Keski-Suomen Työ - raatajakansan lehti

Keski-Suomen Työ oli Jyväskylässä vuosina 1947-1956 ilmestynyt kansandemokraattinen maakuntalehti. Kansan Uutisten pitkäaikainen Jyväskylän aluetoimittaja Jarkko Mänttäri on kirjoittanut lehden syntyä, kehitystä ja kuolemaa valaisevan teoksen. Mänttärin kirja on sympaattisesti kirjoitettu, keski-suomalaista vasemmistolaista kulttuurihistoriaa tallentava teos.

Lehden syntymisen taustalla oli kansandemokraattien kannatuksen lisääntyminen 1940-luvulla, ja muiden maakuntien tavalla  Keski-Suomessakin haluttiin perustaa liikkeen oma lehti. Taloudellisia edellytyksiä lehdelle ei oikeastaan koskaan ollut. Kun levikki jäi pieneksi, päädyttiin lehti lopettamaan niin, että lehden viimeinen numero ilmestyi 29.12.1956.

Pienet resurssit

Keski-Suomen työtä toimittavat päätoimittaja ja tavallisesti yksi toimittaja ja joukko maakuntakirjeenvaihtajia. Osa lehden aineistosta tuli Demokraattisen lehtipalvelun (DLP) kautta. Esimerkiksi pääkirjoitukset olivat usein valtakunnallisia kiertoartikkeleita. Sisältö ei vakuuttanut lukijoita riittävästi, ja siksi lukijakunta vaihtui koko ajan. Lehden tilanneet eivät jatkaneet tilausta, kovista kamppanjoista  huolimatta, ja siksi uusien tilaajien saaminen ei parantanut lehden tilaajapohjaa.

Internetin aikana on vaikea ymmärtää miten hankalaa lehden tekeminen on ollut kun omaa painotaloa ei ollut käytettävissä. siksi lehtiä tehtiin koko ajan, kolmesti viikossa ilmestyen, Jyväskylässä ja painopaikalta ensin Jämsässä, sitten Pieksämäellä ja viimeiseksi Kuopiossa. Kun puhelinta ei voitu käyttää kuin rajoitetusti, piti kirjoitetut artikkelit kuljettaa Jyväskylästä joko postin välityksellä tai itse junalla ja bussilla Kuopioon. Ei siis ihme, että lehti ei ollut uunituoreena ajan tasalla.

Puoluelehden paineet

Vakavammat ongelmat liittyivät kuitenkin sisältöön. Kansan Uutisten pitkäaikainen toimittaja Jarkko Mänttäri ansaitsee tunnustuksen siitä kriittisestä otteestaan, jolla hän on "Keski-Suomen Työn" historiikin kirjoittanut. Kansandemokraattisen lehdistön vaikeana tehtävänä oli tasapainoilla Neuvostoliiton politiikan ja olojen parhain päin selittämisen ja lehden tavoitteekseen esittämän todenmukaisen tiedonvälityksen välillä. Ratkaisuna oli sosialidemokraattisen, keskustalaisen ja kokoomuslaisen kilpailijoiden mollaaminen ja valehtelijaksi leimaaminen, usein ilman perusteita, kuten Mänttäri toteaa. Ilmeisesti lehtien välinen debatti on ollut vilkasta ja armotonta, ja ainakin sosialidemokraattisen kilpailijan kanssa käytiin päätoimittaja-pakinoitsijoiden keskinäistä kisailua kiivaastikin, ihan kuin Demarin Aimo Kairamo, Keskisuomalaisen Laatikainen ja Ilkan päätoimittaja Hokkanen sitten myöhemmin.

Erityisen kiinnostava jakso on kirjan loppu, jossa kirjoittaja katsoo kohdettaan vähän etäämpää. Kansandemokraattisen lehdistön tehtävänä oli "meikäläisyyden" rakentaminen.  Tämä edellytti esimerkiksi kritiikitöntä suhtautumista Stalinin, vaikka on todennäköistä että myös keskisuomalaiset kommunistit tiesivät Stalinin terrorista ainakin jotain, olihan esim. Arvo "Poika" Tuominen, Unto Parvilahti ja monet muut raportoinut terrorista Neuvostoliitossa. Omasta lehdestä ei voitu tai haluttu lukea kritiikkiä Neuvostoliittoa tai Stalinia kohtaan. Kun sitten NKP:n puoluekokous vuonna 1956 tuomitsi stalinismin (tai ainakin "yksilönpalvonnan virheet") oli kd-lehdistö vaikeuksissa. Sana levisi lehden lukijakunnan keskuuteen kilpailevista lehdistä ja radiosta, mutta oma lehti ei kyennyt tai osannut antaa selitystä tapahtuneelle. Jos saatavilla on luotettavammaksi koettua tietoa, propaganda häviää aina.

Tiedonvälitys muuttuu

Ei siis ole vasemmistolaisen puoluelehden ollut helppoa, mutta sama  kohtalo tuli myöhemmin myös kokoomuksen "Uudelle Suomelle". Sekin lakkautettiin. Sama kohtalo on ollut sosialidemokraattisella maakuntalehdillä (esim Kansan lehti Tampereella) ja ruotsinkielisellä lehdellä. Sinänsä on kiinnostavaa, että nykyään sekä Uusi Suomi että Kansan Uutiset ilmestyvät verkkolehtinä. 

Painettu sana on vaikeuksissa. Verkkolehdeksi on muuttunut myös  amerikkalainen Newsweek, joka on sentään ollut yksi maailman merkittävimmistä uutisaikakauslehdistä. 

Mänttäri, Jarkko:
Keski-Suomen Työ. Keskisuomalaisen raatajakansan toiveiden tulkki. Yleinen lehtimiesliitto ry. Jyväskylä 2009.