21. Ele Alenius: Sosialismin ideologia

Ele Alenius (1925-2022) oli Suomen Kansan Demokraattisen Liiton puoluesihteeri ja puheenjohtaja, kansanedustaja ja 2. valtiovarainministeri Rafael Paasion ja Mauno Koiviston hallituksissa.

Kuvaaja: Simo Rista 

 

Tilitys sosialismista ideologiana

Vuonna 1985 Ele Alenius täytti 60 vuotta. Samana vuonna hän

 julkaisi teoksen, jonka nimeksi tuli Sosialismin ideologia
 ja aikakauden muutos -- jatkossa tässä Sosialismin
 ideologia. 2010-luvun lopulla olin lyhyessä kirjeenvaihdossa Ele Aleniuksen kanssa hänen tuotannostaan. Alenius  lähetti tämän teoksen minulle terveisin, että hän pitää tätä teosta teoreettisempana kuin joitakin toisia tekstejään.

Elämänkertateoksessaan Salatut tiet (1995) Alenius kertoo

kirjansa taustoista. Hän oli osallistunut Jugoslavian Zagrebissa järjestettyihin konferensseihin, joissa pohdittiin verraten avoimesti sosialistisenyhteiskuntamallin tulevaisuutta. Alenius kertoo, että:
          

     "(N)äihin aikoihin, kun alkoi näyttää siltä, että

               sosialistisessa ajattelussa poljetaan jatkuvasti
               paikoillaan eikä Jugoslavian konferensseissakaan synny
               merkittäviä uusia näkemyksiä, alkoi minulle välillä
               tulla epäilyksen hetkiä koko sosialismia kohtaan. Miten
               on mahdollista, että sen paremmin Neuvostoliitto kuin
               muutkaan 'sosialistiset' maat eivät näytä kykenevän
               irtautumaan vanhoista ajatustottumuksistaan eivätkä
               osoittamaan mitään luovaa suhtautumista yhteiskuntaan
               ja ihmisten elämään? Minulle tuli syvästi se tunne,
               että minun täytyy uudestaan ajatella monet asiat
               lävitse, jopa sekin, olinko tähän asti sittenkin
               'uskonut' väärään asiaan." (Alenius 1995, 325.)

          Näin Alenius päätyi kirjoittamaan kirjaa sosialismin
          ideologiasta. Tarkoitus oli arvioida objektiivisesti, oliko
          sosialismin ideologialla tulevaisuutta.

Kirjan keskeiset teesit

Ilmestymisajankohta oli tosiaankin melkoista murrosta, Neuvostoliitossa oli alkamassa gorbatshovilainen glasnost ja perestroika, Suomessa pitkä Kekkosen presidenttikausi oli vaihtunut Koiviston aikaan. Kommunistisen liikkeen sisäiset riidat olivat johtaneet SKP:n hajoamiseen.

          Kirjan keskeinen käsite on ideologia. Teoksen nimi on
          kannanotto: kun kommunistit puhuivat ideologiastaan
          tieteellisenä maailmankatsomuksena, jopa tieteenä, pitää
          Alenius ideologiaa ja tiedettä eri asioina. Ideologia voi
          kyllä nojata tieteeseen ja toisaalta tieteeseen voivat
          vaikuttaa monet ideologisina pidettävät seikat. Ne ovat
          silti eri asioita. Tiede instituutiona pyrkii totuuteen,
          vaikka yksittäisillä tutkijoilla voi olla monenlaisia
          muitakin päämääriä. Yksilöllä voi olla ideologia, mutta myös
          yhteiskuntaluokalla tai muulla suurella sosiaalisella
          ryhmällä voi olla ideologia. Yhteiskunnallinen ideologia
          muodostuu kolmesta osasta: ideologian perusteista,
          päämääristä ja toimintaperiaatteista. Päämääräänä voi olla
          yhteiskunnallisten olojen säilyttäminen tai muuttaminen. 

          Tässä Alenius on minusta tarkempi kuin nykypoliitikot,
          jotka puhuvat paljon arvoista, mutta aika vähän
          päämääristään. Esimerkiksi feminismi on aleniuslaisittain
          ajateltuna ideologia, vaikka siitä ei ideologiana
          puhutakaan.

          Alenius näkee uhkaavat globaalit ongelmat, asevarustelun
          ydinaseineen ja ympäristön tuhoutumisen uhkaavan ihmiskunnan
          tulevaisuutta. Tältä osin Aleniuksen analyysi ei vaikuta
          kovin nykysilmin kovin yllättävältä. Tilanne oli kuitenkin
          ollut kovin erilainen kirjoittamishetkellä. Ainakin osa
          vasemmistolaisesta työväenliikkeestä piti luonnonvarojen
          käyttöä ihmiskunnan hyväksi keskeisenä tavoitteena jota ei
          kyseenalaistettu. Aleniuskaan ei tässä teoksessaan usko
          nollakasvuun, vaan pitää elintasoerojen umpeenkuromista
          keskeisenä tavoitteena. Aleniuksen mukaan tämä ei ole
          mahdollista ilman talouden kasvua. Kasvun täytyy kuitenkin
          tapahtua maapallon koko elokehän ehdoilla. Ihminen ei ole
          luonnon herra vaan osa luontoa. Tässä Alenius tuntuu olevan
          aivan Pentti Linkolan linjoilla.

          Luonto ei voi kuitenkaan ratkaista ihmisten aiheuttamia
          globaaleja ongelmia. Globaalit ongelmat edellyttävät koko
          maapallon, ihmisten ja luonnon tasapainon etsimistä.
          Sosialismi on tässä teoksessa keskeinen ratkaisun avain,
          mutta ei kuitenkaan niin kutsuttu reaalisosialismi. Teoksen
          kirjoittamishetkellä Itä-Euroopan maissa vallinneet
          järjestelmät eivät täyttäneet Aleniuksen asettamia ehtoja
          hyvälle yhteiskunnalle. Selvää on, että Neuvostoliiton,
          Kiinan ja Itä-Euroopan maiden silloinen valtiososialismi ei
          houkutellut kehittyneiden länsimaiden ihmisiä tutustumaan
          sosialismin ideologiaan.  Matala elintaso, demokratian
          puutteet ja ihmisoikeusongelmat olivat hyvin näkyvissä.
          Kansandemokratiat ovat demokratian irvikuvia ja
          ihmisoikeuksien puuttuminen Neuvostoliitossa eivät
          houkutelleet.

          Alenius näki tarkasti sosialististen maiden
          kehitysongelmat. Neuvostoliiton taloudelliset ongelmat
          olivat ilmeisiä jo Hrutshovin aikana
          1950-luvulla. Englantilaisen David Spuffordin mukaan
          1960-luvun alun Neuvostoliitossa kaksi kilpailevaa mallia
          otti toisistaan mittaa. Toisen mukaan neuvostoyhteiskunnan
          ongelmia tulisi koettaa ratkoa antamalle markkinoille
          enemmän jalansijaa. Toinen malli uskoi kybernetiikan ja
          tietokoneiden voimaan. Hrutshov syrjäytettiin, eikä
          kumpaankaan ratkaisumalliin tartuttu vaan jatkettiin
          keskitetyllä suunnittelulla, joka ehkä oli toiminut raskaan
          teollisuuden rakentamisessa, mutta jolla ei enää
          1960-luvun alkupuolella ollut mahdollisuuksia. 1970-luvulta
          alkaen neuvostotalous kangistui yhä pahemmin ja ei enää
          kestänyt Reaganin käynnistämässä
          varustelukilvassa. Kirjoittamishetkellä Alenius ei voinut
          tietää, että noin viiden vuoden kuluttua koko "sosialistinen
          talousjärjestelmä" romahtaisi.

Tiedeuskoa

          Sosialismin ideologia-teoksessa Alenius tukee sekä
          markkinavoimien hyödyntämistä että tietotekniikan käyttöä
          yhteiskuntasuunnittelussa. Todellista sosialismia
          luonnehtisi kokonaisvaltaisuuden periaate. Tämä ei ole
          totalitarismia, vaan pikemmin holismia.

          Tiede on Aleniukselle kulmakivi, jolle uusi,
          kokonaisvaltaisuuteen perustuva sosialistinen,
          demokraattinen yhteiskunta voidaan rakentaa. Tiede täydentää
          markkinavoimia optimaalisen talouden rakentamisessa. Jos
          tieteen avulla on voitu kehittää ydinvoiman ja
          avaruuslentojen kaltaisia hyvin monimutkaisia teknologioita,
          on selvää, että yhteiskunnallisten olojen järkevä
          järjestäminen pitäisi olla yhtä mahdollista. Tässä mielessä
          Alenius oli tieteen voittokulkuun uskova optimisti. Osin kai
          lienee ollut kyse hänen tiedenäkemyksestään. Siinä käsite
          tiede näyttää tarkoittavan luonnontieteitä ja taloustieteitä.

          Tieteen pyrkimys objektiivisuuteen on Aleniukselle tärkeä
          arvo. Hän tietää kyllä, että tämä hänen käsityksensä
          herättää vastaväitteitä. Tutkijat ovat ihmisiä, joilla on
          omat arvonsa ja ideologiansa. Voidaan hyvin perustein
          väittää, että tutkijan arvot vaikuttavat vähintäänkin
          tutkimusaiheiden valintaan. Silti tutkijan ja tiedeyhteisön
          pitää pyrkiä objektiivisuuteen, jopa "totuuden" etsintään
          mahdollisimman objektiivisesti. Minusta Alenius on tässä Max
          Weberin kanssa samoilla linjoilla.

          Sosialismin ideologia erittelee kysyntään ja tarjontaan
          perustuvien markkinoiden ja toisaalta
          yhteiskuntasuunnittelun suhdetta.  Alenius uskoo tieteen ja
          tietotekniikan kykyyn hallita sosialistisen yhteiskunnan
          kehitystä ehkä vähän liiaksi ja voi olla, että hänen
          käsityksensä ihmisten kyvystä päätyä rationaalisiin
          poliittisiin ratkaisuihin on turhan optimistinen. Silti
          kirja antaa edelleen ajattelemisen aihetta. Vuonna 1985
          mikrotietokoneiden tulo markkinoille oli hyvässä
          vauhdissa. IBM PC oli ilmestynyt vuonna 1981 ja Applen
          Macintosh vuonna 1984. Kaikki tuolloiset tietokoneet olivat
          laskentateholtaan vaatimattomia nykypäivän älypuhelimiin
          verrattuina. Silti harva nykyään ajattelee, että
          tietotekniikan tai vaikkapa tekoälyn avulla voitaisiin luoda
          demokraattisen sosialistisen järjestelmän
          ohjausmekanismit. Mahdotonta tämä ei kuitenkaan ole.
  
          Demokratia, ja myös monipuoluedemokratia on tärkeä arvo myös
          kirjan hahmottelemassa sosialismissa. Ihmiset ovat
          erilaisia ja erimielisiä, ja siksi tarvitaan mahdollisuutta
          ajatella, toimia ja järjestäytyä vapaasti.

Arvio

          Muistelmissaan Alenius kertoo pettyneen oloisesti, että
          Sosialismin ideologiasta ei juuri syntynyt
          keskustelua. Edes neuvostoliittolaiset ja taistolaiset eivät
          nähneet tarpeelliseksi kommentoida teosta. Muutamia arvioita
          toki kirjasta julkaistiin, mutta varsinaista keskustelua ei
          oikein syntynyt. Mikäli Sosialismin ideologia olisi
          ilmestynyt kymmenen vuotta aikaisemmin, olisi se varmasti
          herättänyt neuvostoliittolaista kritiikkiä.  En muista, että
          Sosialismin ideologiasta olisi käyty laajempaa keskustelua
          ainakaan niissä piireissä joissa itse liikuin. Yliopistoissa
          keskusteltiin vihreän liikkeen syntymisestä, pitäisikö
          vihreän liikkeen järjestyä puolueeksi vai ei. Harvenevat
          marxismista kiinnostuneet tutkijat kehittelivät
          pääomaloogisia analyyseja ja pitivät etäisyyttä vasem-
          miston poliittiseen puolueisiin.

          Hyvin monet 1970-luvun ja 1980-luvun kotimaiset
          vasemmistolaiset tekstit herättävät nyt myötähäpeää. Näin ei
          ole Sosialismin ideologian kohdalla. Nykypäivän
          näkökulmasta monet kirjoittajan pohdinnat vaikuttavat
          edelleen ajankohtaisilta. Vaikka hänen tapansa kirjoittaa on
          joskus vähän puheliaan oloista, on teos edelleen
          ajattelemaan pakottava.  Aleniuksen mukaan globaalit
          ongelmat ovat ratkaistavissa ainoastaan kokonaisvaltaisen
          sosialistisen järjestelmän avulla. Siksi tarvitaan
          tutkimusta siitä, miten tällainen järjestelmä voitaisiin
          rakentaa toimivaksi. Sen pitäisi olla houkutteleva, jotta se
          voittaisi demokraattisessa poliittisessa kamppailussa.

          Sosialismin ideologian jälkeen Alenius julkaisi useita
          teoksia, jossa hän kehitteli planetarismiksi kutsumaansa
          ajattelua. Tästä työstään hän sai myös Tulevaisuuden
          tutkimuksen seuran tunnustuspalkinnon. Teoksessaan
          Maailmankehityksen suuri käänne (2011) hän palasi
          kysymykseen kapitalismin vaihtoehdoista. Sosialismin
          mahdollisuus kiehtoi ikuista optimistia edelleen.

----------------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

17.3.2025: Kautsky, Karl (1974, alkup 1907) Erfurtin ohjelma. Suomentanut J. K. Kari, Helsinki: Tammi.

18.3.2025: Juntunen, Simo Simppa (1971) ... ja katto korkealla. Helsinki: Kirjayhtymä.

19.3.2025: Amalrik, Andrej  (1977, 6. painos) Unfreiwillige Reise nach Sibirien.  Hamburg: Rowohlt.

20.3.2025: Koivisto, Mauno (1981) Tästä lähtien. Helsinki: Kirjayhtymä.

21.3.2025: Kuusinen, Aino (1972) Jumala syöksee enkelinsä (alkup. Der Gott stürtz seine Engel, suomentanut Aaro A. Vuoristo.) Helsinki: Otava.

22.3. 2025: Taipale, Ilkka (2024) Sinisilmäinen pasifisti. Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä. Helsinki: Rosebud Books.

23.3.2025: Paastela, Jukka & Rautkallio, Hannu (toim.). (1997) Rakas kallis toveri. Kullervo Mannerin ja Hanna Malmin kirjeenvaihtoa 1932-33. Helsinki: WSOY. 

24.3.2025: Arola, Kari (2013) Herraduunari. Kuopio: MediaWallenius.

25.3.2025: Tanner, Väinö (1948) Kuinka se oikein tapahtui. Vuosi 1918 esivaiheineen ja jälkiselvittelyineen. Helsinki: Tammi.

26.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1973) Miina Sillanpää - Legenda jo eläessään. Porvoo-Helsinki:WSOY.

27.3.2025: Habermas, Jürgen (2025) Für Europa. Süddeutsche Zeitung 22.3.2025.

28.3.2025: Alenius, Ele (1985) Sosialismin ideologia ja aikakauden muutos. Helsinki: Kirjayhtymä.