Sota-kirja

Watergate-journalisti Bob Woodward uusin kirja "War" (suom. Sota)  kertoo Ukrainan ja Gazan sodista, mutta myös  kahdesta hyvin erilaisesta presidentistä: Trumpista ja Bidenistä. Kirja ilmestyi 15.10.2024 ja sitä on lainailtu ahkerasti USA:n tiedostusvälineissä. Sain kirjan luetuksi tänään 3.11.2024.   Bob Woodward on kirjoittanut 23 kirjaa.  Tämä saattaa olla hänen tärkein kirjansa -- tai se olisi voinut olla sitä ... 

Presidentti Biden sai hyvissä ajoin tietää Putinin hyökkäysaikeista Ukrainaan. Biden koetti pysäyttää suunnitelman kertomalla avoimesti sekä Putinille että julkisuuteen, että hyökkäyssuunnitelmista tiedetään. Edes ukrainalaiset eivät tuntuneet uskovan Bideniä. Putin kiisti sotasuunnitelmansa vielä joulukuussa 2021. Ulkoministeri Anthony Blinken uskoo, että Venäjän ulkoministeri Lavrov pidettiin Putinin suunnitelmista pimennossa.  Biden ei kyennyt estämään Putinin hyökkäystä, mutta toistaiseksi sota ei ole laajentunut. Bidenin tuki Ukrainalle ollut vahvaa:  kesään 2023 mennessä USA on tukenut Ukrainaa 53 miljardilla dollarilla. 

Toinen sota, jota kirja käsittelee, on käynnissä Lähi-Idässä. Biden ja hänen hallintonsa koettivat vaikuttaa Israelin toimintaan Hamasin terrorihyökkäyksen jälkeen  syksyllä 2023.  Bidenin ja ulkoministeri Blinkenin vaikutusyritykset Israelin tapaan sotia Gazassa eivät ole tehonneet. Kirjasta saa kyllä sellaisen käsityksen, että varsinkin Blinken on tehnyt kaikkensa, jotta aselepo saataisiin aikaan ja siviilien tilanne helpottuisi.  Alkuvaiheessa Blinkenin rauhanponnistelut saivat tukea myös eräistä arabimaista. 

Ennen kaikkea kirja kertoo presidentti Donald Trumpista. Woodwardin arvio on tyly: Trump on hyvin arvaamaton ihminen, eikä häntä missään tapauksessa tulisi valita uudestaan presidentiksi. Tiukasti dokumentoitu teksti on paikoin hiuksianostattavaa luettavaa. Trumpin uhkaukset siitä, miten hän tulee kohtelemaan poliittisia vastustajiaan uudelleenvalintansa jälkeen pelottavat. Woodwardin mukaan hän on esimerkiksi uhannut kutsua sivu suunsa puhuneet eläköityneet kenraalit uudelleen palvelukseen ja asettaa heidät sotaoikeuden tuomittavaksi. Tehokas poliittisten vastustajien maalittaminen johtaa yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristymiseen. Entisen esikuntapäällikkön kenraali Mark Milleyn henkeä on uhattu niin usein, että hänellä on ollut turvallisuuspalvelujen ympärivuorokautinen vartiointi myös eläköitymisensä jälkeen. Trumpin suhde Venäjään, Kiinaan ja Pohjois-Koreaan ei välttämättä lupaa hyvää.  Esimerkiksi Putinilla näyttää olevan Trumpiin merkillisen luja ote, joka Woodwardin mukaan voisi vaikuttaa jopa kiristykseltä. Tässä Woodward tuntuu hiukan spekuloivan, sillä mitään todisteita kiristyksestä hän ei esitä.   

Suomalaisista tässä noin 450 sivuisessa kirjassa mainitaan presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä käsiteltäessä.   

Presidentinvaalit ovat ylihuomenna tiistaina. Trump ja Harris ovat mielipidetiedusteluissa aika tasoissa. Parhaassa mahdollisessa maailmassa tällainen teos olisi keikauttanut vaaliasetelmat Harrisin ylivoimaiseen voittoon.  Näin ei ole käynyt --- siitä voi vetää aika pessimistisiä päätelmiä demokratian tulevaisuudesta. 

Bob Woodward (2024) War. Simon & Schuster.

"Miten Mies voi?"

Minulla oli viikonloppuna kova nenäverenvuoto, jonka vuoksi jouduin käymään sairaala Novassa. Nenäverenvuoto voi kuulostaa harmittomalta vaivalta, mutta vakuutan, että kun verta tulee tarpeeksi kovalla vauhdilla, on siitä kyllä leikki kaukana. 

Oli mahtavaa, että sairaalaan tultuani en juuri joutunut odottamaan, vaan pääsin nopeasti hoitoon.Vuoto saatiin tukituksi erikoislääkärin ja sairaanhoitajan määrätietoisella ja taitavalla työllä, mutta ihan helposti se ei käynyt ja otti oman aikansa.  Siksi oli ihan tarpeen, että sairaanhoitaja huolehti välillä minun kunnostani kysymällä aika ajoin, "miten mies voi", "onko miehen vointi vielä hyvä". 

Kun verenvuoto oli pääasiassa tyrehtynyt, aloin pohtia, mistä johtuu, että Novassa naispuoliset hoitajat tapaavat puhutella minua "Mieheksi". Näin tapahtuu osastosta ja ilmeisesti sairaalastakin riippumatta. Kysyinkin tätä minua tällä kertaa hoitaneelta sairaanhoitajalta: kutsuuko hän naispuolisia potilaita "Naiseksi"? Kysymys taisi olla hiukan hämmentävä. Hän sanoi, että naisia kutsutaan joskus "rouviksi", mutta ei kyllä Naiseksi.

Varmaan Mieheksi kutsumisen syyt ovat käytännöllisiä. Kun potilaat vaihtuvat nopeassa tahdissa, ei voi olettaa, että he muistaisivat potilaan nimen. Siksi yleisnimi "Mies" käy hyvin päinsä. Ehkä nimityksessä voi olla myös halua rohkaista potilasparkaa -- "ole mies"! Potilas voi halutessaan mietiskellä, onko mieheksi kutsumisella muitakin ulottuvuuksia.  

Totuus ja oikeus

Luin kymmenen vuotta sitten A.H. Tammsaaren "Totuus ja oikeus" teossarjan viisi osaa. Tein silloisesta lukukokemuksesta blogitekstin:

https://mantysaari.blogspot.com/2014/01/totuus-ja-oikeus.html

Nyt touko-kesäkuussa luin jättimäisen teossarjan uudestaan, olisiko sivuja ollut 1700. Toinen lukukierros oli hyvin palkitseva ja oleellisesti helpompi. Vaikka en enää muistanut tarkasti, mitä kirjoissa tapahtuu, tiesin suurin piirtein rakenteen ja tyylin. 

Selvältä tuntuu, että ensimmäisellä lukukierroksella olin hakenut kaikenlaista sellaista, mitä kirjoissa ei oikeastaan ole. Eli väinölinnamaista tai tolstoilaista realismia. Tammsaare on ihan omanlaisensa, ei sen paremmin virolaisten Linna kuin Proustkaan, ei myöskään Päätalo.

Kirjasarjan nimi on minusta edelleen arvoitus: totuutta ja oikeutta etsivät romaanihenkilöt pettyvät ja saavat aikaiseksi kaikenlaista pahaa. Vai onko se vain Indrek, joka ajattelee niin?

Jos olen hengissä kymmenen vuoden päästä, koetan muistaa lukea Tammsaaren teoksen kolmannen kerran. 

SvD Suomen presidentinvaaleista

Svenska Dagbladetissa (7.1.2024) ulkomaantoimittaja Janerik Larsson kommentoi Suomen presidentinvaaleja (Finlands väg, en annan än vår). Jutussa on kaksi virhettä: ensimmäisen mukaan Suomi itsenäistyi vuonna 1919, verisen sisällissodan jälkeen. Toinen virhe on väite, jonka mukaan vuonna 2012 presidentiksi valittu Sauli Niinistö oli ensimmäinen porvarillinen presidentti viiteenkymmeneen vuoteen. 

Tuo ensimmäinen virhe, eli itsenäistymisen väärä vuosiluku ei ole minusta kovinkaan ihmeellistä, sillä naapurin merkkipäivät jäävät helposti unohduksiin.  Itsekään en googlaamatta tiennyt Ruotsin ja Norjan itsenäistymisvuotta--Tanska on tietysti ollut aina itsenäinen. Ruotsin kohdalla kai voisi väittää, että maa itsenäistyi Kalmarin unionin hajoamisessa vuonna 1523. Norjan itsenäistyminen tapahtui 1905 kun personaaliunionin Ruotsin kanssa päättyi. (Kansallispäivää Norjassa vietetään kuitenkin 17.5. vuonna 1814 tapahtuneen Tanskasta eroamisen ja oman kuninkaan ja perustuslain hyväksymisen muistoksi.)

Jälkimmäinen virhe on sen sijaan mielenkiintoinen. Vuodesta 2012 viisikymmentä vuotta taaksepäin laskien päästään vuoteen 1962, jolloin valituksi tuli maalaisliittolainen Urho Kekkonen. Vuoden 1961 aikana syntynyt Honkaliitto oli hajonnut Neuvostoliiton painostukseen. Valitsijamiesvaaleissa toiseksi tuli muuten SKDL:n ehdokas Paavo Aitio, joka sai taakseen 62 valitsijamiestä Kekkosen 199 valitsijamiestä vastaan. Mikäli SvD:n toimittaja Larsson tarkoitti sanoa, että Kekkonen ei ollut porvarillinen ehdokas, olisi hänen pitänyt sanoa, että Suomessa ei ollut porvarillista presidenttiä vuoden 1956 jälkeen. Ehkä kyse kuitenkin oli ihan tavallisesta laskuvirheestä, sillä Larsson mainitsee artikkelissaan Kekkosen olleen presidenttinä vuosina 1956-1981.

Larssonin mukaan Alexander Stubb on todennäköisesti  seuraava presidentti, ja hän olisi Mannerheimin jälkeen ensimmäinen äidinkieleltään ruotsinkielinen presidentti.  Olisiko tämä kolmas erehdys?