Periaatteessa hyvän kirjan ainekset olisivat olleet olemassa Inkerissä syntyneen Veikko Piiparisen elämästä kertovassa Olavi Lempisen kirjassa.
Piiparinen lähetettiin jatkosodan aikana Suomen rintamalle, hän jäi suomalaisten vangiksi ja päätyi vaihtamaan puolta. Suomen armeijassa hän osallistui kahteen kaukopartioretkeen. Sodan jälkeen hän jäi vakinaiseen väkeen ja palvelija miinanraivaajalla. Vuonna 1947 hänet luovutettiin Neuvostoliittoon. Edessä oli useiden vuosien vankeus Vorkutan hiilikaivoksilla. Joitakin vuosia Stalinin kuoleman jälkeen hän vapautui ja asui kuolemaansa saakka Virossa. Vorkutan kuvaus on kirjan kiinnostavinta antia. Valtaosa teoksesta käsittelee kuitenkin Viron vuosia, näillä osilla on varmaan elämänkerrallista merkitystä, mutta ainakin minulle niiden läpikäynti ei ollut kovin palkitsevaa.
Teos perustuu Piiparisen haastatteluihin, mutta mukana on jonkin verran yleistä Neuvostoliiton ja Viron lähihistorian kuvausta. Minämuodossa kirjoitettua tekstiä haittaa fiktiivisen aineksen ja Piiparisen kokeman sekoittuminen.
Lempisen teos olisi kaivannut Vorkutan jälkeiseltä ajalta tiivistämistä.
Olavi Lempinen (2016) Rautaesiripun takana. Kaukopartiosta Vorkutan vankileirille. Helsinki: Otava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti