Syksyn 2020 kirjallinen tapaus on varmaan Hotakaisen fantasiaromaani tai allegoria Tarina.
Pyysin kirjan itselleni syntymäpäivälahjaksi. Aluksi olin vähän harmissani ja ajattelin, että tämä taitaa jäädä kesken, mutta pienen totuttelun jälkeen Hotakaisen kehittelemä erikoinen tyyli ja rakenne alkoivat toimia ja vetää puoleensa. Kirja rakentuu lyhyistä tarinanpätkistä, jotka limittyvät toisiinsa ja rakentavat kuvaa nyky-Suomesta. Kuva on tyly, ehkä liiankin synkkä: maaseudusta on tehty Virkistysalue, yhteiskunta jakautunut menestyviin, pätkätyöläisiin ja syrjäytettyihin. Eläimet kärsivät, mutta naurettavia ovat vegaanitkin. Vastenmielisin tyyppi on vihervasemmistolainen Säätäjä ja sympaattisin luuseri naispuolinen nimettömäksi jätetty presidentti, joka lopulta puhuu suunsa puhtaaksi.
Päädyin tekemään pieniä merkintöjä sivun laitoihin. Sellainen aforismikokoelmahan tämä paljossa on, ja varmaan tulee jossakin vaiheessa luetuksi päivän mietelauseena YLE:n ykköskanavalla.
Olen pitänyt monista Hotakaisen teksteistä (Bronks, Klassikko, Finnhits, Ihmisen osa), vaikka jotkut ovat jääneet kesken (Juoksuhaudantie). Tarina oli minusta mainio ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kirjailijoilla on oma äänensä ja tyylinsä, mutta silti mietin, kannattaisiko Hotakaisen kokeilla joskus astetta perinteisempää tyyliä ja katsoa, mitä siitä tulisi.
--------------------------------------
Kari Hotakainen (2020) Tarina. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti