Hägring 38

Kjell Westön romaani talvisotaa edeltävästä vuodesta 1938 on voittanut Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Westön hieno teksti on löytänyt lukijoita myös pohjoismaiden ulkopuolelta. Romaanista on olemassa  suomenkielisen käännöksen (Kangastus 38) lisäksi ainakin  saksan (Das Trugbild), espanjan (Espejismo 38) ja englanninkieliset (Wednesday Club) käännökset. Itse innostuin vasta nyt lukemaan tämän, ostettuani sen Helsingin rautatieaseman pokkarikaupasta joitakin vuosia sitten.

Päähenkilö on helsinkiläinen varatuomari Claes Thune joka palkkaa konttoristikseen rouva Mathilda Wiikin, tietämättä, että Wiik on osallistunut punakapinaan ja ollut vankileirillä. Romaanin tarina on jännittävä, tai ei ehkä sillä tavalla jännittävä kuin jotkut dekkarit ovat, mutta viihdyttävällä tavalla mielenkiintoinen silti.

Varmaan Westö on tehnyt hyvin taustatyönsä, siitä kertovat lainaukset Hufvudstadsbladetista. Ajankuva tuntuu aidolta, vaikka ehkä joskus vähän alleviivatulta. Tietysti siihen kuuluu kansainvälisen jännityksen kiristyminen, Saksan juutalaisvainot ja Neuvostoliiton vuoden 1937  puhdistukset, joista päähenkilöt ovat kovasti hyvin selvillä.

Ajankuvaa ovat myös viittaukset uusiin suomalaisiin elokuviin. Toinen päähenkilö, rouva Wiik on elokuvahullu, joka käy vähintään viikoittain katsomassa joko suomalaisen, saksalaisen tai amerikkalaisen filmin. Hän ei pidä Jääkärinmorsiamesta, eikä Tauno Palosta ja Kullervo Kalskeesta. Sen sijaan Santeri Soihtu on ihana. "Santeri Soihtu" on tietenkin romaanihenkilö, jolla ehkä on todellinen esikuva -- tietysti Teuvo Tulio.

Kirjan ilmestyessä runsaasti keskustelua herätti tarina Stadionin avajaiskilpailusta, jossa juutalainen juoksija jätettiin selvästä voitostaan huolimatta neljänneksi. Harmi, että tarinaa ei syvennetä lisää, ratkaisun taustat jäävät selvittämättä.

Pidin kovasti.

Kjell Westö (2014) Hägring 38. Roman. Månpocket. (Alkup. 2013)