14. Aino Kuusinen: Jumala syöksee enkelinsä

 Aino Kuusinen (1886 [1893] - 1970) oli suomalaissyntyinen neuvostoliittolainen salainen agentti, Otto Wille Kuusisen toinen vaimo ja lopulta poliittinen vanki. Hän eli melkein uskomattoman elämän. Hänen elämänkulkunsa rinnastuu melkein saman ikäisen Aura Kiiskisen elämään (ks. blogi edellä). Siinä, missä Aura Kiiskinen oli poliittisesti aktiivi sosialidemokraatti ja myöhemmin kommunisti, Aino Kuusinen oli seikkailijatar. 

Aino Sarola toimi sairaanhoitajana Helsingin kirurgisen sairaalan silmäosastolla neljän vuoden ajan. Hän avioitui rautatievirkamies Leo Sarolan kanssa vuonna 1909. Sisällissodan jälkeen vuonna 1919 Aino tapasi Otto Wille Kuusisen ja heidän välilleen syttyi kipinä. Vuonna 1922 Aino Sarola jätti miehensä ja muutti Kuusisen puolisoksi Moskovaan. 1920-luvulla hän työskenteli Kominternissa ensin Moskovassa ja sitten  vuosina 1930-32 USA:ssa. New Yorkin jälkeen hänet lähetettiin GRU:n (sotilastiedustelun) agentiksi Japaniin, jossa hän tutustui kuuluisaan saksalaiseen Neuvostoliiton agenttiin, Richard Sorgeen. Vuonna 1937 Aino Kuusinen komennettiin palaamaan Moskovaan. Hänet vangittiin vuoden 1938 alussa ja tuomittiin Vorkutaan keskitysleirille. Toisen maailmansodan jälkeen hän vapautui Vorkutasta, mutta vangittiin pian uudelleen ja lähetettiin Permin alueelle leirille. Vuonna 1955 Kuusinen vapautui, mutta ei enää palannut Kuusisen luokse. Vuonna 1966 Aino Kuusinen loikkasi Suomen kautta Italiaan, jossa hän kirjoitti muistelmansa saksaksi. Postuumista ilmestyneet muistelmat herättivät aikanaan laajaa kansainvälistä huomiota.  

Aino Kuusisen muistelmissa on paljon yksityiskohtaista tietoa Kominternin toiminnasta. Kaikkea kerrottua on vaikea uskoa todeksi ja voi olla, että Aino Kuusinen liioittelee omaa merkitystään. Kiistämätöntä on, että hän oli O.W. Kuusisen puoliso ja kuului siten Neuvostoliiton korkeimpaan eliittiin. Siten hänellä oli mahdollisuus tavata Leninin, Trotskin ja Stalinin kaltaisia johtajia. Hän tunsi hyvin myös suomalaiset johtavat kommunistit: Edward Gylling ja Kullervo Manner kuuluivat Kuusisten tuttaviin, vaikka eivät ystäviin. O.W. Kuusinen kävi vuosia kestävää valtakamppailua Gyllingiä ja Manneria vastaan ja lopulta voitti heidät. Gylling, Manner ja hänen puolisonsa Hanna Malm telotettiin, kuten tuhannet Suomesta, Yhdysvalloista ja Kanadasta Neuvostoliittoa rakentamaan muutaneet tavalliset suomalaisetkin.

Muistelmien uskottavuuta lisää se, että monista vähemmän tunnetuista henkilöistä esitettyjä tietoja on mahdollista tarkistaa toisista lähteistä. Näin esitellyksi tulee esimerkiksi varsin vähän tunnettua Mauno Heimo (1894-1938), joka toimii Kominternin toimeenpanevan komitean sihteeristön johtajana eli eräänlaisena hallintopäällikkönä: hän oli syntyjään tamperelainen, koulutukseltaan ylioppilas, ja osallistui Suomen Kansanvaltuuskunnan hallintoon, pakeni kapinan kukistuttua Venäjälle. 1920- ja 1930-luvuilla hän organisoi Kominternin toimintaa O.W.Kuusisen apulaisena.  --- Aino Kuusisen kirja on kirjoitettu kansainväliselle yleisölle, mutta mukana on runsaasti tämänkaltaisia suomalaiskohtaloita. 

Vankila- ja vankileirikokemuksien kuvauksissa Kuusinen on parhaimmillaan. Kannattaa huomata, että Jumala syöksee enkelinsä on kirjoitettu 1960-luvun puolessavälissä ja julkaistu saksaksi ja suomeksi vuonna 1972, eli ennen kuin Solzenitsynin Vankileirien saaristo ilmestyi venäjäksi 1973. 

Aino Kuusinen oli ensimmäinen merkittävän kommunistijohtajan länteen loikannut omainen. Seuraava loikkari oli paria vuotta myöhemmin Stalinin tytär Svetlana Allilujeva.    

-----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

13. Mauno Koivisto: Tästä lähtien

Mauno Koivisto (1923-2017) ehti pitkän elämänsä aikana julkaista monia merkittäviä kirjoja. Itselleni tärkeä silmien avaaja oli vuonna 2001 ilmestynyt Venäjän idea. Sitä ei nyt kuitenkaan ole hyllyssäni (isälläni Topilla on se ja moni muukin presidenttien kirja). Omasta hyllystäni löytyi Koiviston, varmaankin vaalikirjaksi tarkoitettu Tästä lähtien (1981). Seppo Lindblomin ja Pekka Korpisen lyhyessä esipuheessa sanotaan, että kirjaan on koottu Mauno Koiviston ajatuksia vuosilta 1956-1981. Mauno Koivistoa on pidetty joskus hämäränä mietiskelijänä, mutta ainakaan tässä kirjassa hän ei sellainen ole, syvällinen kylläkin. 

Mauno Koivisto oli paljon lukenut, sivistynyt mies. Hänellä oli kadehdittavaa kykyä itsenäiseen ajatteluun, mutta myös silmää poliittisen elämän kiemuroihin. Käsillä oleva kirja on jaettu viiteen kokonaisuuteen: Rauhan puolesta sotaa vastaan, Valta on jaettu, Kasvun näköalat muuttuvat, Tiede ja kulttuuri, Katse tulevaisuuteen. 

Ensimmäisessä jaksossa Koivisto paaluttaa ulkopoliittista ajatteluaan vuonna 1981: Vuoden 1944 Suomen päättäjät olivat tilanteessa, jossa vaihtoehtoja oli hyvin vähän ja hyvän naapuruuden politiikka oli niistä paras, ellei tosiasiassa ainoa.  Hyvät ja luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon eivät ole ristiriidassa pohjoismaisen yhteistyön kanssa. Liennytys on tärkeää ja Suomen tulee pyrkiä parhaansa mukaan pysymään suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. Kaiken ulkopolitiikan perustana on maantieteellinen realismi, olemme Neuvostoliiton naapuri eikä sitä asiantilaa voi muuttaa. 

Koivisto määrittelee suhdettaan kommunisteihin ja kansandemokraatteihin: sosialidemokraatit haluavat poliittista valtaa, mutta ovat valmiita jakamaan sen toisten kanssa, kommunistit haluavat valtaan eivätkä halua jakaa sitä sen jälkeen kenenkään kanssa. Tuo kärjistys on vuodelta 1970 eikä ehkä silloinkaan kuvannut SDP:stä vasemmalla olleiden poliittisten suuntausten kirjoa kokonaan, mutta jotakin olennaista tuossa ajatuksessa on. Jonkin verran Koivisto kommentoi myös Keskustapuolueen suuntaan, mutta ei tällä tavalla periaatteellisesti. Kommunismin kritiikistä huolimatta Koivisto veti hallituksia, jossa SKDL oli mukana ja ilmeisesti yhteistyö toimi ainakin kohtalaisesti. 

Mietelmissä on yllättävän runsaasti yhteiskuntatieteiseen liittyvää pohdintaa. Hän pohtii esimerkiksi Yrjö Ahmavaaran kybernetiikkaa (1970), yhteiskuntasuunnittelun mahdollisuuksia ja sosiaalipolitiikkaakin. Päällimmäiseksi mieleeni jäivät tällaiset aforismit: 

"Mitä on tieto? Mitä on totuus? Mihin voi luottaa? Mitä voi ennustaa? Miten yhteiskunta toimii? Jos tieto on perusteltu luulo, niin mitä on perusteltu tieto? Vain aksiomaattinen tieto on varmaa, kaikki empiirinen tieto on epävarmaa. Hallinnon kannalta on merkittävää, että kovin usein asiantuntemus liittyy asianomaisuuteen. Jos jollakin on erityistä tietoa, hänellä on myös erityinen intressi. Kellä ei ole mitään intressiä, hänellä ei ole tietoakaan. Minua on kovasti kiinnostanut objektiivisuuden pulma. Erään käsityksen mukaan tarkkailijan on oltava ulkopuolinen, mutta se ei yleensä onnistu. Toisen käsityksen mukaan on aina pidettävä mielessä tarkastelukulma
." (1980.)

"Minä hämmästelen jatkuvasti sitä, kuinka kansainvälisiä poliittiset virtaukset ovat; ne ovat kuin naisten helman pituus." (1979.) 

"Tärkeää ei ole perille pääseminen, koska perille ei voida päästä, vaan tärkeätä on suunta, pyrkimys, liikkeelläolo" (1971.) 

Mauno Koivisto oli suuri valtiomies. En voi mitään sille, että ajattelen nykyään aika usein sitä, miten J.K.Paasikivi ja Mauno Koivisto olisivat toimineet nykyisessä maailmantilanteessa.  

Kirjan aloitaa Jukka Nevakiven lyhyt siihenastinen elämänkerta. Se on kirjoitettu niin kuin vaalikirjassa tietysti pitääkin tehdä, hyvin myötäsukaisesti.  

-----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

12. Andrej Amalrik: 1960-luvulla Siperiaan

Toisin kuin nykyään monasti ajatellaan,  1960- ja 1970-luvuilla Suomessa ilmestyi varsinkin Stalinin aikaan liittyvää kriittistä kirjallisuutta.  Olisi kiinnostavaa tietää, ilmestyikö Suomessa itse asiassa Stalinin kauden Neuvostoliittoa kritisoivia kirjoja enemmän kuin vaikkapa Brezhnevin tai häntä seuranneita johtajien aikaa arvostelevia teoksia.   

Vuonna 1938 Moskovassa syntynyt ja vuonna 1980 Espanjassa liikenneonnettomuudessa kuollut Andrej Amalrik opiskeli historiaa Moskovan yliopistossa, mutta vuonna 1963 kirjoittamansa kurssityön vuoksi hänet erotettiin. Amalrik oli väittänyt, että vanhan Venäjän perustamisessa viikingeillä ja kreikkalaisilla oli keskeinen rooli, toisin kuin slaavilaisten kansojen roolia korostaneessa virallisessa historiankirjoituksessa ajateltiin. Vuonna 1965 Amalrik pidätettiin työnvieroksunnasta ja karkoitettiin   Siperiaan vuonna 1965. Amalrik päätyi aika karuun kolhoosiin.

Amalrik kuvaa kirjassaan karkoitusaikaansa yksityiskohtaisesti ja objektiivisesti. Hän on tarkkanäköinen ja analyyttinen kuvatessaan siperialaiskylän arkipäivää. Aika ankeaa siperialaisessa kolhoosissa oli, ruoasta ja lämpimistä vaatteista oli puutetta ja työ raskasta. Jotenkin Amalrik kuitenkin selvisi ensimmäisen talven yli. Siperialaiset kolhoosin asukkaat olivat käytännössä maaorjan asemassa. 

Amalrik kuvasi Neuvostoliiton arkea kirjoittamishetkellä, eli 1960-luvun puolessavälissä, jolloin Stalinin pahimmista vainon vuosista oli jo kulunut aikaa. Silti hänen kuvaamansa todellisuus oli hyvin karua. Hän onnistui saamaan itselleen hyvän puolustusasianajajan, joka ei jättänyt päämiestään pulaan, vaikka karkoitustuomio pantiin toimeen. Lopulta, noin vuoden kuluttua pidätyksestä Amalrikin tuomio purettiin ja hän saattoi palata Moskovaan jo alkusyksystä 1966 -- tähän teos päättyy.

Amalrik ei ottanut rangaistuksesta opikseen vaan julkaisi vuonna 1969 esseen "Kestääkö Neuvostoliitto vuoteen 1984 saakka", jossa ennusti yhtenä ensimmäisistä Neuvostoliiton hajoamisen. Essee käännettin monille kielille. Myöhemmin Amalrik oli (Wikipedian mukaan) aktiivisti mukana neuvostoliittolaisessa Helsinki-ryhmässä, ja aikanaan hänet karkotettiin monien muiden toisinajattelijoiden tavoin.

Teos oli kaikella tavalla lukemisen arvoinen, ei tietenkään niin korkeakirjallinen kuin vaikkapa Brodsky tai Solzenitsyn, mutta oma kirjallinenkin arvonsa tällä minusta on.

En tiedä, tunnettiinko Amalrikin tarinaa Suomessa. Lukiessani mietin, millaiselta tämän lukeminen 1970-luvun alussa olisi minusta tuntunut. Olisinko uskonut kuvauksen todeksi?

Wikipediasta löytyy tieto, että Amalrikin esseekokoelma on julkaistu suomeksi omakustanteena nimellä Säilyykö Neuvostoliitto vuoteen 1984? ja muita kirjoituksia, suom. Maria Mero. Espoo: M. Mero 1978 (omakustanne) ISBN 951-99177-9-9

-----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

11. Simo Juntunen: ... ja katto korkealla

Simo "Simppa" Juntunen (1920-2009) oli Suomen Sosialidemokraatit toimittaja ja pakinoitsija, joka irtisanottiin mielipiteidensä vuoksi. Juntunen oli oikeistodemari ja 1960- ja -70 luvun johtavia yhteiskunnallisia keskustelijoita. Hän arvosteli artikkeleissaan presidentti Kekkosta ja  SDP:n vasenta laitaa. Irtisanomiseen johtanut konflikti syntyi syksyllä 1974, kun Juntunen oli pitänyt puheen sotaveteraaneille, jossa arvosteli Suomen idänpolitiikkaa. Tiedonantaja-lehti julkaisi puheen  ja vaati SDP:ltä toimia asian johdosta. Presidentti Kekkonen kirjoitti päätoimittaja Kairimolle "myllykirjeen", jonka jälkeen Kairimo irtisanoi Juntusen. Vuonna 1975 Juntunen siirtyi kolumnistiksi Suomen Kuvalehteen. -- Myöhemmin Kairimo väitti, että Juntusen erottamisen syynä ei ollut mikään yksittäinen tapahtuma, vaan Juntusen pitkään jatkunut poikkeaminen lehden linjasta.

... ja katto korkealla on vuonna 1971 eli ennen näitä dramaattisia tapahtumia julkaistu kirja. Juntusen kritiikki kohdistui vuoden 1966 eduskuntavaalien jälkeiseen menoon SDP:ssä. Rafael Paasio ja Erkki Raatikainen saavat kritiikkiä, Mauno Koivisto ja Väinö Leskinen kiitosta. Juntunen vastustaa kommunisteja ja marxilaisia, mutta ärsytystä herättävät myös muut radikaalit nuoret intoilijat. Esimerkiksi Erkki Tuomioja, Ilkka Taipale ja Paavo Lipponen saavat kritiikkiä. Tuomioja on puhunut lastensuojelusta ja Taipale rappioalkoholisteista, mutta kun on päästy tekemään tuttavuutta asioiden kanssa, niin ääni on kummasti vaiennut, väittää Juntunen (s. 19). No näin ei sitten ole käynyt, molemmat ovat jatkaneet vasemmistolaista politiikkaa kymmeniä vuosia.

Kirjan ytimessä on laaja Joensuun teatterikiistaa koskeva jakso. Teatterinjohtaja Jouko Turkka joutui konfliktiin kaupunginteatterin poliittisin perustein valitun johtokunnan kanssa. Monien kiihkeiden käänteiden jälkeen Turkka erotettiin kaupunginteatterin johtajan tehtävästä ja osa näyttelijöistä meni lakkoon. Simppa Juntusen sympatiat ovat johtokunnan ja erityisesti johtokunnan puheenjohtaja Tommi Moilasen, ansioituneen joensuulaisen sosialidemokraatin puolella. Juntunen epäili Joensuun teatterikiistan taustalla olleen kommunistien juonia, ja varmaan tälle kannalle löytyy perusteita. Mutta kyse oli varmaan muustakin -- perinteisen teatterikäsityksen ja 1960-luvun lopun kulttuuriradikalismin yhteentörmäyksestä, eivät Joensuun teatterikiistassa näyttelijöitä ja Turkkaa tukeneet kulttuuri-ihmiset muuten olisi olleet liikkeellä.  

Juntusen pieni kirja on ollut aikanaan kova puheenvuoro perinteisen, tannerilais-leskisläisen sosialidemokratian puolesta. Kirjan monet kannanotot esimerkiksi talouselämän sosialisointia vastaan saisivat varmaan nykydemareilta hiljaisen hyväksymisen. 

Juntunen ei pideä siitä, että "nykyään" (1971) puhutaan niin paljon sosialismista. Omaa sosialismiaan Juntunen täsmentää näin:

"Ja itse tahdon mieluusti puhua sosialidemokraattisesta järjestelmästä, systeemistä, jolloin mielessäni väikkyy kuva Ruotsin kaltaisesta yhteiskunnasta, mutta parannettuna painoksena, hieman lämpimämpänä  ja ehkä enemmän yksilöä huomaavana, ehkä vähemmän tehokkaana, inhimillisempänä painoksena." (s. 16.)

Kirjan argumenttien tehoa vähentää ainakin omissa silmissäni kiivas kulttuuriradikalismin vastustus.  

Ennen vanhaan lehdissä oli pakinoitsijoita.  Tunnettuja pakinoitsijoita olivat Hesarin Origo ja Pii, Kansan Uutisten Juorkunan Jussi, Hämeen Yhteistyön Torvinen.  Nykyään on kolumnisteja -- vai olisiko niin, että erot eri kirjoittamisen tapojen välillä ovat lientyneet. 

-----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

10. Karl Kautsky: Erfurtin ohjelma

Karl Kautsky (1854-1938) oli Prahassa syntynyt Itävallan juutalainen, josta tuli aikanaan Marxin ja Engelsin jälkeen merkittävin eurooppalainen sosialismin teoreetikko. Kautsky oli Engelsin henkilökohtainen ystävä ja yksityissihteeri vuosina 1881-1883 ja jatkoi tämän kuoleman jälkeen Marxin jälkeenjääneiden tekstien julkaisemista. 

Karl Kautsky 

Kautsky oli Saksan sosialidemokraattisen puolueen keskeinen ideologi, joka yhdessä Eduard Bernsteinin kanssa vastasi puolueen vuonna 1891 Erfurtissa pidetyssä puoluekokouksessa hyväksytyn ohjelman laatimisesta. Saman vuosikymmenen lopulla Bernstein ja Kautsky ottivat yhteen ns. revisionismikiistassa: Kautskyn mukaan luokkaristiriidat kärjistyvät ja yhä laajempi osa väestöstä proletarisoituu niin, että lopulta vallankumous on välttämätön. Bernsteinin mukaan yhteiskunnan kiihtyvä polarisaatio ei ole lainomainen pakko vaan enemmänkin empiirinen kysymys. Voi käydä myös niin, että varallisuus jakautuu yhä tasaisemmin ja keskiluokka ei katokaan. Kiistaa Bernsteinin kanssa seurasi taistelu sosialidemokraattien vasemman siiven kanssa. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa Saksan sosialidemokraattisen puolueen enemmistö kannatti parlamentissa sotalainojen ottamista eli käytännössä hyväksyi sotaan osallistumisen. Puolue hajosi. Tässä kiistassa Kautsky asettui keskustaan. Kun Venäjän vallankumous puhkesi, arvosteli Kautsky Leniniä ja bolshevikkejä ja vastaavasti Lenin julisti Kautskyn petturiksi. 

Kautskyn Erfurtin ohjelma ilmestyi suomeksi 1899 ja 1907. Vuonna 1974 kirjasta ilmestyi uusintapainos J.K. Karin kääntämän version mukaisena. Esipuheessaan Rafael Paasio kutsuu Erfurtin ohjelmaa sosialidemokratin katkismukseksi. Hänen mukaansa kirjalla ei ole ainoastaan historiallista merkitystä, vaan sitä voidaan edelleen (siis vuonna 1974) käyttää analysoitaessa oman aikamme keskeisiä kysymyksiä. Erfurtin ohjelman lisäksi suomeksi käännettiin kaikkiaan toistakymmentä Kautskyn teosta.

J.K. Karin käännös on valitettavasti aika vanhanaikaista kieltä. Esimerkiksi käy vaikka jakso "Prostitutsiooni". 

Kapitalistisen tuotantotavan vallitsessa muodostuu prostitutsiooni yhdeksi yhteiskunnan tukipylvääksi. (...) Nykyinen vapaa rakkaus on ylempien yhteiskuntakerrosten keksintö, eikä köyhälistön. Sekin on yksi köyhälistön riistämiskeino. Se ei ole sosialismia, vaan sen vastakohta. (s. 63)

Tutkijat ovat kiistelleet siitä, olivatko Kautskyn tulkinnat Marxin ja Engelsin teoksista kohdallaan. Vaikka Erfurtin ohjelman teoretisoinnit voivat vaikuttaa korkeintaan historiallisesti kiinnostavilta, ei voi olla vaikuttumatta kirjan lopulla esitellyistä poliittisista lähiajan tavoitteista: (1) yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus sekä salainen äänestys kaikille 20 vuotta täyttäneille; (2) Kansan itsemäärääminen ja itsehallinto valtakunnassa, valtiossa, maakunnassa ja kunnassa; (3) Yleinen asevelvollisuus. Sodasta ja rauhasta päätetään parlamentissa; (4) vapaata mielipiteenilmaisua rajoittavat lait on kumottava; (5) kumottava kaikki lait, jotka asettavat naiset ja miehet eriarvoiseen asemaan; (6) Uskonto on julistettava yksityisasiaksi; (7) Maksuton opetus kaikille; (8) maksuton oikeudenkäynti ja oikeusapu; (9) maksuton terveydenhuolto; (10) progressiivinen verotus. (Voimakkaasti lyhennettynä ja muokattuina.) -- Nämä vaatimukset tulivat lähes sellaisenaan Suomen sosialidemokraattisen puolueen ensimmäiseen periaateohjelmaan Forssan puoluekokouksessa 1903.

Jukka Gronow on kirjoittanut mainion yleisesityksen Kautskystä: 

Gronow, Jukka (2021)  Karl Kautsky (1854-1938) . in A Callinicos , S Kouvelakis & L Pradella
(eds) , Routledge Handbook of Marxism and Post-Marxism. Routledge Handbooks,
Routledge , New York, NY , pp. 66-74 .

-----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

9. Hannu Soikkanen: Sosialismin tulo Suomeen

 Hannu Soikkasen (1930-2020) väitöskirja vuodelta 1961 käsittelee Suomen työväenliikkeen alkuvuosikymmeniä. Tarkastelu alkaa 1890-luvulta ja päättyy vuoden 1907 eduskuntavaaleihin. 

Soikkanen kuvaa porvariston ja säätyläisten käynnistämän nk. wrightiläisen työväenliikkeen syntyä ja vaihtumista työväestön omaan, sosialistisista aatteista vaikutteita saaneeseen liikkeeseen.  Aatteelliset vaikutteet tulivat Saksasta ja toisista pohjoismaista, jonkin verran myös Yhdysvalloista ja Venäjältä. Keskeisiä aatteellisia oppi-isiä olivat W. Liebknecht ja erityisesti Karl Kautsky, jonka vuonna 1892 kirjoittama Erfurtin ohjelma Saksan työväenpuolueelle käännettiin suomeksikin vuonna 1899 ja 1907.  Sosialismin ideologian kuvaus jää väitöskirjassa aika suppeaksi ja vaikkapa Marxin esittely näyttää perustuvan ylimalkaiseen Kommunistisen manifestin lukemiseen. Eduard Bernsteinin revisionismista herännyt keskustelu Suomessa oli intensiivistä ja Soikkanen esittelee sitä tarkasti.

Soikkanen kuvaa yksityiskohtaisesti sosialististen aatteiden leviämistä ja työväenliikkeen järjestäytymistä eri puolilla maata. Maaseudullekin perustettiin työväenyhdistyksiä, mutta myös erityisiä torppariyhdistyksiä. Niinpä Jyväskylän maalaiskunnassa oli suuri torpparien ja pientilallisten yhdistys, jossa oli kesällä 1906 100 jäsentä. Itsenäisiä torppariyhdistyksiä oli muuallakin, mm. Laukaan Vehniällä. 

Vuoden 1907 eduskuntavaalien analyysi on yksityiskohtainen. Sosialidemokraatit voittivat ensimmäiset eduskuntavaalit saaden 37 % kannatuksen ja 80 kansanedustajaa. Suurinta SDP:n kannatus oli Hämeen läänissä, jossa puolue sai 56 % kaikista äänistä. Vaasan läänissä sosialidemokraatit menestyivät Pohjanmaalla heikommin kuin muussa maassa, mutta monissa Keski-Suomen maalaiskunnissa erinomaisesti. Suurimman kannatuksen SDP sai Petäjävedellä (79 % äänistä) ja sitten Laukaassa (76 %).  Laukaan ja muiden ympäröivien maalaiskuntien voimakas SDP:n kannatus johtui ennen muuta maanomistusoloista. Laukaan kihlakunnassa, johon Jyväskylän seudun kunnat kuuluivat, oli vain 18 %  maanomistajaruokakuntia, muu väestö oli tilatonta tai torppariväestöä. 

Soikkanen kiittää väitöskirjansa esipuheessa mm. professori Heikki Warista ja maisteri Olavi Riihistä, molemmat sosiaalipolitiikan tutkijoita, mutta tuskin sosialisteja kumpikaan. Väitöskirja on erinomainen. Kyynikko voisi tietysti kysyä, kuka kirjoittaisi vastaavantasoisen väitöskirjan otsikolla "sosialismin lähtö Suomesta". 

Hannu Soikkanen teki merkittävän akateemisen uran. Hän oli Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian professori, ja paneutui tuotannossaan kansanvaltaan ja erityisesti SDP:n historiaan. 

Muistosanoissaan Timo Bergholm toteaa, että Hannu Soikkasen väitöskirjan on niin arvostettu, että sitä ei vieläkään löydä antikvariaateista. Minä sain tämän kirjan käsiini kun Jyväskylässä oli SDP:n puoluekokous vuonna 2005. Satuin kävelemään Lutakossa kokouspaikan ohi ja huomasin, että siellä jaettiin vanhoja kirjoja ilmaiseksi. Kävin poimimassa itselleni Soikkasen väitöskirjan.   Kirjan ensimmäinen omistaja on ollut Kauko Kare, joka on saanut kirjan arvostelukappaleena. 

-----------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

8. Francis Spufford: Red Plenty

Francis Spufford on  Goldsmith Collegen  (University of London) luovan kirjoittamisen professori. Red Plenty on vuonna 2010 ilmestynyt erikoislaatuinen kokeilu: dokumentaarinen romaani tai romaanimuotoon kirjoitettua historiaa. Kirja koostuu Hrutshovin aikaan sijoittuvista erillisistä tarinoista. Teemana on neuvostoliittolainen talouspolitiikka ja yhteiskuntasuunnittelu, mutta keskiössä on aina yksityiset ihmiset ja heidän elämänsä. Kirjan "sankarina" on idea: aate paremmasta maailmasta. Me jälkipolvet tiedämme, miten sankarille kävi (aika huonosti). Suunnitelmatalouden avulla Neuvostoliiton piti voittaa länsimaat ja tuottaa yltäkylläisyyttä kaikille. 

Spufford kutsuu itse romaaniaan ja sen teemaa näin:

"A documentary/non-fiction novel of experimental form, about the failed promise of utopia in 20th century state socialism."

Spufford on jäsen (fellow) sekä Royal society of literature (2007) että Royal Historical Societyssä (2021). Taustatyö on siten erittäin tarkkaa. Hrutshov lupasi Neuvostoliiton ottavan lännen kiinni ja painelevan siitä ohi muutamassa vuosikymmenessä. Tämän vuoksi intellektuellien kuria höllennettiin ns. suojasään aikana. Lupaus paremmasta oli vahva ja ehkä siihen uskottiinkin, mutta sitten kaikki meni taas kuten tavallisestikin. 

Aika keskeiseltä osin kyse on tieteen ja tutkimuksen roolista Stalinin jälkeisen Neuvostoliiton politiikassa. 1930-luvun kuluessa Neuvostoliiton vanhat yliopistot tuhottiin. Jäljelle jäivät vain Moskovan ja Leningradin yliopistot, muista tehtiin erilaisia instituutteja. 1920-luvulla yliopistoissa oli vielä ollut jäänteitä eurooppalaisesta vapaan yliopiston ideasta, mutta Stalinin vakiinnutettua valtansa korkeimman koulutuksen ja tutkimuksen luonne muuttui. Opiskelijaksi rekrytoitiin sosiaalisin perustein tuhansia työväenluokkaisia opiskelijoita. Kun 1920-luvulla vuosittain oli valmistunut ehkä 30.000  tutkinnon suorittanut korkeakouluopiskelijaa, kasvoivat tutkintojen määrät 1930-luvun alkuvuosina rajusti. Vuosittain  opinnot aloitti noin 100.000 opiskelijaa. Kun koulutukseen suunnattuja resursseja ei kyetty vastaavasti kasvattamaan, laski tutkintojen laatu.  Humanistiset tieteet syrjäytyivät teknisten tieteiden tieltä.  Kun Stalin lopulta kuoli 1953, vahvoja tieteitä olivat  insinööritieteet. Suurinta akateeminen vapaus oli fysiikan ja matematiikan kaltaisilla aloilla. -- Jotenkin tuossa on ainakin hiukan samaa kuin siinä hybriksessä, jolla korkeakoulututkintojen määrää Suomessakin kasvatetaan miettimättä ovatko resurssit kasvaneet vastaavasti -- ja onko todellakin tarpeen, että puolella ikäluokasta on korkeakoulututkinto. 

Erittäin taitavasti kirjoitettu teos, tämä on vahva suositus.  

-----------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.