Hannu Uusitalo muistelee

Sosiologi ja sosiaalipoliitikko Hannu Uusitalo on julkaissut kiinnostavan muistelmateoksen. Vuonna 1947 syntynyt Uusitalo on suomalaisessa sosiaalitutkimuksen kentässä merkittävä vaikuttaja. Allardtin oppilas väitteli vuonna 1975 pohjoismaisella vertailevalla hyvinvointitutkimuksella. Väittelynsä jälkeen Uusitalo toimi sosiologian apulaisprofessorina Turun kauppakorkeakoulussa ja Helsingin kauppakorkeakoulussa.

Vuonna 1991 Hannu Uusitalo siirtyi hyvässä vauhdissa olleelta yliopistososiologin uralta juuri perustetun sosiaali- ja terveyshallituksen ylijohtajaksi. Joulukuussa 1992 sosiaali- ja terveyshallituksesta syntyi Stakes eli sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, jonka ylijohtajana ja pääjohtajan varahenkilönä Uusitalo toimi. Vuonna 2001 Uusitalo siirtyi Stakesista Eläketurvakeskukseen, mistä jäi eläkkeelle vuonna 2014.

Tekijä luonnehtii itseään kirjan ensimmäisessä lauseessa näin:

"Olen paitsi tutkija ja yhteiskuntapoliitikko myös intohimoinen tilasto- ja vuosikertomusmies".

Tuossa on tietty ironia mukana, mutta varmaan tottakin. Uusitalo on empiirisen sosiaalitutkimuksen innokas, ehkä jopa intohimoinen edistäjä ja puolustaja. "Tilasto- ja vuosikertomusmies" on aina halunnut katsoa, miten toisten yhteiskuntatieteilijöiden tai vaikkapa poliitikkojen väitteet kestävät empiirisen, mieluusti tilastollisen tarkastelun. 

 

Teoksessa on lajityyppinsä mukaisesti kuvausta kirjoittajan lapsuudesta ja nuoruudesta, sekä tietysti työuran eri vaiheista, mutta myös painavaa pohdintaa suomalaisen yhteiskunnan luokkarakenteesta, hyvinvointivaltiosta, tulonjaosta ja työeläkkeistä.  Tärkeää on myös keskustelu soveltavan yhteiskuntatutkimuksen merkityksestä, erityisesti sektoritutkimuslaitosten roolista siinä. Yliopistollisen tutkimuksen ja sektoritutkimuslaitosten tuottaman tutkimuksen välinen, joskus monimutkainen ja joskus jännitteinenkin suhde jäsentää kirjaa. 

Omalta kannaltani kirjan kiinnostavinta antia olivat Stakesin vuosien kuvaus, olinhan siellä itsekin: Uusitalo kuvaa osin varmaan kaikille stakeslaisille tuttua, mutta myös sellaista talon johdon sisäpiirin kokemusta, vääntöjä joista me tavalliset stakeslaiset emme  tienneet. Erinomaisen tärkeää, että tätä kokemusta on nyt julkaistu. 

Stakes oli monessa suhteessa onnistunut kokeilu päätöksentekoa palvelevan tutkimuksen tuottamiseksi. Kaikessa ei onnistuttu, silti paljossa kuitenkin. Hannu Uusitalolla oli onnistumisessa merkittävä rooli. Meille stakeslaisille Uusitalo oli esimiehenä mahdottoman hyvä: demokraattinen ja kannustava, mutta kyllä hän myös piti huolen siitä, että asiat etenivät. Vappu Taipaleen kanssa he täydensivät mainiosti toisiaan.

Lopuksi pieni henkilökohtainen muisto: kun Hannu Uusitalo siirtyi maaliskussa 2001 Eläketurvakeskukseen, hän jakoi tavaroitaan työtovereilleen. Minä sain Hannulta pääjohtajan työtuolin, jonka hän oli puolestaan saanut Vapulta. Tähän tuolin kierrätykseen ei liittynyt mitään sen kummempaa merkitystä, mutta työtuolina se oli minun urani paras.  Kauaa en ehtinyt siitä nauttia, sillä siirryin 1.8.2001 Jyväskylän yliopistoon. 

Hannu Uusitalo (2020) Tutkimus ja päätöksenteko hyvinvointivaltiossa. Havaintoja viideltä vuosikymmeneltä. Helsinki: Into.