Sote ratkaisu tulee taas

5.4 julkaisiin Sipilän hallituksen neuvottelutulos sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Uutisoinnin perusteella terveydenhuollon asiakkaiden valinnanvapauden turvaamiseksi kaikki julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut tulee yhtiöittää. Ihan näin yksiviivaisesti ei sentään näytä käyneen.  Kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluita ei voida yksityistää.

Valtioneuvoston tiedotteessa sanotaan näin:

"Julkisella vallalla on sosiaali- ja terveydenhuollossa omat erityistehtävänsä. (...) Julkisen vallan on tarvittaessa myös tuottajana huolehdittava niistä erityisistä palveluista, joita ei voida markkinaehtoisesti toteuttaa. Nämä eivät hallituksen 7.11.2015 linjauksen mukaan ole myöskään pääsääntöisesti laajan valinnanvapauden piirissä."

Olisiko EVA:n johtaja Matti Apunen huolissaan nimenomaan tästä HS:n kolumnissaan (http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1460347379233), joka oli otsikoitu "Kun julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut yksityistetään, kuntien lyllerrys ei riitä mihinkään".  Apunen on taitava sanankäyttäjä, joten teksissä on mukana aimo annos retoriikkaa, mutta silti hänen huolensa on varmaan aito.

Hallituksen  uudistuskaavailuissa ja niitä koskevassa uutisoinnissa on edelleen sivussa se, että  on olemassa myös  sosiaalihuoltolaki ja tuon lain säätelemä sosiaalihuolto.  Sosiaalihuoltoon  liittyy viranomaistehtäviä ja sellaista yksityisten ihmisten elämään liittyvää julkisen vallan käyttöä, johon ei oikein sovi puhe kilpailluista markkinoista eikä asiakkaiden valinnanvapaudesta. Ilmeisesti ainakin lastensuojelun avohuollon toteuttaminen tuleekin jäämään yksinomaan maakuntahallinnon toteuttamaksi tehtäväksi.

Esitys lähtee siitä, että ilmeisesti myös sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoiminta keskitetään viidelle alueelle:

"Palveluiden alueellisen ja valtakunnallisen kokoamisen edellyttämää ja muuta maakuntien yhteistyötä julkisesti tuotettavissa palveluissa, tutkimus- ja kehittämistoiminnassa ja maakuntaa laajempaa palveluiden ja palveluverkon suunnittelua varten on viisi yhteistyöaluetta. Jokaisella yhteistyöalueella on yliopistollinen sairaalayksikkö. Yhteistyöalueet muodostetaan nykyisten terveydenhuoltolain mukaisten erityisvastuualueiden (erva-alueet) pohjalta johon aluejakoon voidaan tehdä tarvittavia tarkistuksia. "

Tämä ei tietysti välttämättä tarkoita, että sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämistoimintaa ei voitaisi toteuttaa viiden yliopistosairaalan lisäksi muuallakin. Ilmeisesti aivan liian pieni detalji mietittäväksi on, onko tässä tutkimus- ja kehittämistoiminnan keskittämisessä mitään järkeä. Olemassaoleva sosiaalialan osaamiskeskusverkosto on toiminut ansiokkaasti hyvin pienellä panostuksella.

Mitä nämä säännökset merkitsevät sosiaalihuollon kannalta, on aika lailla hermeneuttisen lukemisen varassa. Neuvottelutulos ei mainitse lainkaan sosiaalihuoltoa, sosiaalipalveluita tai esimerkiksi lastensuojelua. Tähän voidaan tietysti sanoa, ettei siellä mainita terveydenhuollonkaan eri osa-alueita, mutta argumentti ei oikein pure, kun koko päätös on tehty terveydenhuoltovetoisesti.

Sosiaalihuollon ja sosiaalityön kannalta olisi erittäin tarpeellista, että lopultakin hallituksen suunnitelmissa ryhdyttäisiin pohtimaan, mitä nämä uudistukset merkitsevät erityisesti sosiaalihuollon kannalta.

Tässä  valtioneuvoston linkki uudistusta koskevaan tiedotteeseen.

Ihmistieteet Jyväskylän yliopiston vahvuudeksi?

Kun yliopistoista halutaan tehdä yhä selvemmin keskenään kilpailevia yrityksiä, ja opetusministerikin toivoo meidän profiloituvan aikaisempaa selvemmin, on toiveena ehkä sellainen, että kaikki profiloituisivat samalla tavalla. Kauppatieteet, it-teknologia ja lääketieteen kaltaiset soveltavat luonnontieteetkin ovat varmaan monilla tähtäimessä. 

Mitä jos Jyväskylän yliopisto päättäisikin osoittaa, missä sillä on pitkät perinteet: kasvatuksessa, humanistisissa tieteissä ja kriittisessä yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. 

Tallinnan seminaari: HYK-tiedekunta!

Yliopistossamme mietitään parhaillaan rakenteellista kehittämistä, ja sitä varten Tallinnassa järjestettiin kolmen tiedekunnan (humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja kasvatustieteellisen tiedekunnan) yhteinen seminaari 3.-4.12.2015.  Seminaariin osallistujia oli noin 190 henkeä, tutkijoita, opettajia ja hallinnon väkeä kaikista kolmesta tiedekunnasta. Olin etukäteen aika skeptinen seminaarin suhteen. Ohjelma vaikutti suoraan sanoen kevyeltä, mutta  seminaari onnistui todella hyvin. Viru-hotellissa käytiin innostunutta sisällöllistä keskustelua ihmistieteellisen tutkimuksen kehittämisestä Jyväskylän yliopistossa. Erinomainen seminaari, kuten kaikki paikalla olleet totesivat. Nykyään on lopulta aika harvinaista, että voimme keskustella kunnolla työmme sisällöistä, opetuksesta ja tutkimuksesta, eikä vain rahasta ja rakenteista.

Hieman yllättäen seminaari päätyi esittämään  että kaikki kolme tiedekuntaa pitäisi yhdistää yhdeksi, kansallisesti merkittäväksi ihmistieteiden tiedekunnaksi. Ei siis niin, että yhteiskuntatieteellinen tiedekunta jakautuisi kahtia, vaan niin, että kaikki ihmistieteellinen opetus ja tutkimus keskitettäisiin yhteen tiedekuntaan. Jyväskylän yliopistosta tulisi näin nykyistäkin selvemmin suomalaisen yliopistokentän ihmistieteellisen tutkimuksen keskittymä. 

Minusta tällainen ratkaisu olisi myös sosiaalityön tutkimuksen ja opetuksen kannalta paras ratkaisu. 


Olisi hienoa, jos yliopistomme rakenteellisesta kehittämisestä päättävät ottaisivat tiedeyhteisön kuta kuinkin yksimielisen kannan huomioon miettiessään, millainen tiedekuntarakenne Jyväskylän yliopistossa tulevaisuudessa on. 

1970-luvulla suomalaisessa yliopistomaailmassa kuohui. Tutkinnonuudistusta tehtiin innostuksen huumassa, mutta ei vailla soraääniä. Jyväskylän yliopiston tutkijat, erityisesti eräät filosofimme, kyselivät sivistysyliopiston idean perään.  Ehkä tästä Tallinnan seminaarista kumpuaa samalla tavalla  myönteistä voimaa ihmistieteellisen tutkimuksen kehittämiseen!

Sote-ratkaisu (kuulemma) tänään

Tänään torstaina 5.11.2015 meillä pitäisi olla tiedossa, kuinka monella sote-alueella uutta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää lähdetään rakentamaan. Tiedotusvälineiden mukaan kokoomus ja keskusta kiistelevät alueiden määrästä, kokoomuksen tavoitellessa mahdollisimman suuria alueita ja keskustan mahdollisimman maakunnallisia ...

On suorastaan tuskallista jankuttaa, että sosiaalihuolto ja terveydenhuolto ovat työvoimamääriltään kuta kuinkin yhtä suuret toimijat, ja että sosiaalihuollolla on tässä uudistushankkeessa erittäin paljon menetettävää, jos toki myös mahdollisuus saavutettavaa. Voi olla, että palvelurakenteen  valmistelutyössä on sosiaalihuollon näkökulmat otettu paljon paremmin huomioon kuin miltä tilanne tiedotusvälineiden perusteella näyttää olevan, mutta en oikeastaan usko tähän. Erityispalveluja siinä mielessä kun niitä yliopistollisissa sairaaloissa tuotetaan on sosiaalihuollossa vähän. Sen sijaan muita ongelmia on riittävästi.

Miten yhdyskuntien sosiaalinen kehittäminen tulee tapahtumaan jos vaikka kokoomuksen ajatus viidestä sote-alueesta toteutuu? Pohjoismainen sosiaalihuoltomalli on nojannut oikeastaan satoja vuosia vanhaan ajatukseen, jonka mukaan oikeus sosiaalipalveluihin syntyy paikallisyhdyskunnan jäsenyydestä. Nyt tämä yhteys näyttää katkeavan, enkä ole huomannut, että tästä käytäisiin laajempaa keskustelua sen kummemmin ammattilaisten, tutkijoiden kuin poliitikkojenkaan parissa.  Mentaalisen harjoituksen voi itse kukin tehdä miettimällä, miten parhaillaan käynnissä olevaa turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajien palveluja tullaan järjestämään.

Entä kuka ottaa vastuun kuntien ja kaupunkien asukkaiden sosiaalisesta hyvinvoinnista?

Tästähän uusi sosiaalihuoltolaki puhuu (7 § 3 mom):  Rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu: 

"sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuominen osaksi kunnan muiden toimialojen suunnittelua sekä yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa paikallista sosiaalityötä sekä muuta palvelu- ja tukivalikoimaa kehittäen."  

Tuleeko hyvinvoinnin edistämisen kokonaisvastuu siirtymään esimerkiksi kunnanjohtajille tai kunnanhallituksille, jos pienillä paikkakunnilla ei ole enää omaa sosiaalihuollon henkilöstöä? 

Sosiaalihuollon järjestäminen satojen kilometrien päähän on haasteellista. Lisäksi on ihan selvää, että kaupunkien intressit palvelutarpeiden tunnistamisessa ja palvelujen järjestämisessä voivat poiketa toisistaan.  

Vai onko tarkoitus, että näitä sosiaalihuoltolain pykäliä käydään muuttamaan, melkein ennen kuin niistä on muste kuivunut? 

Opetusministerin viesti korkeakoulujen johdolle

Tampereen yliopisto, Tampereen tekninen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu ovat parin vuoden ajan suunnitelleet yhdistymistä. Sipilän hallituksen alkutaipaleella näytti siltä, että tukea tamperelaisten korkeakoulujen yhdistymiselle ei ollut ihan selkeästi tulossa. Yleisen käsityksen mukaan kokoomus suhtautui ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sulauttamiseen epäillen.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on tänään julkaissut avoimen kirjeen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtoreille ja muille päättäjille. Kirjeessä on muun ohessa seuraava kiinnostava kappale:

"Valmistaudumme tukemaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjaon selkeytymistä, poisvalintoja, yhdistymisiä ja muuta rakenteellista kehitystä, osaamiskeskittymien syntyä ja profiloitumista strategisella rahoituksella, jonka osuutta yliopistojen rahoituksesta varaudutaan kasvattamaan. Strategista rahoitusta on jaossa suhteessa tekoihin ja muutokseen. Vahvuuksien varaan rakentuvaa erikoistumista tullaan tukemaan myös esimerkiksi Suomen Akatemian rahoitusmekanismein ja uudella pääomituskierroksella."

Nyt näyttäisi siis siltä, että opetus- ja kulttuuriministeriössä ollaan tukemassa korkeakoulujen yhdistymisiä, vaikka toki myöhemmin tekstissä puhutaankin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen vahvuuksien vahvistamisesta.

Tuossa opetusministerin linjauksessa on tietysti paljon muutakin kiinnostavaa, kuten esimerkiksi tuossa lainaamassani kappaleessa esiintyvä idea strategisen rahoituksen suhteellisen osuuden lisäämisestä korkeakoulujen budjeteissa. Sillä tavalla voidaan kaventaa yliopistojen tutkimuksen ja opetuksen vapautta, vaikka muodollisesti päätökset varmaan jätetään korkeakoulujen itse tehtäväksi.
Kuten ministerin kirjeessä sanotaan, strategista rahaa on tulossa suhteessa tekoihin ja muutoksiin, eikä tietystikään mihin hyvänsä tekoihin, vaan sellaisiin tekoihin, jonka poliittiset päättäjät ovat linjanneet oikean suuntaisiksi.

***

Jos ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen  yhdistymisiä todella tapahtuu, syntyy siitä mielenkiintoisia tilanteita sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen ja yliopistojen sosiaalityön koulutuksen yhteistyön kehittämisessä. Työnjakoa pitäisi miettiä, ehkä volyymeitakin.

Olisiko niin, että talouselämän kukoistusta heikosti tukevat alat "valitaan pois". Onko sosiaalityöstä tarpeeksi hyötyä yritystoiminnalle? Opetammeko tarpeeksi yrittäjyyttä sosiaalityön opinnoissa? (Voi tietysti olla ihan aiheellinen kysymys, vaikka toistaiseksi valtaosa sosiaalityön maistereista on kyllä sijoittunut julkiselle sektorille.)

Open Access ja sen tärkeys

Olin eilen Jyväskylän yliopiston kirjaston johtokunnan kokouksessa. Siellä keskusteltiin, kuten arvata saattaa, tiukentuvista talousnäkymistä, jotka saattavat erityisesti yliopistojen kirjastot suuriin vaikeuksiin. Kun juustohöylätään yliopiston tiedekuntien talousarvioita, on kireys jaettua ja yhteistä, mutta kirjastoilla on lisähuolena se, että kansainväliset kustantajat nostavat joka vuosi sähköisten aineistojen hintoja hyvin suurilla summilla. Suomen kaltaiset pienet maat eivät voi kuin maksaa, mikäli haluavat säilyttää mahdollisuudet tutkimuksen tekemiseen.

Parhaillaan kerätään nimiä EU:n seuraavalle puheenjohtajamaalle Hollannille osoitettavaan vetoomukseen "Christmas is over" Research funding should go to research, not publishers", jossa tutkijat voivat ilmaista näkemyksensä siitä, että rahastamisella pitää olla järkevät rajat. Vetoomus löytyy osoitteesta

http://leru.org

Ainoa keino vaikuttaa tilanteeseen (paitsi tuon vetoomuksen allekirjoittaminen) on suosia avointa julkaisemista eli open access publishingia. Jyväskylän yliopistossakin on mainio ja koko ajan kasvava julkaisuarkisto JYX. Minäkin aktivoiduin ja askaroin  (flunssaisena) vanhan, julkaisematta jääneen artikkelikäsikirjoituksen / esseen yliopiston kirjaston ylläpitämään JYX julkaisuarkistoon.  Halukkaat voivat käydä katsomassa, ei maksa mitään.

Jutun nimenä on ”Säälistä sosiaalityössä”, ja sen historia on sellainen, että touhusin ja kirjoitin sitä parin vuoden ajan, noin 2005-2007, mutta en koskaan tarjonnut sitä mihinkään lehteen, vaikka se olisi varmaan voinut sopia vaikka Januksen puheenvuorot- osastolle. Asia on minusta edelleen pohtimisen arvoinen. Ajattelen nykyäänkin, että sosiaalityöstä ei tule mitään ilman sellaista tunnetilaa jota englanniksi kutsutaan käsitteellä ”compassion”. Sääli on sille ehkä huono käännös, myötäeläminen parempi.  

Jos haluatte katsoa juttuani, tässä on pysyvä urn-osoite:

 http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201510213433

Samalla tuli jälleen kerran todistetuksi, että kirjaston palvelu oli ällistyttävää!

Lähetin jutun tiistai-iltana, keskiviikkoaamuna noin klo 8.10 kirjaston ystävällinen Marja-Leena Harjuniemi mailasi, että juttu on JYX:ssa. Hän oli myös lukenut sen koska oli laatinut siihen lyhyen tiivistelmän ja valinnut oikein hyvät asiasanat. Sen jälkeen kun eilen tulin kotiin, luin juttuni ja tein siihen kohtuullisen paljon korjauksia ja lähetin sen illalla uudestaan Marja-Leenalle. Ja taas tänä aamuna hän viestitteli, että kiitos vaan, hän otti vanhan version pois ja ”julkaisi” tämän uuden version. Ei mitään vuosien odotusaikaa, vaan palaute paluupostissa.

Open access nk Berliinin julistus:

http://openaccess.mpg.de/67605/berlin_declaration_engl.pdf

Ammattihenkilölaki voimaan -- toimeentulotukiraportti jätettiin ministerille

Tasavallan presidentti allekirjoitti 26.6.2015  vanhan eduskunnan viime töikseen hyväksymän sosiaalihuollon ammattihenkilölain, joten laki tulee voimaan ensi keväänä.

No niin, toivottavasti voimme siirtyä uusiin asioihin. Esimerkiksi toimeentulotuen uudistamista pohtinut työryhmä luovutti raporttinsa ministeri Juha Rehulalle, myöskin eilen.

Toimeentulotuen siirto Kelalle on iso muutos. Miten sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen työmuotoja kehitetään kela-siirron jälkeen?

Työryhmä esittää, että kuntien myöntämä täydentävä ja ehkäisevä tuki yhdistetään yhdeksi sosiaalihuollon taloudelliseksi tueksi, jonka hakeminen perustuu ensisijaisesti asiakkaan ja sosiaalialan ammattilaisen kohtaamiseen ja sosiaalihuollon palvelutarvearvioon. Tätä haettaisiin aina kunnasta, ei kelan toimistosta. Nuorten toimeentulotuki puhutti työryhmää. Lopulta raportissa päädyttiin esittämään, että alle 25-vuotiailla nuorilla toimeentulotukiasiakkailla tulisi olla oikeus osallistua johonkin omaa tulevaisuuttaan aktiivisesti rakentavaan toimintaan.

Raportti on ladattavissa tästä:

http://www.julkari.fi/handle/10024/126357

 

Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki hyväksyttiin!

Eduskunta hyväksyi toisessa käsittelyssä eilen, 12.3.2015, lain sosiaalihuollon ammattihenkilöistä. Tällä päätöksellä on suuri merkitys sosiaalityöntekijöiden ammattikunnan kannalta.

Tuntuu todella hyvältä, ja tähän hyvään mieleen liittyy vähän omaa henkilöhistoriaakin. Vuosina 1996-1997 olin mukana STM:n ammatinharjoittamislain tarvetta pohtineessa työryhmässä ja vuosina 1998-2000 sen työtä  jatkaneessa sosiaalihuollon ammatinharjoittamislakia valmistelleessa työryhmässä. Työ oli ajoittain vaikeaa, sillä ryhmät eivät olleet kovinkaan yksimielisiä kehittämisen suunnista. En tarkoita tällä sitä, että oma roolini ammattihenkilölain hyväksymisessä olisi ollut toisten työryhmäläisten asemaa kummempi, vaan sitä, että Kirkkokadun ensimmäisen kerroksen kokoushuoneessa tuli istuttua todella monta kertaa vääntämässä kuvainnollisesti kättä milloin mistäkin näkökulmasta.  Lähes kaksikymmentä vuotta kestänyt projekti on nyt päättynyt.

Uuden lain 7 §:n mukaan sosiaalityöntekijänä voi toimia VALVIRA:n luvalla henkilö, joka on suorittanut Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu yliopistossa pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat opinnot sosiaalityössä. Laki ei siis laajenna sosiaalityöntekijänä toimimisen ammattioikeutta ylemmän amk-tutkinnon suorittaneille.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta teki hallituksen esitykseen merkittävän muutoksen. Kun hallituksen esityksessä sosiaalityöntekijän sijaisena olisi voinut toimia korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö, muutti valiokunta 12 § kuulumaan seuraavalla tavalla:

12 §

Oikeus toimia tilapäisesti sosiaalihuollon laillistetun ammattihenkilön ammatissa 

Sosiaalityöntekijän ammatissa voi toimia tilapäisesti enintään vuoden ajan sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö, joka on suorittanut hyväksytysti sosiaalityön aineopinnot ja käytännön harjoittelun. Opiskelija toimii ammattiin valmistuneen sosiaalityöntekijän johdon ja valvonnan alaisena. (uusi)

Eduskunta hyväksyi lain esitetyssä muodossa, joten jatkossa sosiaalityöntekijän ammatissa voi tilapäisesti toimia vain sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva, aineopinnot ja käytännön harjoittelun suorittanut henkilö.