Francis Spufford on Goldsmith Collegen (University of London) luovan kirjoittamisen professori. Red Plenty on vuonna 2010 ilmestynyt erikoislaatuinen kokeilu: dokumentaarinen romaani tai romaanimuotoon kirjoitettua historiaa. Kirja koostuu Hrutshovin aikaan sijoittuvista erillisistä tarinoista. Teemana on neuvostoliittolainen talouspolitiikka ja yhteiskuntasuunnittelu, mutta keskiössä on aina yksityiset ihmiset ja heidän elämänsä. Kirjan "sankarina" on idea: aate paremmasta maailmasta. Me jälkipolvet tiedämme, miten sankarille kävi (aika huonosti). Suunnitelmatalouden avulla Neuvostoliiton piti voittaa länsimaat ja tuottaa yltäkylläisyyttä kaikille.
"A documentary/non-fiction novel of experimental form, about the failed promise of utopia in 20th century state socialism."
Spufford on jäsen (fellow) sekä Royal society of literature (2007) että Royal Historical Societyssä (2021). Taustatyö on siten erittäin tarkkaa. Hrutshov lupasi Neuvostoliiton ottavan lännen kiinni ja painelevan siitä ohi muutamassa vuosikymmenessä. Tämän vuoksi intellektuellien kuria höllennettiin ns. suojasään aikana. Lupaus paremmasta oli vahva ja ehkä siihen uskottiinkin, mutta sitten kaikki meni taas kuten tavallisestikin.
Aika keskeiseltä osin kyse on tieteen ja tutkimuksen roolista Stalinin jälkeisen Neuvostoliiton politiikassa. 1930-luvun kuluessa Neuvostoliiton vanhat yliopistot tuhottiin. Jäljelle jäivät vain Moskovan ja Leningradin yliopistot, muista tehtiin erilaisia instituutteja. 1920-luvulla yliopistoissa oli vielä ollut jäänteitä eurooppalaisesta vapaan yliopiston ideasta, mutta Stalinin vakiinnutettua valtansa korkeimman koulutuksen ja tutkimuksen luonne muuttui. Opiskelijaksi rekrytoitiin sosiaalisin perustein tuhansia työväenluokkaisia opiskelijoita. Kun 1920-luvulla vuosittain oli valmistunut ehkä 30.000 tutkinnon suorittanut korkeakouluopiskelijaa, kasvoivat tutkintojen määrät 1930-luvun alkuvuosina rajusti. Vuosittain opinnot aloitti noin 100.000 opiskelijaa. Kun koulutukseen suunnattuja resursseja ei kyetty vastaavasti kasvattamaan, laski tutkintojen laatu. Humanistiset tieteet syrjäytyivät teknisten tieteiden tieltä. Kun Stalin lopulta kuoli 1953, vahvoja tieteitä olivat insinööritieteet. Suurinta akateeminen vapaus oli fysiikan ja matematiikan kaltaisilla aloilla. -- Jotenkin tuossa on ainakin hiukan samaa kuin siinä hybriksessä, jolla korkeakoulututkintojen määrää Suomessakin kasvatetaan miettimättä ovatko resurssit kasvaneet vastaavasti -- ja onko todellakin tarpeen, että puolella ikäluokasta on korkeakoulututkinto.
Erittäin taitavasti kirjoitettu teos, tämä on vahva suositus.
-----------------------------
Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni.
Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni:
8.3.2025: Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.
9.3.2025: Marx, Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.
10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.
--- (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.
11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.
13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.
14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.
15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti