti voi tietysti olla siisti ja viihtyisä. Usein näin ei kuitenkaan ole. Ehkä elokuvassa haluttiin säästää katsojia pitkäaikaistyöttömyyteen Saksassakin liittyvän köyhyyden kuvaukselta?
Toinen viime aikojen lastensuojelua tai ehkä pikemmin julkisen lastensuojelun puutteita koskeva tärkeä elokuva löytyy YLE:n Areenasta: venäläisen ohjaajan Andrei Zvjagintsevin mainio Rakkautta vailla kuvaa avioeron synnyttämää tilannetta, jossa kumpikaan vanhemmista ei halua ottaa huoltajuutta pariskunnan pojasta. Tämä on minusta lohduttomampi kuin äsken näkemämme saksalaiselokuva ja nykyvenäläisestä kontekstistaan huolimatta kuvaa minusta aika universaalia illmiötä tämäkin. Tässä julkisen lastensuojelun sijasta toimijana on vapaaehtoisjärjestö, joka etsii kadonneita lapsia. Hyvin dokumentaarisen oloinen kuvaus uhrautuvasta työstä!
On todella hienoa, että uskottavan ja todellisen oloinen sosiaalityö lopultakin tulee elokuvissa esiin.
------------------------------------------
Tässä HS:n juttuun linkki Systemsprengeriin:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006316024.html
YLE:n uutinen:
https://yle.fi/uutiset/3-10831179
Tässä linkki Zvjagintsevin elokuviin Areenassa:
Kaikki Zvjagintsevin filmit Yle Areenassa
