Luin kymmenen vuotta sitten A.H. Tammsaaren "Totuus ja oikeus" teossarjan viisi osaa. Tein silloisesta lukukokemuksesta blogitekstin:
https://mantysaari.blogspot.com/2014/01/totuus-ja-oikeus.html
Nyt touko-kesäkuussa luin jättimäisen teossarjan uudestaan, olisiko sivuja ollut 1700. Toinen lukukierros oli hyvin palkitseva ja oleellisesti helpompi. Vaikka en enää muistanut tarkasti, mitä kirjoissa tapahtuu, tiesin suurin piirtein rakenteen ja tyylin.
Selvältä tuntuu, että ensimmäisellä lukukierroksella olin hakenut kaikenlaista sellaista, mitä kirjoissa ei oikeastaan ole. Eli väinölinnamaista tai tolstoilaista realismia. Tammsaare on ihan omanlaisensa, ei sen paremmin virolaisten Linna kuin Proustkaan, ei myöskään Päätalo.
Kirjasarjan nimi on minusta edelleen arvoitus: totuutta ja oikeutta etsivät romaanihenkilöt pettyvät ja saavat aikaiseksi kaikenlaista pahaa. Vai onko se vain Indrek, joka ajattelee niin?
Jos olen hengissä kymmenen vuoden päästä, koetan muistaa lukea Tammsaaren teoksen kolmannen kerran.
