Olen lueskellut kesälomalla kaikenlaista, nyt viimeksi Sillanpään vuonna 1932 ilmestyneen romaanin "Miehen tie", varmaan siksi, että joku aika sitten tv:stä tuli Nyrki Tapiovaaran hieno, ohjaajan talvisodassa kaatumisen vuoksi hiukan keskenjäänyt elokuva. Tapiovaaran elokuva tuntui seuraavan aika tarkasti kirjan juonta, ja minusta saa kiinni jotenkin kirjan hengestäkin. Hieno taideteos sekin.
Olen lukenut "Miehen tien" joskus nuorena, enkä voi millään muistaa, miltä se silloin tuntui, mutta nyt aikuisena miehenä en voi kuin ihmetellä ja ihailla kirjailijan kykyä kuvata päähenkilönsä kasvua. Kaikki Sillanpäätä lukeneet tietävät hänet mestarillisena luonnon kuvaajana, mutta hän on aivan taiturillinen kuvatessaan yhteisöään -- tai vaikka kieltolain aikaista Tamperetta ja Amurin kaupunginosaa. En tiedä, oliko Hannu Salamalla tämä Sillanpään romaani esikuvanaan esikoisessaan, Amurin kuvauksessa on jotakin samaa.
Sillanpää on kyllä käsittämättömän hyvä kirjailija. Joskus kuulee sellaistakin, että hänelle annettiin kirjallisuuden Nobel talvisodan vuoksi, ikään kuin solidaarisuuden osoitukseksi suomalaisille, ja miksi ei näin saata ollakin. Se ei kuitenkaan laisinkaan vähennä Sillanpään suuruutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti