PENTTI LINKOLA HILJAISUUDESTA1
Olen hyvä hiljaisuuden mannekiini, koska minulla on hiljainen ääni.
Hiljaisuuden monet lajit
Hiljaisuutta on monenlaista. Sisäinen hiljaisuus viittaa kontemplaatioon. Vertauskuvallista hiljaisuutta, jonka synonyymina on sisäinen rauha. Hiljaisuus voi olla sitä, jonka synonyymina on yksinäisyys. Yksinäisyyshiljaisuuden vastakohtana on elämän vilkkaus, elämänkerta, jossa koko ajan ympärillä on ihmisiä.
Hiljaisuuden lajeja ovat hiljaisuus vilkkauden vastakohtana, konkreettinen hiljaisuus, hiljaisuus, jonka vastakohta on meteli. Hiljaisuus, jonka vastakohta on kiire. Hiljaa hyvää tulee. Hiljaisuus hitauden mielessä.
Kuta kuinkin kaikissa merkityksissä tunnen hiljaisuuden myönteisenä. Vähiten haitallista on vilkas ja puhelias ihminen.
Yksinäisyys
Yksinäisyyden hiljaisuuden tulee pysyä kohtuudessa.
Kaikista hiljaisuuden lajeista minulla on mielipiteitä ja kokemusta. Yksinäisyyden hiljaisuudesta on paljon omaa kokemusta. Erakot, todelliset Lapin kultapuroilla asuvat voittavat minut, mutta kovin monet ei voita.
Olin kaksi ja puoli vuotta Ahvenanmaan lintuhavaintoasemalla. Tein luontoretket yksin. Intensiiviset kontaktit, haastatteluhetket luonnon harrastajien taloissa. Olen ollut 36 vuotta kalastajana, joka vuosi yli 6 kk. yksin. Asun yksin osan elämästäni. Viikkoja, jolloin ei satu olemaan puhelinkeskusteluja. Nuoruudessa ei ollut yksinäisyyttä. Linturetket tehtiin toverin kanssa. Luonnontutkijalle yksinäisyys ei ole todellista niin että ajatukset vain olisivat seurana. Tuhansia lintuja joka päivä. Iloinen yllätys, yksinäisyys sopii minulle koska olen korkeatasoista seuraa.
Sittemmin puolen vuoden ero lajikumppaneista antaa aikaa ajatella. Linnut ystäviä, kalat "ystävinä" sitovat ajatuksia, mutta sittenkin se on päivästä toiseen rutiinia. Se ehkä mekaanisesti sitoo jonkin osan ajatuksista, mutta silti on mahdollista ajatella vapaasti. Suosittelen kaikille. Monille enemmän rauhaa ja yksinäisyyttä.
Kiire
Hiljaisuus on tärkeää, jos se on kiireen vastakohta.
Meidän yhteiskuntamme alennustila johtuu siitä että päätöksenteossa mukana olevat ovat rymistäjiä, joilla ei ole aikaa ajatella, mistä on kysymys. Pohditaan "millä keinoin", mutta ei ole aikaa ajatella päämääriä.
Päättävät ihmiset eivät ole typeriä. Eläkkeelle päästyään heistä kuoriutuu älykkäitä ihmisiä. Silloin on aikaa ajatella myös, miksi tehdään ja mihin pyritään.
Maassa on aivan kummallinen yhteiskunnallinen ilmapiiri, joka on vain tihentynyt ja nopeutunut. Tunnukseksi on asetettu kilpailu, myönteiseksi tunnukseksi. Kilpailu toisen ihmisen kanssa työpaikoista, opinnoista, tuonut ilmapiirin, joka ei kaikkia koske. Työttömien turhautuneisuus, kilpailevien ihmisten kadehtiminen. Yli voimiensa ponnistavien ja syrjässä olevien jako leimaa ilmapiiriä.
Kilpailusta johtuva stressi on niin vakava, että se on tappava.
Suosittelen perusasioiden ajattelemista. Ihmisen onnellisuuden suhteen väärillä jäljillä olevat vuodeksi pariksi pohdiskelemaan.
Mitä myönteistä kilpailun ajatuksessa on? Paitsi hauskassa urheilussa (ei vakavassa!). Heti kun tätä pitemmälle mennään kilpailussa niin minä en ole päässyt muuhun tulokseen kuin että kilpailu on moraaliton ja kielteinen ilmiö. Se on synonyymi toisen nujertamiselle.
Kansainvälinen kilpailu: hallituksen ja kauppakamarien sekä yleisöosaston palstoilla piiskataan kansainvälistä kilpailukykyä ja se on muka kaunis tehtävä. Käsittämätöntä, mitä ovat muiden maiden laukunvalmistajat tehneet pahaa meille. Mitä pahaa ne ovat tehneet meille, että meidän pitäisi ne voittaa. Ollaan aivan väärillä jäljillä.
Hiljaa hyvää tulee
"Hiljaa hyvä tulee" vastaa käsitystäni siitä, mikä on hyväksi ihmisten enemmistölle.
Pankit: Pankin tulisi säilyttää ihmisten rahoja, kunnes rahaa tarvitaan, ja jossakin kohtuullisessa määrin lainaisi sitä esim. asuntoa varten nuorille.
Pankit rahoittavat otto- ja antolainauksen erolla toimintaansa. Etteivät pankit lähtisi hullutuksiin. Ahneen loppu ...
Työllisyys: 10 vuodessa koko elinkeinoelämän perusajatus on muuttunut. Yritykset palkkasivat ennen väkeä niin paljon kuin pystyivät. Nyt lasketaan millaisilla minimeillä hommat hoituvat. Jos palaan pankkiesimerkkiin niin 10 vuotta sitten kaikissa kylissä oli monia pankkeja. Vaivannäöksi jäi kävely, ei tarvinnut jonottaa. Automaattisia maksujärjestelmiä ei ollut. Se on kauheata asioida automaatin ja koneiden kanssa. On voitava keskustella säästä ja yksityisasioista, vasta sitten pankkiasioista.
Hyvä liiketoiminta olisi sellaista, että otettaisiin huomioon, että se on työntekijän toinen koti. Pitkät kahvitauot, paljon aikaa keskusteluille.
Visiitti kauppiaan luo. Mikään ei ole niin hermostuttavaa kuin suuri valikoima ja erilaiset hinnat. 1960-luvun alussa maito, voi ja jauhot maksoivat saman verran. Ei ollut tarjousvillitystä, "meillä on tarjouksessa ..." Ei ollut tarvis miettiä hintoja, koska tavarat maksoivat aina saman.
Tämä olisi se hiljainen elämäntyyli. Se olisi mahdollista vain jos palkkataso putoaa ratkaisevasti. Jos haluamme hiljaista elämää, on palattava taaksepäin.
On hylättävä sanat kehitys ja edistys. Kaunein ja hienoin sana on taantumus, takaisinpaluu.
Meteli hiljaisuuden vastakohtana
Konkreettisin hiljaisuuden laji on se, jonka vastakohta on melu ja meteli. Meteli on saastetta siinä kuin muutkin. Moottorien melu ja suihkuhävittäjät. En voi ymmärtää, että voimme syventyä itseemme jos korvissamme on konkreettinen meteli.
Katkeria lähimuistoja mätäpaiseesta nimeltä suihkuhävittäjät. Kauhistuttavia hajoitushävittäjiä vain Suomessa. Suomi on Euroopan militaristisin maa. Missä harjoittelevat. Suomessa ei ole paikkakuntaa, jossa ei lennettäisi. Sunnuntaisin eivät lennä.
Seitsemän viikkoa soutuveneellä lasten kanssa Yyterin rannikolla. Äkkiä tuli saatana ruohikon takaa.
Viime kesänä vietin pitkästä aikaa koko kesän Suomessa. Kesä oli käsittämättömän ihana. Lintututkijan pystyy havainnoimaan tyynellä. Satumaisen luonnon puolesta.
Jokaisen arkipäivän pilasi hävittäjien hyökkäilyt ja syöksyt ja metelit.
Moottorivene tai vesiskootteri. Tontti oli rakennettu niin täyteen että piti kulkea kyljittäin. Oli rakennettu 50 m. rannan suuntaisesti kestosuojattua puuta olevaa venelaituria kymmenille veneille. Suomalaisen luonnon (ylistys) "Längelmävesi tuolla ..." valheellinen laulu. Sitten Pirkkalasta tuli hävittäjät. Itkin. Menin veneen pohjalle mykkyrään.
Miten on voinut käydä niin huono onni, että ei ole syntynyt 100 vuotta sitten, jolloin pelloilla ei jyrisseet traktorit, jotka turmelevat suomalaista luontoa. Leikkuupuimurien meteliä ei ollut eikä autoja. Kirouksia kuului ja huutoja. Joku kolahdus ehkä. Järvellä airojen kolke ja kitinä. Ukkonen ... Minä en pidä kovista äänistä enkä myrskystä.
Metelistä ei olisi tarvinnut kärsiä. Lintujen ääniä, koputusta.
Mikä on äänimaisema nyt. Joskus pääsee niin monien laaksojen katveeseen että autojen renkaiden ulina ei tavoita.
Pohjois-Ahvenanmaalla on mahdollista löytää paikkoja, joissa ei kuulu moottorien ääntä.
Kaipuu menneeseen on valtaisa.
Kiteytys: vihaan melua ja moottoreita. Kunhan pääsisimme takaisin menneeseen, edes viime viikkoon.
---------
1 Pentti Linkola 15.9.1997 Lempäälän seurakunnan järjestämässä Hiljaisuus-symposiumissa. Puhujiksi oli kutsuttu Pentti Linkola ja Mikko Mäntysaari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti