4. Gunnar Gunnarson: Georg Lukács

Ruotsalainen Gunnar Gunnarson (1918-2002) syntyi työläisperheeseen. Hän opiskeli Tukholman yliopistossa filosofiaa, kirjallisuustiedettä ja historiaa.  Espanjan sisällissodan  aikana hän kiinnostui marxismista ja päätyi Ruotsin kommunistisen puolueen (SKP:n) jäseneksi. Vuonna 1950 Gunnarson erosi Ruotsin kommunistisesta puolueesta ja siirtyi sosialidemokraatteihin. Vuonna 1983 hän erosi myös sosialidemokraateista. -- Gunnarson esitteli ruotsalaiselle lukijakunnalle monia keskeisiä vasemmistolaisia ajattelijoita, yhtenä heistä unkarilaisen György Lukácsin. 

Georg von Lukács syntyi Budapestissa 1885 varakkaaseen juutalaisperheeseen.  Vuonna 1906 Lukács väitteli tohtoriksi Budapestissa. Sitten hän siirtyi Heidelbergiin opiskelemaan filosofiaa, jatkoi opintojaan Münchenissä ja Berliinissä ja tutustui Max Weberiin, Ernst Blochiin, Karl Mannheimiin ja Georg Simmeliin.  Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Lukács osallistui Bela Kunin johdolla toteutettuun vallankumousyritykseen ja toimi kansankomissaarina. Vallankumouksen kukistumisen jälkeen Lukács pakeni Wieniin. Vuonna 1923 hän julkaisi ehkä tunnetuimman teoksensa, Geschichte und Klassenbewusstsein, jossa Lukács kehitteli marxismin klassikoiden ja tuon ajan sosiologien (mm. Weber, Simmel) pohjalta teoriaa kapitalistisesta yhteiskunnasta totaliteettina. Keskeisiä käsitteitä olivat vieraantuminen, esineellistyminen ja tavarafetisismi. Nämä siis ennen kuin Marxin vuoden 1844 taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset ilmestyivät vuonna 1932. Kirjalla oli vaikutusta Frankfurtin koulun ajattelijoihin (Horkheimer, Adorno, Marcuse)  -- heillä taas 1960-luvun yhteiskunnallisiin mullistuksiin ja nk. uusvasemmiston nousuun.

Lukács kehitteli realistisen romaanin teoriaa. Poliittisesta toiminnasta hän siirtyi sivuun jouduttuaan vuonna 1928 stalinistien arvostelun kohteeksi. Vuonna 1930 hän siirtyi Moskovaan ja pysyi Neuvostoliitossa vuosina 1930-1944.  On aika ihmeellistä, että hän selvisi hengissä Stalinin vainoista. Se oli mahdollista vain alistumalla ja katumalla aikaisempia kirjoituksiaan. Lukács palasi Unkariin 1944 ja sai professuurin Budapestista.  

Vuoden 1956 Unkarin kansannousuun hän osallstui toimimalla Imre Nágyn hallituksen opetusministerinä. Kansannousun kukistumisen jälkeen Nágyn hallituksen ministerit teloitettiin, Lukács erotettiin kommunistisesta puolueesta ja karkoitettiin Romaniaan. Lukács kuoli 1971 Budapestissa. 

Gunnar Gunnarsonin vuonna 1969 ilmestynyt esseeteos kommentoi yksityiskohtaisesti Lukácsin kirjoituksia, mutta kertoo aika vähän ja hajanaisesti Lukácsin elämästä. Kirjoittamishetki näkyy eikä ilmestymisestä kulunut aika ole aina ollut kovin armelias. Gunnarsonin käsitykset Neuvostoliiton saavutuksista Stalinin kaudella vaikuttavat nykysilmin luettuina aika naiiveilta. Sinänsä on kiinnostavaa, että sosialidemokraatteihin tuolloin lukeutunut Gunnarson käy perusteellista keskustelua 1900-luvun keskeisestä marxilaisesta filosofista.  

En pidä itseäni Lukács-tuntijana. Minulla on joitakin Lukácsin teoksia, mutta ne eivät kyllä kulu päivittäisessä käytössä. Luin aikanaan Seppo Toiviaisen kirjan Nuori Lukács (1977), mutta en ollut oikein innostunut, vaikka Toiviaisen tyyli oli paikoin lumoava. Ehkä minusta tuntui, että Toiviaisella oli liian ortodoksinen linja. Toiviaisen mukaan teesiä  nuoresta Lukácsista käytetään "nykyään" (siis 1970-luvulla) revisionismin ja antikommunismin palveluksessa, kun yritetään väittää, että Lukács edustaisi jonkinlaista länsimaista marxismia neuvostomarxismin rinnalla tai sijasta.

Omaan ajatteluuni Lukács on vaikuttanut välillisesti: hänen oppilaansa Ágnes Heller (1929-2019) antoi minulle paljon. Hellerin tuomio Lukácsin Historia ja luokkatietoisuus-teoksen historiallisesta merkityksestä  oli kyllä aika tyly (vuonna 2015 julkaisemassaan esseessä). Silti on varmaan perusteita väittää, että Lukácsin vaikutusta Hellerin filosofiaan on ollut merkittävä.

--------------------------------

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.