Keskisuomalainen julkaisi tänään 8.4.2014 Mielipide-palstalla kirjoitukseni, jonka olin lähettänyt lehteen helmikuun puolessavälissä.
Kun tuon kirjoitukseni mahdollisesti lukevat varmaan ihmettelevät, onko professori lainsinkaan ajantasalla siitä, mitä maassa tapahtuu, on vastaukseni tietysti, että jutun kirjoittamishetkellä en ollut ajantasalla siitä, että ratkaisu oli jo noin kuukauden päässä. 23.3.2014 hallitus ja oppositio sopivat mallista, jossa luovuttiin palvelujen tuottamisesta pääasiassa vain yli 50 000 asukkaan kunnissa. Sen sijaan rakennetaan mallia, jossa toimeentulotuki siirretään Kelalle ja sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen toteutetaan monen aikaisemman läänin kokoisilla erva-alueilla.
Pohdin tekstissäni, miten
alueellinen sosiaalipolitiikka tulisi järjestää, jos oikeus sosiaali- ja
terveyspalvelujen tuottamisoikeus kytketään kuntakokoon. Nythän (kai)
kuntauudistus ja sote-uudistus ovat irroitettu toisistaan.
Peruskysymykseni on edelleen, miten sosiaalihuollon palvelujen järjestämistä ja tuottamista helpottaa se, että järjestämistä koskevat päätökset tehdään mahdollisesti satojen kilometrien päässä palveluja käyttävistä asiakkaista. Miten Kuopiossa tiedetään, millaista yhdyskuntatyötä tai perhetyötä olisi parasta toteuttaa Toivakassa tai Laukaan Vihtavuoressa?
