12.3.2025
Filosofian ylioppilas Juha Järvinen toimitti vuonna 1986 kiinnostavan artikkelikokoelman työelämän itsehallinnosta. Kirjoittajina olivat Järvisen lisäksi Rakennusliiton toimittaja Topi Tolvanen, valt.lis. Martti Kuokkanen, DI Kalervo Ukkola, toimittaja Heidi Hautala ja Metalliliiton tutkija Martti Mellais. Kirjan kustantaja oli KSL.
Melkein neljänkymmen vuoden takainen artikkelikokoelma tuntuu nykysilmin luettuna melkein liikuttavalta. Teemat eivät ole tietenkään vanhentuneita. Kirjan taustalla on 1980-luvulla länsimaissa ja vahvasti myös Pohjoismaissa käyty keskustelu tuotannon valvonnasta ja itsehallinnosta. Vasemmiston piirissä Jugoslaviaa pidettiin esimerkkinä työläisten itsehallinnosta. Juha Järvinen kuvaa Jugoslavian tuotantoitsehallinnon järjestelmää. Järvisen mukaan itsehallinto sopi Jugoslaviaan jo maantieteellisistä ja kulttuurista syistä, sillä maa koostui lukuisista kulttuureista ja kansoista. Olisi kiinnostava tietää, mitä entisen Jugoslavian tuotantoitsehallinnosta jäi jäljelle. Itsehallinnolla ei tainnut olla kummempaa vaikutusta Jugoslavian hajoamiseen 1990-luvulla -- tulevaa ei kirjoittamishetkellä tietenkään voinut ennakoida.
Heidi Hautala kirjoittaa ruoasta poliittisena kysymyksenä. Kirjoittamishetkellä ruokatuotannosta ei taidettu vielä puhua yhtä paljon kuin nykyään. Kiinnostavaa on, että Hautala käsittelee aika painokkaasti elintarviketuotannon merkitystä terveysongelmien tuottajana. Martti Mellais kirjoittaa asetuotannosta ja sitä korvaavasta vaihtoehtoisesta tuotannosta. Nyt kun suomalaista teollista tuotantoa käännetään pakosta aseiden tuotannon suuntaan, tunnen nostalgiaa lukiessani Mellaisin pohtintoja asetuotannon korvaavan tuotannon käynnistämisestä maailmalla.
Omalta kannaltani kiinnostavin artikkeli on Martti Kuokkasen puheenvuoro Työorganisaatioiden muuttuminen ja ay-liikkeen toimintaedellytykset. Kirjoittamishetkellä oli työorganisaatioiden johtamisessa tapahtumassa murros. Työehdoista ja palkkauksesta sopiminen oli muutoksessa.
"Erästä keskeisintä viime aikojen puheenaiheena ollutta työn organisoinnin muotoa (tai suppeammin työnjohdollista tekniikkaa) kutsutaan tavoitejohtamiseksi. Koska po. johtamistekniikka on ay-liikkeen toimintaedellytysten kannalta erittäin ongelmallinen ja koska tuskin missään ay-liikkeen piirissä on esitetty, mitä tämä johtamistekniikka pitää sisällään, tässä kirjoituksessa pyritään ensinnä antamaan tavoitejohtamiselle täsmällinen sisältö, ja toiseksi käisttelemään niitä ongelmia, joita po. johtamistekniikka synnyttää."
Kuokkanen esittelee tavoitejohtamisen välineitä kuten arviointi- ja ohjauskeskusteluita, työntekijöille asetettavia henkilökohtaisia tavoitteita ja niiden dokumentointeja. Kuokkasen mukaan tavoitejohtamista luonnehtii näennäinen yksilöllisyys ja työntekijöiden sosiaalistettu ja laillistettu kilpailu, jolla on selkeät palkinnot ja rangaistukset. Tavoitejohtaminen ei salli poikkeavuutta, kaikkien on sisäistettää organisaation arvot. "Kerran synnyttyään tällaista järjestelmää on erittäin vaikea purkaa."
Kuokkanen kertoo, että tavoitejohtaminen on jo käytössä IBM:n Suomen tytäryhtiössä. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin tavoitejohtaminen eri variantteineen on käynnissä kaikkialla, uskoisin että myös Kuokkasen tuolloisessa työpaikassa, Helsingin yliopiston filosofian laitoksella.
--------------------------------
Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni:
8.3.2025: Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.
9.3.2025: Marx, Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.
10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.
--- (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.
11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti