Sosiaalihuoltolaki saatiin (kuin saatiinkin)!

Pitkän odotuksen ja monien vaiheiden jälkeen presidentti on vahvistanut uuden sosiaalihuoltolain 30.12.2014. Samassa yhteydessä vahvistettiin myös lastensuojelulain muutos. Uusi sosiaalihuoltolaki tulee voimaan 1.4.2015.  Uuden lain kotipalvelua koskeva säännöstä voidaan soveltaa jo huomenna.

Hienoa, että sosiaalihuollolla on edelleen myös oma itsenäinen roolinsa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Sosiaalihuollon tavoitteeksi on perinteisesti nähty olevan tehdä itsensä tarpeettomaksi. En tiedä, onko sellaista aikaa tulossa. Ainakaan terveydenhuoltoon sulauttamalla sosiaalihuollon tarve ei poistu.

STM:n tiedotteessa sanotaan uudesta sosiaalihuoltolaista, että

"Kuntien on varauduttava palvelujen painopisteen muutokseen sekä kerrottava kuntalaisille selkeästi, mistä palveluja ja apua voi hakea."

Tässä onkin varmaan tekemistä, kun samaan aikaan on muuttumassa koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisen ja tilaamisen tapa.

Kirjoitimme Mauno Vanhalan ja Jussi Suojasalmen kanssa Helsingin Sanomiin yleisönosastokirjoituksen, jonka lehti on ilmeisesti päättänyt jättää julkaisematta. Me esitimme, että kaikkiin kuntiin pitäisi edelleen säilyttää perusturvalautakunnat tai vastaavat luottamushenkilöelimet, jotta esimerkiksi uudessa sosiaalihuoltolaissa kunnille osoitetut velvoitteet voidaan toteuttaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä hallituksen esityksessä ollutta sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen määrittelyjä muutettiin seuraavanlaiseksi:

15 § Sosiaalityö

Sosiaalityöllä tarkoitetaan (poist.) asiakas- ja asiantuntijatyötä, jossa rakennetaan yksilön, perheen tai yhteisön tarpeita vastaava sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuus, sovitetaan se yhteen muiden toimijoiden tarjoaman tuen kanssa sekä ohjataan ja seurataan sen toteutumista ja vaikuttavuutta. Sosiaalityö on luonteeltaan muutosta tukevaa työtä, jonka tavoitteena on yhdessä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen kanssa lieventää elämäntilanteen vaikeuksia, vahvistaa yksilöiden ja perheiden omia toimintaedellytyksiä ja osallisuutta sekä edistää yhteisöjen sosiaalista eheyttä. 

16 § Sosiaaliohjaus

Sosiaaliohjauksella tarkoitetaan (poist.) yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen neuvontaa, ohjausta ja tukea palvelujen käytössä sekä yhteistyötä eri tukimuotojen yhteensovittamisessa. Tavoitteena on yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen vahvistamalla elämänhallintaa ja toimintakykyä. 

Pohtimista riittää varmaan jatkossakin siitä, ovatko määritelmät riittävän erilaiset ja onko esimerkiksi tuo sosiaalityön määritelmä liian yksilökeskeinen. Tällaisiakin kommentteja on jo kuulunut. Minusta on kuitenkin hienoa, että "sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuuden" vaikuttavuutta pitää jatkossa tutkia.  

Eduskuntakäsittelyssä lakia hyväksyttäessä eduskunta hyväksyi lausuman, jonka mukaan

"eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen toimeenpanossa sosiaalihuollon painopisteen siirtymistä ennalta ehkäiseviin palveluihin ja erityisesti kotipalvelujen laadun ja saatavuuden toteutumista sekä uudistuksen kustannusvaikutuksia ja vaikuttavuutta."

Vaikuttavuustutkimuksella on nyt siis eduskunnan tilaus.

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Nyljetyt ajatukset

Juha Hurmeen tänä vuonna ilmestynyt romaani tai oikeastaan kirjallisuutta, musiikkia ja teatteria koskeva esseiden sarja rakentuu kehyskertomukselle, joka kuvaa kahden kaveruksen souturetkeä Kustavista Hailuodolle. Teoksessa käydään läpi hyvin monia suomalaiselle kaunokirjallisuudelle tärkeitä kirjoittajia. Minusta olisi voinut toimia perinteisempikin malli, mutta kävi tämäkin ratkaisu.

Kunnon esseistin tunnusmerkki on, että lukijan ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä oikeastaan mistään. Omat kantani vaihtelivat oivalluksista, samanmielisestä nyökyttelystä kiukunpuuskiin. Aika paljon  yllätyksiä eli oivalluksia tuli musiikista: esimerkiksi Woody Guthrien ja   Malvina Reynoldsin tuotannosta käydyt keskustelut olivat hienoja.

Minusta Väinö Linna ei todellakaan ole maakuntasarjaa. J.L. Runebergistä sen sijaan olen täsmälleen samaa mieltä, hän on tavattoman hieno runoilija, ja nimenomaan alkukielellä. Joskus on ajateltu, että Linna ei pitänyt Runebergia arvossa, itse ajattelen, että hän päinvastoin arvosti tätä korkealle.  Linnan ja Kiven yhteys on tietysti selvä.

Joka tapauksessa, kaikkine outouksineenkin: hieno kirja.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille !


Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki 2014.

Finlandiavoittaja

Helsinkiläinen kirjailija ja psykologi, lukee kirjan suojakannessa. Valtonen on julkaissut aiemmin kaksi romaania ja novellikokoelman, mutta veikkaan että useimmat huomasivat hänen tuotantonsa vasta tämän teoksen myötä. He eivät tiedä mitä he tekevät sai vuoden 2014 Finlandia-palkinnon, ja minusta kirja on palkintonsa ansainnut, tarkoittamatta nyt, että kilpailun toiset teokset olisivat olleet jotenkin noloja.

Hesarin haastattelussa Valtonen taisi kertoa, että kirjan alkuperäinen käsikirjoitus oli hyvin pitkä, ja että kansiin pääsi vahvasti karsittu teksti. No tämäkin karsittu versio oli noin 560 sivuinen  järkäle. Pitkä ja pitkä, monet ns. lentokoneromaanit ja muut mankkelit ovat tällaisia samanlaisia tiiliskiviä. Helposti tämän luki, teksti veti ja vei mennessään.

Kirja kertoo suomalaisen naisen ja yhdysvaltalaisen miehen suhteesta, heidän pojastaan ja ennen kaikkea toisilleen vieraiksi jääneiden isän ja pojan suhteesta. Tässä on paljon muutakin -- aineksia voi olla vähän liiaksikin. Tekstissä kulkee kaksi yhteiskunnallista teemaa, joiden voisi kuvitella liittyvän kirjoittajan tieteelliseen työhön -- koe-eläinten kohtalo ja science fictionia hipovan aivoihin suoraan kytketyn ihmevempaimen kuvaus. Minusta tuntuu, että tuo koe-eläinteema olisi voinut riittää tekstiä kuljettavaksi jännitysteemaksi.

Olennaista on kuvaus yhdysvaltalaisesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Varmaan juuri tämä suomalaisuuden katsominen ikään kuin puolisiksi yhdysvaltalaisin silmin viehätti arviointiraatia ja palkinnosta päättänyttä Anne Brunilaa.

Valtonen tekee kuulemma väitöskirjaa neuropsykologiasta. Harvat tutkijat ovat hyviä kirjailijoita, ehkä Valtonen kuuluu tähän harvinaiseen lajiin.

Erinomainen lukuromaani.  


Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Tammi 2014