sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Paloheimo vaatii kuria sosiaalitoimeen

Eero Paloheimo arvosteli Helsingin Sanomissa 22.9.2013 Henri Heikkisen ja Antti Vesalan teoksen "Elämää hyvinvointivaltiossa". En ole vielä lukenut Heikkisen ja Vesalan kirjaa, joten kirjoitan nyt vain Paloheimon arviosta. Paloheimon mukaan kirjoittajat ovat kokoomusnuoria. Paloheimo itse on eläkkeellä professorin virasta Teknisestä korkeakoulusta, eli nykyisestä Aalto-yliopistosta. Hän on myös aiemmin ollut vihreiden kansanedustaja.

Paloheimon mukaan olemme vaipuneet kollektiivisen valheen ja vaikenemisen pahanhajuiseen liejuun. Vaikeneminen ja valehtelu koskee ennen kaikkea sosiaalipolitiikkaa. Entinen kansanedustaja ei tunnu löytävän riittävan vahvaa retoriikkaa Suomen ja Euroopan rappion kuvauksessaan. Sen sijaan konkretia ja faktat paljolti puuttuvat. Arvostelusta ei oikein selviä, mitä salaisuuksia julkinen keskustelu pitää piilossa ja mistä valheita ladellaan. Paloheimo tosin mainitsee, että kirjan mukaan kunnille on annettu 535 tehtävää. Varmaan kuntien tehtäviä voitaisiinkin karsia, mutta luulen, että Paloheimon ja ehkä kokoomusnuortenkin kiinnostus kohdistuu lähinnä sosiaalitoimen asioihin, kutsuuhan Paloheimo eduskuntaakin suureksi Sosiaalitoimistoksi.

Paloheimo ei enää lukeudu Vihreän liiton kannattajiin. Tässä onkin kyse perusoikeistolaisesta retoriikasta, joka tuntuu koko ajan vahvistuvan, samalla kun perinteinen vasemmisto menettää puhtiaan. Siksi Paloheimon ja myös Kokoomuksen Nuortenliiton periaateohjelman kannanotot ovat kiinnostavia. Ne kertovat kulttuurikeskustelun oikeistolaistumisesta, mutta myös siitä, mitä poliittisen kentän oikealla laidalla suunnitellaan sosiaalipolitiikan seuraaviksi käänteiksi. Ja se on taas kuta kuinkin vastakkaista menoa sille, millä pohjoismaiset yhteiskunnat ovat luoneet menestyksensä. Rikkaat rikastukoot, köyhät kuolkoot jos eivät omillaan pärjää.

Siitähän Paloheimon vuodatus väestönkasvusta kertoo. Globaalit ympäristöongelmat eivät taatusti riipu siitä, millaista sosiaalipolitiikkaa Suomessa harjoitetaan, ts. onko sosiaaliturvan taso meillä nyt liian korkea, ja onko vähävaraisillakin edes jonkinlaiset mahdollisuudet kohtuullisiin asumiseen, koulutukseen ja terveydenhoitoon. Kaikki nämä riippuvat sosiaalipolitiikan suunnasta, joka siis on Paloheimon mukaan väärä ja sitä suojelee tuo valehtelemisen ja vaikenemisen poliittisen korrektiuden kulttuuri.

Paloheimo päättää kirjoituksensa perinteisen autoritaarisen laitaoikeiston suosimiin vaatimuksiin: suunnan kääntäminen pois huonosta nykymenosta vaatii  "määräyksiä, kuria, kieltoja ja ankaria rangaistuksia".

Aika karua.

3 kommenttia:

  1. En ole lukenut kumpaakaan, joten nyt kommentoin kommentoinnin kommentointia. Joka erään visaan mukaan on ihmisen kohtalo nyt ja aina.
    Anyway. Mikko olet oikeilla jäljillä havainnossasi siitä suunnasta, mihin tätä maata ollaan viemässä. Aktivointi yms. on niin klassista kurin politiikkaa kuin olla voi. Mutta Suomessa olisi hyvä havaita se, mikä Euroopassa havaittiin jo 1750-luvulla. Kurin politiikka tepsii äärimmäisen pieneen joukkoon ongelmia mutta ei mihinkään ihmisen hyvinvoinnin kannalta merkittävään.
    Kokonaan toinen juttu on tämä Paloheimon valehtelu ja salailu havainto. Ihan henkilökohtaisen kokemuksen perusteella voin todeta, että Suomessa julkinen valehtelu, potaskan puhuminen totuuden sijasta on politiikassa ja ihmisten yksityiselämässä paljon yleisempää kuin Nigeriassa, jota yleisesti pidetään korruption ja huijaamisen synnyinmaana.

    VastaaPoista
  2. Sekä kommentoinnin kommentointiin että itse kommentointiin lisäyksenä se, että Suomessa on nyt vasemmistolaisin hallitus, mitä on mahdollista aikaan saada. Siellä ovat sekä demarit että vasemmistoliitto - mitä politiikkaa ja suuntaa he ajavat? Opposiotiossa istuvat oikeistolaiset :)

    VastaaPoista
  3. Luin nyt myös sen nuorkokoomuslaisten teoksen, josta Paloheimo tuon arvionsa kirjoitti. Kiinnostava kiistakirjoitus. Kirjoitan siitä tarkemmin, kunhan ehdin.

    VastaaPoista