Norjalaisen Dag Solstadin romaani "Ujous ja arvokkuus" kertoo näennäisesti vähäisestä tapahtumasta, joka saa lukion äidinkielen opettaja Elias Ruklan elämän tolaltaan. Ibsenin Villisorsa-näytelmää luetaan äidinkielen tunnilla, samalla tavalla kuin monasti aikaisemminkin. Nyt Rukla keksii näytelmän erään henkilön roolista uuden tulkinnan ja koettaa kertoa tästä oppilailleen. Hän ei onnistu innostamaan ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvia oppilaitaan. Koulun pihalla Elias koettaa turhaan avata sateenvarjoaan. Tästä syntyy eksistentiaalinen tilanne, jonka seurauksena Elias Ruklan elämän perusta murtuu. Kotimatkallaan hän käy muutamassa tunnissa läpi koko elämänsä ja tilinpäätös on aika surullinen.
Tämä on hieno, tiivis teksti. Solstad on Norjan eturivin kirjailijoita, jota meillä ei ole juuri käännetty.
Dag Solstad (2014) Ujous ja arvokkuus. Suom. Tarja Teva. Teos. (Alkup. Genanse og verdighet, 1994)
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
keskiviikko 31. joulukuuta 2014
Sosiaalihuoltolaki saatiin (kuin saatiinkin)!
Pitkän odotuksen ja monien vaiheiden jälkeen presidentti on vahvistanut uuden sosiaalihuoltolain 30.12.2014. Samassa yhteydessä vahvistettiin myös lastensuojelulain muutos. Uusi sosiaalihuoltolaki tulee voimaan 1.4.2015. Uuden lain kotipalvelua koskeva säännöstä voidaan soveltaa jo huomenna.
Hienoa, että sosiaalihuollolla on edelleen myös oma itsenäinen roolinsa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Sosiaalihuollon tavoitteeksi on perinteisesti nähty olevan tehdä itsensä tarpeettomaksi. En tiedä, onko sellaista aikaa tulossa. Ainakaan terveydenhuoltoon sulauttamalla sosiaalihuollon tarve ei poistu.
STM:n tiedotteessa sanotaan uudesta sosiaalihuoltolaista, että
Kirjoitimme Mauno Vanhalan ja Jussi Suojasalmen kanssa Helsingin Sanomiin yleisönosastokirjoituksen, jonka lehti on ilmeisesti päättänyt jättää julkaisematta. Me esitimme, että kaikkiin kuntiin pitäisi edelleen säilyttää perusturvalautakunnat tai vastaavat luottamushenkilöelimet, jotta esimerkiksi uudessa sosiaalihuoltolaissa kunnille osoitetut velvoitteet voidaan toteuttaa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä hallituksen esityksessä ollutta sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen määrittelyjä muutettiin seuraavanlaiseksi:
15 §
Sosiaalityö
16 §
Sosiaaliohjaus
Eduskuntakäsittelyssä lakia hyväksyttäessä eduskunta hyväksyi lausuman, jonka mukaan
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Hienoa, että sosiaalihuollolla on edelleen myös oma itsenäinen roolinsa suomalaisessa hyvinvointivaltiossa. Sosiaalihuollon tavoitteeksi on perinteisesti nähty olevan tehdä itsensä tarpeettomaksi. En tiedä, onko sellaista aikaa tulossa. Ainakaan terveydenhuoltoon sulauttamalla sosiaalihuollon tarve ei poistu.
STM:n tiedotteessa sanotaan uudesta sosiaalihuoltolaista, että
"Kuntien on varauduttava palvelujen painopisteen muutokseen sekä kerrottava kuntalaisille selkeästi, mistä palveluja ja apua voi hakea."Tässä onkin varmaan tekemistä, kun samaan aikaan on muuttumassa koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamisen ja tilaamisen tapa.
Kirjoitimme Mauno Vanhalan ja Jussi Suojasalmen kanssa Helsingin Sanomiin yleisönosastokirjoituksen, jonka lehti on ilmeisesti päättänyt jättää julkaisematta. Me esitimme, että kaikkiin kuntiin pitäisi edelleen säilyttää perusturvalautakunnat tai vastaavat luottamushenkilöelimet, jotta esimerkiksi uudessa sosiaalihuoltolaissa kunnille osoitetut velvoitteet voidaan toteuttaa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä hallituksen esityksessä ollutta sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen määrittelyjä muutettiin seuraavanlaiseksi:
Sosiaalityöllä tarkoitetaan (poist.) asiakas- ja asiantuntijatyötä, jossa rakennetaan yksilön, perheen tai yhteisön tarpeita vastaava sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuus, sovitetaan se yhteen muiden toimijoiden tarjoaman tuen kanssa sekä ohjataan ja seurataan sen toteutumista ja vaikuttavuutta. Sosiaalityö on luonteeltaan muutosta tukevaa työtä, jonka tavoitteena on yhdessä yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen kanssa lieventää elämäntilanteen vaikeuksia, vahvistaa yksilöiden ja perheiden omia toimintaedellytyksiä ja osallisuutta sekä edistää yhteisöjen sosiaalista eheyttä.
Sosiaaliohjauksella tarkoitetaan (poist.) yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen neuvontaa, ohjausta ja tukea palvelujen käytössä sekä yhteistyötä eri tukimuotojen yhteensovittamisessa. Tavoitteena on yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen vahvistamalla elämänhallintaa ja toimintakykyä.
Pohtimista riittää varmaan jatkossakin siitä, ovatko määritelmät riittävän erilaiset ja onko esimerkiksi tuo sosiaalityön määritelmä liian yksilökeskeinen. Tällaisiakin kommentteja on jo kuulunut. Minusta on kuitenkin hienoa, että "sosiaalisen tuen ja palvelujen kokonaisuuden" vaikuttavuutta pitää jatkossa tutkia.
Eduskuntakäsittelyssä lakia hyväksyttäessä eduskunta hyväksyi lausuman, jonka mukaan
"eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksen toimeenpanossa sosiaalihuollon painopisteen siirtymistä ennalta ehkäiseviin palveluihin ja erityisesti kotipalvelujen laadun ja saatavuuden toteutumista sekä uudistuksen kustannusvaikutuksia ja vaikuttavuutta."Vaikuttavuustutkimuksella on nyt siis eduskunnan tilaus.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
Nyljetyt ajatukset
Juha Hurmeen tänä vuonna ilmestynyt romaani tai oikeastaan kirjallisuutta, musiikkia ja teatteria koskeva esseiden sarja rakentuu kehyskertomukselle, joka kuvaa kahden kaveruksen souturetkeä Kustavista Hailuodolle. Teoksessa käydään läpi hyvin monia suomalaiselle kaunokirjallisuudelle tärkeitä kirjoittajia. Minusta olisi voinut toimia perinteisempikin malli, mutta kävi tämäkin ratkaisu.
Kunnon esseistin tunnusmerkki on, että lukijan ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä oikeastaan mistään. Omat kantani vaihtelivat oivalluksista, samanmielisestä nyökyttelystä kiukunpuuskiin. Aika paljon yllätyksiä eli oivalluksia tuli musiikista: esimerkiksi Woody Guthrien ja Malvina Reynoldsin tuotannosta käydyt keskustelut olivat hienoja.
Minusta Väinö Linna ei todellakaan ole maakuntasarjaa. J.L. Runebergistä sen sijaan olen täsmälleen samaa mieltä, hän on tavattoman hieno runoilija, ja nimenomaan alkukielellä. Joskus on ajateltu, että Linna ei pitänyt Runebergia arvossa, itse ajattelen, että hän päinvastoin arvosti tätä korkealle. Linnan ja Kiven yhteys on tietysti selvä.
Joka tapauksessa, kaikkine outouksineenkin: hieno kirja.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille !
Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki 2014.
Kunnon esseistin tunnusmerkki on, että lukijan ei välttämättä tarvitse olla samaa mieltä oikeastaan mistään. Omat kantani vaihtelivat oivalluksista, samanmielisestä nyökyttelystä kiukunpuuskiin. Aika paljon yllätyksiä eli oivalluksia tuli musiikista: esimerkiksi Woody Guthrien ja Malvina Reynoldsin tuotannosta käydyt keskustelut olivat hienoja.
Minusta Väinö Linna ei todellakaan ole maakuntasarjaa. J.L. Runebergistä sen sijaan olen täsmälleen samaa mieltä, hän on tavattoman hieno runoilija, ja nimenomaan alkukielellä. Joskus on ajateltu, että Linna ei pitänyt Runebergia arvossa, itse ajattelen, että hän päinvastoin arvosti tätä korkealle. Linnan ja Kiven yhteys on tietysti selvä.
Joka tapauksessa, kaikkine outouksineenkin: hieno kirja.
Juha Hurme: Nyljetyt ajatukset. Kustannusosakeyhtiö Teos. Helsinki 2014.
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Finlandiavoittaja
Helsinkiläinen kirjailija ja psykologi, lukee kirjan suojakannessa. Valtonen on julkaissut aiemmin kaksi romaania ja novellikokoelman, mutta veikkaan että useimmat huomasivat hänen tuotantonsa vasta tämän teoksen myötä. He eivät tiedä mitä he tekevät sai vuoden 2014 Finlandia-palkinnon, ja minusta kirja on palkintonsa ansainnut, tarkoittamatta nyt, että kilpailun toiset teokset olisivat olleet jotenkin noloja.
Hesarin haastattelussa Valtonen taisi kertoa, että kirjan alkuperäinen käsikirjoitus oli hyvin pitkä, ja että kansiin pääsi vahvasti karsittu teksti. No tämäkin karsittu versio oli noin 560 sivuinen järkäle. Pitkä ja pitkä, monet ns. lentokoneromaanit ja muut mankkelit ovat tällaisia samanlaisia tiiliskiviä. Helposti tämän luki, teksti veti ja vei mennessään.
Kirja kertoo suomalaisen naisen ja yhdysvaltalaisen miehen suhteesta, heidän pojastaan ja ennen kaikkea toisilleen vieraiksi jääneiden isän ja pojan suhteesta. Tässä on paljon muutakin -- aineksia voi olla vähän liiaksikin. Tekstissä kulkee kaksi yhteiskunnallista teemaa, joiden voisi kuvitella liittyvän kirjoittajan tieteelliseen työhön -- koe-eläinten kohtalo ja science fictionia hipovan aivoihin suoraan kytketyn ihmevempaimen kuvaus. Minusta tuntuu, että tuo koe-eläinteema olisi voinut riittää tekstiä kuljettavaksi jännitysteemaksi.
Olennaista on kuvaus yhdysvaltalaisesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Varmaan juuri tämä suomalaisuuden katsominen ikään kuin puolisiksi yhdysvaltalaisin silmin viehätti arviointiraatia ja palkinnosta päättänyttä Anne Brunilaa.
Valtonen tekee kuulemma väitöskirjaa neuropsykologiasta. Harvat tutkijat ovat hyviä kirjailijoita, ehkä Valtonen kuuluu tähän harvinaiseen lajiin.
Erinomainen lukuromaani.
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Tammi 2014
Hesarin haastattelussa Valtonen taisi kertoa, että kirjan alkuperäinen käsikirjoitus oli hyvin pitkä, ja että kansiin pääsi vahvasti karsittu teksti. No tämäkin karsittu versio oli noin 560 sivuinen järkäle. Pitkä ja pitkä, monet ns. lentokoneromaanit ja muut mankkelit ovat tällaisia samanlaisia tiiliskiviä. Helposti tämän luki, teksti veti ja vei mennessään.
Kirja kertoo suomalaisen naisen ja yhdysvaltalaisen miehen suhteesta, heidän pojastaan ja ennen kaikkea toisilleen vieraiksi jääneiden isän ja pojan suhteesta. Tässä on paljon muutakin -- aineksia voi olla vähän liiaksikin. Tekstissä kulkee kaksi yhteiskunnallista teemaa, joiden voisi kuvitella liittyvän kirjoittajan tieteelliseen työhön -- koe-eläinten kohtalo ja science fictionia hipovan aivoihin suoraan kytketyn ihmevempaimen kuvaus. Minusta tuntuu, että tuo koe-eläinteema olisi voinut riittää tekstiä kuljettavaksi jännitysteemaksi.
Olennaista on kuvaus yhdysvaltalaisesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista. Varmaan juuri tämä suomalaisuuden katsominen ikään kuin puolisiksi yhdysvaltalaisin silmin viehätti arviointiraatia ja palkinnosta päättänyttä Anne Brunilaa.
Valtonen tekee kuulemma väitöskirjaa neuropsykologiasta. Harvat tutkijat ovat hyviä kirjailijoita, ehkä Valtonen kuuluu tähän harvinaiseen lajiin.
Erinomainen lukuromaani.
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät. Tammi 2014
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Petturit
David Bezmozgisin romaanin sankari on Baruch Kotler, entinen neuvostoliittolainen toisinajattelija ja tapahtumahetkellä israelilainen huippupoliitikko. Romaanin teemana on pettäminen: Kotler pettää vaimoaan nuoren avustajansa Leoran kanssa. Israelin valtio pettää siirtokuntalaisensa. Kotler ei hyväksy hallituksen päätöstä tyhjentää siirtokunnat, eikä suostu muuttamaan kantaansa vaikka nimetön hallitusta lähellä oleva taho painostaa ja kiristää häntä. Kun Kotler ei suostu taipumaan, lähettää kiristävä instanssi lehdille paljastavia kuvia kansallissankari Kotlerista ja hänen rakastajattarestaan. Kotler ja Leora pakenevat skandaalia Jaltalle, jossa heidän on tarkoitus viettää lemmenloma ... Suunnitelma epäonnistuu, kun Baruch Kotler kohtaa Jaltalla miehen, jonka petoksen vuoksi hänet oli 1970-luvulla tuomittu vuosiksi keskitysleirille.
KGB:n agentiksi pakotettu Vladimiri oli 1970-luvun alussa soluttautuinut moskovalaisten sionisti-toisinajattelijoiden joukkoon. Lopulta hän ilmiantoi ystävänsä Baruchin, minkä seurauksena tämä joutui keskitysleirille. Kansainvälisen kampanjan ansiosta Baruch lopulta vapautettiin ja karkoitettiin Israeliin. Siellä hänestä tuli kansallissankari, myöhemmin ministeri. Kavaltajan kohtaloksi tuli kadota tuntemattomuuteen peitenimen suojassa, ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen myös palkanmaksu loppui ja Vladimirista tuli köyhä eläkeläinen.
Juoni on jossakin määrin asetelmallinen. Tämä ei tietysti merkitse kirjan laadulle sitä eikä tätä. Onneksi Baruch ja Vladimir ovat sävykkäitä henkilöhahmoja, naiset ehkä hivenen yksiulotteisemmin viattomia sivustakatsojia. Beszmozgisin tyyli on niukkaa ja tiukkaa. Hän on nähnyt paljon vaivaa sekä Israelin että nykyisen Ukrainan (vai pitäisikö sanoa Venäjän?) olojen tutkimiseen. Kirjailija on itsekin syntynyt Neuvostoliitosssa -- tosin hänen kotimaansa on ollut Latvia. Sieltä hän muutti vanhempiensa mukana jo lapsena Yhdysvaltoihin. Aika lohduton kuva Jaltasta ja Krimiltä tästä kirjasta piirtyy, eikä Israelkaan onnelalta vaikuta, vaikka kirjailijan sympatiat ovatkin selvästi israelilaisten puolella.
Petturuuden ja syyllisyyden teemat ovat kiinnostavia. Hannu Salaman suurromaani Siinä näkijä, missä tekijä valottaa tätä suomalaisesta näkökulmasta erinomaisella tavalla. Ei The Betrayers huono ole sekään, mutta Salaman moniulotteisuutta Bezmozgis ei kyllä aivan saavuta.
Romaanista oli Boris Fishermanin kiittävä arvio The New York Timesin Book Review -liitteessä (19.10.2014).
The Betrayers
By David Bezmozgis
225 pp. Little, Brown & Company
KGB:n agentiksi pakotettu Vladimiri oli 1970-luvun alussa soluttautuinut moskovalaisten sionisti-toisinajattelijoiden joukkoon. Lopulta hän ilmiantoi ystävänsä Baruchin, minkä seurauksena tämä joutui keskitysleirille. Kansainvälisen kampanjan ansiosta Baruch lopulta vapautettiin ja karkoitettiin Israeliin. Siellä hänestä tuli kansallissankari, myöhemmin ministeri. Kavaltajan kohtaloksi tuli kadota tuntemattomuuteen peitenimen suojassa, ja Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen myös palkanmaksu loppui ja Vladimirista tuli köyhä eläkeläinen.
Juoni on jossakin määrin asetelmallinen. Tämä ei tietysti merkitse kirjan laadulle sitä eikä tätä. Onneksi Baruch ja Vladimir ovat sävykkäitä henkilöhahmoja, naiset ehkä hivenen yksiulotteisemmin viattomia sivustakatsojia. Beszmozgisin tyyli on niukkaa ja tiukkaa. Hän on nähnyt paljon vaivaa sekä Israelin että nykyisen Ukrainan (vai pitäisikö sanoa Venäjän?) olojen tutkimiseen. Kirjailija on itsekin syntynyt Neuvostoliitosssa -- tosin hänen kotimaansa on ollut Latvia. Sieltä hän muutti vanhempiensa mukana jo lapsena Yhdysvaltoihin. Aika lohduton kuva Jaltasta ja Krimiltä tästä kirjasta piirtyy, eikä Israelkaan onnelalta vaikuta, vaikka kirjailijan sympatiat ovatkin selvästi israelilaisten puolella.
Petturuuden ja syyllisyyden teemat ovat kiinnostavia. Hannu Salaman suurromaani Siinä näkijä, missä tekijä valottaa tätä suomalaisesta näkökulmasta erinomaisella tavalla. Ei The Betrayers huono ole sekään, mutta Salaman moniulotteisuutta Bezmozgis ei kyllä aivan saavuta.
Romaanista oli Boris Fishermanin kiittävä arvio The New York Timesin Book Review -liitteessä (19.10.2014).
The Betrayers
By David Bezmozgis
225 pp. Little, Brown & Company
tiistai 19. elokuuta 2014
Sote-lakiluonnos jättää asioita auki
18.8.2014 lausunnolle tullut luonnos sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista (Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi) jättää aika olennaisia asioita auki.
Monet ovat ihmetelleet, millaisia vaikutuksia esityksellä voisi olla. Ei selviä tällä lukemisella, sillä esityksen taloudelliset, hallinnolliset ja asiakasvaikutukset täydennetään myöhemmin (s. 53). Lausunnon antaminen esityksestä onkin haasteellista, kun esimerksi esityksen vaikutuksia palvelujen käyttäjien hyvinvointiin tai terveyteen ei ole avattu.
Sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnasta kiinnostuneet saavat edelleen pettyä. Toisin kuin sosiaalihuoltolakiesitystä laadittaessa moneen otteeseen luvattiin, sosiaalihuoltolaista pois jätettyjä tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevia pykäliä ei esityksessä ole. Kun sosiaalihuoltolakiesitys tuli lausunnolle, olin asiasta huolissani (ks. blogini 15.5.2014). Vielä toukokuussa STM:n suunnasta vakuutettiin, että puuttuvat pykälät tulevat tähän järjestämislakiesitykseen --- näin ei siis nyt käynyt.
Lakiesityksessä puhutaan pelkästään terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Perusteluissa tosin viitataan olemassaolevan toiminnan kuvauksessa sosiaalialan osaamiskeskuksiin (s.31 ja 45) sekä STM:n käynnistämään hallitusohjelman mukaiseen selvitystyöhön koko sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yliopistotasoista, pääsääntöisesti tutkintojen jälkeisten koulutusten korvaamisesta (s. 46), mutta varsinaiseen esitystekstiin näitä ei ole otettu mukaan.
Valtion korvaukset yliopistotasoisen koulutuksen järjestämisestä koskevat esityksessä vain lääkärikoulutusta. Tästä huolehditaan muutenkin tarkoin. Uusi lakiesitys ei koske Ahvenanmaata, joka saa edelleen järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut haluamallaan tavalla -- paitsi että terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuskorvaukset koskevat myös Ahvenanmaata.
Tämä sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan kylmä kohtelu voi vaikuttaa detaljilta koko sote-myllerryksessä, mutta minusta se osoittaa, miten sosiaalihuollolle on käymässä tässä erikoissairaanhoitovetoisessa "kehittämisessä".
Monet ovat ihmetelleet, millaisia vaikutuksia esityksellä voisi olla. Ei selviä tällä lukemisella, sillä esityksen taloudelliset, hallinnolliset ja asiakasvaikutukset täydennetään myöhemmin (s. 53). Lausunnon antaminen esityksestä onkin haasteellista, kun esimerksi esityksen vaikutuksia palvelujen käyttäjien hyvinvointiin tai terveyteen ei ole avattu.
Sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnasta kiinnostuneet saavat edelleen pettyä. Toisin kuin sosiaalihuoltolakiesitystä laadittaessa moneen otteeseen luvattiin, sosiaalihuoltolaista pois jätettyjä tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskevia pykäliä ei esityksessä ole. Kun sosiaalihuoltolakiesitys tuli lausunnolle, olin asiasta huolissani (ks. blogini 15.5.2014). Vielä toukokuussa STM:n suunnasta vakuutettiin, että puuttuvat pykälät tulevat tähän järjestämislakiesitykseen --- näin ei siis nyt käynyt.
Lakiesityksessä puhutaan pelkästään terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Perusteluissa tosin viitataan olemassaolevan toiminnan kuvauksessa sosiaalialan osaamiskeskuksiin (s.31 ja 45) sekä STM:n käynnistämään hallitusohjelman mukaiseen selvitystyöhön koko sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden yliopistotasoista, pääsääntöisesti tutkintojen jälkeisten koulutusten korvaamisesta (s. 46), mutta varsinaiseen esitystekstiin näitä ei ole otettu mukaan.
Valtion korvaukset yliopistotasoisen koulutuksen järjestämisestä koskevat esityksessä vain lääkärikoulutusta. Tästä huolehditaan muutenkin tarkoin. Uusi lakiesitys ei koske Ahvenanmaata, joka saa edelleen järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut haluamallaan tavalla -- paitsi että terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuskorvaukset koskevat myös Ahvenanmaata.
Tämä sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan kylmä kohtelu voi vaikuttaa detaljilta koko sote-myllerryksessä, mutta minusta se osoittaa, miten sosiaalihuollolle on käymässä tässä erikoissairaanhoitovetoisessa "kehittämisessä".
tiistai 12. elokuuta 2014
Osaamiskeskuksia tarvitaan myös jatkossa!
Ennakkotietojen mukaan valtion ensi vuoden budjetissa sosiaalialan osaamiskeskusten rahoitusta leikattaisiin kolmanneksella (viime vuoden 3,5 miljoonasta 2 miljoonaan euroon). Budjettineuvotteluthan ovat vielä aivan kesken, joten asia voi kääntyä vielä vaikka mihin suuntaan, mutta silti ennakkotiedot tuntuvat pelottavilta. Vaikka valtion rahoitus on vain osa osaamiskeskusten budjeteista, on kolmanneksen leikkaus tähän osuuteen nykytilanteessa vaikea paikata.
STM:n esitys hallinnonalan budjetiksi on noin 12,6 miljardia, ja siinä on vähennystä tähän vuoteen 282 miljoonaa euroa. Miljoonina vähennys on tuntuva, mutta samalla osoittaa mittakaavan, mistä sosiaalialan osaamiskeskusten miljoonan pudotuksesta on kyse. Kokonaisuuden kannalta kyse on lopulta pienestä, mutta minusta suuntaa osoittavasta linjauksesta.
Kun terveydenhuollon yksiköiden yliopistotasoisen tutkimuksen järjestämiseen osoitetaan 26 miljoonaa euroa, näyttää siltä, että sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan tasa-arvoinen kehittäminen terveydenhuollon kanssa on jäämässä haaveeksi.
Osaamiskeskukset ovat sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan selkäranka. Osaamiskeskuksia tarvitaan myös monien erityispalvelujen tuottamiseen harvaan asutuilla alueilla. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen tulee muuttumaan radikaalisti, sosiaalihuollon erityisosaamista pitäisi tietysti tukea voimakkaasti. Näin ei nyt näytä käyvän.
STM:n budjettiesityksessä näyttää olevan myös muutakin kiinnostavaa: työttömyysturvan menoja ennakoidaan kuluvan noin 200 miljoonaa vähemmän kuin tänä vuonna. Toimeentulotuenkin menojen ennustetaan laskevan 16 miljoonaa, perusteena asumistuen ja työtulojen suojaosuuden käyttöönotto ja arvioitua pienempi tarve. Mitähän toimeentulotuen siirrosta Kelan maksettavaksi mahtaa seurata?
Ilmeisesti sote-uudistuksen terveydenhuoltovetoisuus ei ole sattumaa vaan tietoista politiikkaa.
STM:n esitys hallinnonalan budjetiksi on noin 12,6 miljardia, ja siinä on vähennystä tähän vuoteen 282 miljoonaa euroa. Miljoonina vähennys on tuntuva, mutta samalla osoittaa mittakaavan, mistä sosiaalialan osaamiskeskusten miljoonan pudotuksesta on kyse. Kokonaisuuden kannalta kyse on lopulta pienestä, mutta minusta suuntaa osoittavasta linjauksesta.
Kun terveydenhuollon yksiköiden yliopistotasoisen tutkimuksen järjestämiseen osoitetaan 26 miljoonaa euroa, näyttää siltä, että sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan tasa-arvoinen kehittäminen terveydenhuollon kanssa on jäämässä haaveeksi.
Osaamiskeskukset ovat sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminnan selkäranka. Osaamiskeskuksia tarvitaan myös monien erityispalvelujen tuottamiseen harvaan asutuilla alueilla. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen tulee muuttumaan radikaalisti, sosiaalihuollon erityisosaamista pitäisi tietysti tukea voimakkaasti. Näin ei nyt näytä käyvän.
STM:n budjettiesityksessä näyttää olevan myös muutakin kiinnostavaa: työttömyysturvan menoja ennakoidaan kuluvan noin 200 miljoonaa vähemmän kuin tänä vuonna. Toimeentulotuenkin menojen ennustetaan laskevan 16 miljoonaa, perusteena asumistuen ja työtulojen suojaosuuden käyttöönotto ja arvioitua pienempi tarve. Mitähän toimeentulotuen siirrosta Kelan maksettavaksi mahtaa seurata?
Ilmeisesti sote-uudistuksen terveydenhuoltovetoisuus ei ole sattumaa vaan tietoista politiikkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)