9. Hannu Soikkanen: Sosialismin tulo Suomeen

 Hannu Soikkasen (1930-2020) väitöskirja vuodelta 1961 käsittelee Suomen työväenliikkeen alkuvuosikymmeniä. Tarkastelu alkaa 1890-luvulta ja päättyy vuoden 1907 eduskuntavaaleihin. 

Soikkanen kuvaa porvariston ja säätyläisten käynnistämän nk. wrightiläisen työväenliikkeen syntyä ja vaihtumista työväestön omaan, sosialistisista aatteista vaikutteita saaneeseen liikkeeseen.  Aatteelliset vaikutteet tulivat Saksasta ja toisista pohjoismaista, jonkin verran myös Yhdysvalloista ja Venäjältä. Keskeisiä aatteellisia oppi-isiä olivat W. Liebknecht ja erityisesti Karl Kautsky, jonka vuonna 1892 kirjoittama Erfurtin ohjelma Saksan työväenpuolueelle käännettiin suomeksikin vuonna 1899 ja 1907.  Sosialismin ideologian kuvaus jää väitöskirjassa aika suppeaksi ja vaikkapa Marxin esittely näyttää perustuvan ylimalkaiseen Kommunistisen manifestin lukemiseen. Eduard Bernsteinin revisionismista herännyt keskustelu Suomessa oli intensiivistä ja Soikkanen esittelee sitä tarkasti.

Soikkanen kuvaa yksityiskohtaisesti sosialististen aatteiden leviämistä ja työväenliikkeen järjestäytymistä eri puolilla maata. Maaseudullekin perustettiin työväenyhdistyksiä, mutta myös erityisiä torppariyhdistyksiä. Niinpä Jyväskylän maalaiskunnassa oli suuri torpparien ja pientilallisten yhdistys, jossa oli kesällä 1906 100 jäsentä. Itsenäisiä torppariyhdistyksiä oli muuallakin, mm. Laukaan Vehniällä. 

Vuoden 1907 eduskuntavaalien analyysi on yksityiskohtainen. Sosialidemokraatit voittivat ensimmäiset eduskuntavaalit saaden 37 % kannatuksen ja 80 kansanedustajaa. Suurinta SDP:n kannatus oli Hämeen läänissä, jossa puolue sai 56 % kaikista äänistä. Vaasan läänissä sosialidemokraatit menestyivät Pohjanmaalla heikommin kuin muussa maassa, mutta monissa Keski-Suomen maalaiskunnissa erinomaisesti. Suurimman kannatuksen SDP sai Petäjävedellä (79 % äänistä) ja sitten Laukaassa (76 %).  Laukaan ja muiden ympäröivien maalaiskuntien voimakas SDP:n kannatus johtui ennen muuta maanomistusoloista. Laukaan kihlakunnassa, johon Jyväskylän seudun kunnat kuuluivat, oli vain 18 %  maanomistajaruokakuntia, muu väestö oli tilatonta tai torppariväestöä. 

Soikkanen kiittää väitöskirjansa esipuheessa mm. professori Heikki Warista ja maisteri Olavi Riihistä, molemmat sosiaalipolitiikan tutkijoita, mutta tuskin sosialisteja kumpikaan. Väitöskirja on erinomainen. Kyynikko voisi tietysti kysyä, kuka kirjoittaisi vastaavantasoisen väitöskirjan otsikolla "sosialismin lähtö Suomesta". 

Hannu Soikkanen teki merkittävän akateemisen uran. Hän oli Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian professori, ja paneutui tuotannossaan kansanvaltaan ja erityisesti SDP:n historiaan. 

Muistosanoissaan Timo Bergholm toteaa, että Hannu Soikkasen väitöskirjan on niin arvostettu, että sitä ei vieläkään löydä antikvariaateista. Minä sain tämän kirjan käsiini kun Jyväskylässä oli SDP:n puoluekokous vuonna 2005. Satuin kävelemään Lutakossa kokouspaikan ohi ja huomasin, että siellä jaettiin vanhoja kirjoja ilmaiseksi. Kävin poimimassa itselleni Soikkasen väitöskirjan.   Kirjan ensimmäinen omistaja on ollut Kauko Kare, joka on saanut kirjan arvostelukappaleena. 

-----------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

16.3.2025: Soikkanen, Hannu (1961) Sosialismin tulo Suomeen. Porvoo-Helsinki: WSOY.

8. Francis Spufford: Red Plenty

Francis Spufford on  Goldsmith Collegen  (University of London) luovan kirjoittamisen professori. Red Plenty on vuonna 2010 ilmestynyt erikoislaatuinen kokeilu: dokumentaarinen romaani tai romaanimuotoon kirjoitettua historiaa. Kirja koostuu Hrutshovin aikaan sijoittuvista erillisistä tarinoista. Teemana on neuvostoliittolainen talouspolitiikka ja yhteiskuntasuunnittelu, mutta keskiössä on aina yksityiset ihmiset ja heidän elämänsä. Kirjan "sankarina" on idea: aate paremmasta maailmasta. Me jälkipolvet tiedämme, miten sankarille kävi (aika huonosti). Suunnitelmatalouden avulla Neuvostoliiton piti voittaa länsimaat ja tuottaa yltäkylläisyyttä kaikille. 

Spufford kutsuu itse romaaniaan ja sen teemaa näin:

"A documentary/non-fiction novel of experimental form, about the failed promise of utopia in 20th century state socialism."

Spufford on jäsen (fellow) sekä Royal society of literature (2007) että Royal Historical Societyssä (2021). Taustatyö on siten erittäin tarkkaa. Hrutshov lupasi Neuvostoliiton ottavan lännen kiinni ja painelevan siitä ohi muutamassa vuosikymmenessä. Tämän vuoksi intellektuellien kuria höllennettiin ns. suojasään aikana. Lupaus paremmasta oli vahva ja ehkä siihen uskottiinkin, mutta sitten kaikki meni taas kuten tavallisestikin. 

Aika keskeiseltä osin kyse on tieteen ja tutkimuksen roolista Stalinin jälkeisen Neuvostoliiton politiikassa. 1930-luvun kuluessa Neuvostoliiton vanhat yliopistot tuhottiin. Jäljelle jäivät vain Moskovan ja Leningradin yliopistot, muista tehtiin erilaisia instituutteja. 1920-luvulla yliopistoissa oli vielä ollut jäänteitä eurooppalaisesta vapaan yliopiston ideasta, mutta Stalinin vakiinnutettua valtansa korkeimman koulutuksen ja tutkimuksen luonne muuttui. Opiskelijaksi rekrytoitiin sosiaalisin perustein tuhansia työväenluokkaisia opiskelijoita. Kun 1920-luvulla vuosittain oli valmistunut ehkä 30.000  tutkinnon suorittanut korkeakouluopiskelijaa, kasvoivat tutkintojen määrät 1930-luvun alkuvuosina rajusti. Vuosittain  opinnot aloitti noin 100.000 opiskelijaa. Kun koulutukseen suunnattuja resursseja ei kyetty vastaavasti kasvattamaan, laski tutkintojen laatu.  Humanistiset tieteet syrjäytyivät teknisten tieteiden tieltä.  Kun Stalin lopulta kuoli 1953, vahvoja tieteitä olivat  insinööritieteet. Suurinta akateeminen vapaus oli fysiikan ja matematiikan kaltaisilla aloilla. -- Jotenkin tuossa on ainakin hiukan samaa kuin siinä hybriksessä, jolla korkeakoulututkintojen määrää Suomessakin kasvatetaan miettimättä ovatko resurssit kasvaneet vastaavasti -- ja onko todellakin tarpeen, että puolella ikäluokasta on korkeakoulututkinto. 

Erittäin taitavasti kirjoitettu teos, tämä on vahva suositus.  

-----------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

15.3.2025: Spufford, Francis (2010) Red Plenty. faber and faber.

7. Aura Kiiskinen: Vuosikymmenien takaa

Aura Kiiskinen (1878 Kuopio - 1968 Petroskoi) syntyi aviottomana lapsena ja joutui vuoden ikäisenä kasvattilapseksi. 16-vuotiaana hän lähti Viipuriin palvelijattareksi, ja  osallistui sittemmin palvelijatarten ammattiliiton perustamiseen  ja oli mukana käynnistämässä työläisnaisliikkeen  toimintaa. Hänet valittiin vuonna 1908, 1910, 1913 ja 1917 SDP:n kansanedustajana eduskuntaan.  Vuonna 1910 hän oli mukana Sosialistisen internationalen työläisnaisliikkeen kokouksessa Kööpenhaminassa tekemässä esitystä kansainvälisen naistenpäivän vietosta. Vuoden 1918 sisällissodan aikana hän osallistui kansanvaltuuskunnan toimintaan. Kapinan kukistumisen  jälkeen Kiiskinen piileskeli ensin Viipurissa, mutta pääsi lopulta pakenemaan Helsingin kautta Venäjälle. Neuvostoliitossa hän toimi 1920- ja 1930-luvuilla opettajana ja toimittajana. Toisen maailmansodan aikana hänet karkotettiin Bashkiriaan ja Gorkiin.  1950-luvulla hänet valittiin Karjalan neuvostotasavallan korkeimman neuvoston ja puhemiehistön jäseneksi. Hänelle myönnettiin ansioistaan Lenin kunniamerkki (jonka ovat saaneet myös mm.  presidentit Paasikivi, Kekkonen, Koivisto ja Fidel Castro). 

Vuonna 1957 Kiiskinen julkaisi elämänkertateoksen, jossa kertoi elämästään Neuvostoliittoon pakenemiseen saakka. Muistelmateos on hiukan epätasainen. Lapsuuden kuvaus hieno, uskottava. Samoin palvelijattarena ja ompelijana toimiminen vuosisadan alun Viipurissa on kiinnostavaa.  

Hän kertoo politiikkaan osallistumisestaan jotenkin epätäsmällisesti, melkein yhtä sumuisesti kuin kirjan jotkut yliretusoidut valokuvat ovat. Esimerkiksi kansanedustajana toimimisestaan Kiiskinen kertoo varsin vähän ja aika yleisellä tavalla. Neuvostoliitossa ei ehkä ollut syytä turhan tarkasti muistella varhaisen eduskuntatyön yhteistyökumppaneita -- vaikka toki Ida Aalle-Teljo ja Minna Sillanpää mainitaan myönteisessä valossa useita kertoja. Mukana on kiinnostavia detaljeja, kuten esimerkiksi se, että Kiiskinen sanoo piilottaneensa Inessa Armandin Helsingissä vuonna 1913. Kiiskinen ei kerro, kuka Armand oli -- paitsi hyvin tunnettu kommunisti ja kansainvälisen naisliikkeen toimihenkilö. Sen, että Armand oli myös Leninin rakastajatar, ehkä kirjan tuolloiset lukijat tiesivät sanomattakin. 

Keski-Suomikin vilahtaa tekstissä: Talvella 1907 Kiiskinen oli agitaatiomatkalla Äänekoskella, ja päätyi Laukaaseen kokoukseen, jossa käsiteltiin maanviljelysseuran perustamista. Laukaan kokous hajosi, koska torpparit marssivat ulos ja perustivat seuraavana päivänä torppariosaston. Kiiskinen ei luonnollisestikaan muista kartanon nimeä, joiden torppareita kokoukseen osallistui.  

Muistelmien dramaattisin jakso on viimeiset luvut, joissa Kiiskinen kertoo toukokuun 1918 Viipurin sekasorrosta, vallankumouksen johtohenkilöiden salamyhkäisestä paosta rajan yli ja omasta täpärästä pelastumisestaan sairaaksi tekeytymällä, ja sitten todella sairastumalla isorokkoon.  

Kiinnostavaa on, että O.W.Kuusinen on nimenä siellä täällä muutaman kerran esillä, mutta  vallankumouksen varsinaista johtomiestä Kullervo Manneria kirjassa ei mainita. Sen sijaan Mannerin kaltainen yhtä lailla Stalinin kauden epähenkilö Edvard Gylling on varsinkin kevään 1918 Viipurin tapahtumien kuvauksessa usein esillä. Siten Kiiskisen muistelmat eivät ole aivan stalinistisia. Olisi kiinnostava tietää, miten Kiiskinen onnistui säilymään hengissä Stalinin vainoissa, toisin kuin Gylling,  Manner ja monet muut SDP:n kansanedustajat. 

Esipuheen on kirjoittanut tunnettu neuvostokarjalainen kirjailija N. Jaakkola. Hän viittaa Kiiskisen julkaisemattomiin muistelmiin Neuvostoliiton ajoilta. Ehkä nämä myöhemmätkin muistelmat on julkaistu jossakin muodossa.

-----------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

14.3.2025: Kiiskinen, Aura (1960) Vuosikymmenien takaa. Muistelmia. Kolmas painos (1. painos 1958) Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike. Petroskoi.

6. Agnes Heller: Everyday life

Ágnes Heller (1929-2019) oli György Lukacsin oppilas Budapestin yliopistossa ja väitteli tämän ohjauksessa 1955. Vuoden 1956 kansannousun jälkeen hän joutui siirtymään pois yliopistolta. Hän sai paikan Unkarin tiedeakatemian tutkijana 1963, ja oli mukana Lukacsin oppilaiden muodostamassa Budapestin koulukunnassa. Lukacsin kuoleman jälkeen Heller asui ja opetti Melbournen La Trobe-yliopistossa yhdessä miehensä Ferenc Feherin kanssa.  Vuodesta 1986 lähtien hän toimi 25 vuoden ajan New School of Social Research (New Yorkissa) Hannah Arendt-professuurissa. 1970- ja 1980-luvuilla Heller osallistui uusvasemmiston keskusteluihin. Vähitellen hän otti yhä selvemmin etäisyyttä marxismiin ja myös muihin vahvoihin ideologioihin. Vapauden ja yksilöllisyyden puolustamisesta tuli hänelle keskeinen arvo.  

Ágnes Heller on vaikuttanut minun ajatteluuni paljon, ei vähiten persoonallaan. Tutustuin hänen tuotantoonsa lukemalla ensin I-C Björklundin toimittamassa Uudistuva Ihmiskunta-lehdessä julkaistun esseen tarpeiden hallinnan diktatuurista (1983). Sitten luin budapestilaisten filosofien ja sosiologien julkaiseman kirjan, jossa arvosteltiin kovin sanoin Itä-Euroopan maiden diktatuureja.  

Vuonna 1986 osallistuin Nordplanin järjestämään kaksiviikkoiseen tutkijakoulutukseen, jossa Ágnes Heller opetti. Olin jo muutaman vuoden ajan tehnyt lisensiaatin tutkimusta ja aineiston keruukin oli jo tehty, mutta kaikki apu teoreettisen näkökulman löytämiseen tuli tarpeeseen. Kurssia varten piti lukea Hellerin tekstejä. Minuun ja varmaan muihinkin osanottajiin vaikutti hänen tapansa keskustella. 

Everyday Life -teos (1984; alkup. unkariksi A mindennapi élet 1970) ilmestyi saksaksi jo vuonna 1978 ja sai aika lailla huomiota saksankielisessä Euroopassa, mutta vasta englanninkielinen käännös teki Helleristä tunnetumman myös pohjoismaissa.

Hellerin mukaan arkielämä muodostuu lukemattomista yksityisten ihmisten uusintavista teoista, jotka tekevät yhdessä  yhteiskunnan uusintamisen mahdolliseksi. Perustana on Lukácsin käsitys kokonaisesta ihmisestä, joka muovautuu arjessa. Arki on objektivaatioita. Kirjan keskeinen käsite on objektivointi: jokainen ihminen muokkaa maailmaansa. Opimme vanhemmiltamme ja siirrämme osaamaamme omille lapsillemme. Arki ei ole vain yksilöllinen kokemus vaan heijastelee aina koko yhteiskuntaa ja sen rakenteita ja niiden muutoksia. 

Länsimaisiin yhteiskuntatieteisiin perehtyneelle nämä eivät ole kovin yllättäviä ajatuksia. Omassa kontekstissaan eli 1970-luvun alun Unkarissa arjen ja  persoonallisen yksilön korostaminen olivat rohkeita teesejä. Heller luki huolella Marxia ja tunsi hyvin Aristoteleen filosofiaa. Hellerillä on aika persoonallinen tapa käyttää lähdeviitteitä. Esimerkiksi Everyday Life-teoksessa ei ole juuri lainkaan sisäviitteitä tai alaviitteitä: laajassa teoksessa on loppuviitteitä vajaa kolme sivua. Mutta viitatut teokset ovat sitä painavampia: György Lukacs, Hannah Arendt, Max Weber, Ludwig Wittgenstein, W.V.O. Quine, Noam Chomsky, Ernst Bloch, Georg Simmel, A.N.Leontjev, Martin Heidegger.  

Tapasin Hellerin myös toisella Nordplanin kurssilla, tammikuussa 1991. Kolmannen ja viimeisen kerran tapasin hänet Jyväskylässä vuonna 2006, jonne kulttuuriantropologit olivat kutsuneet hänet konferenssinsa pääpuhujaksi. Kansatieteilijät tarjosivat illallisen, johon minutkin kutsuttiin. Hän kertoi minulle kiinnostuneensa omista juuristaan ja juutalaisuudesta. Samoihin aikoihin ilmestyi hänen teoksensa juutalaisesta Jeesuksesta. Heller oli aikaisemmin aika haluton puhumaan henkilöhistoriastaan (esimerkiksi täpärästä pelastumisestaan Holokaustista, 1950-luvun vainoista). Jyväskylän illallisella hän puhui aikaisempaa avoimemmin myös näistä vaikeista  ajoista. Nyt myös juutalaisten historia oli alkanut kiinnostaa häntä.

Ágnes Heller hukkui uintiretkellä Balatonjärvellä vuonna 2019.

------------------------------------------

Pyrin esittelemään maaliskuun aikana joka päivä yhden teoksen kirjahyllystäni. 

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

 13.3.2025: Heller, Agnes (1986) Everyday Life. Routledge & Kegan Paul.   

5. Itsehallinnon aika

 12.3.2025

Filosofian ylioppilas Juha Järvinen toimitti vuonna 1986 kiinnostavan artikkelikokoelman työelämän itsehallinnosta. Kirjoittajina olivat Järvisen lisäksi Rakennusliiton toimittaja Topi Tolvanen, valt.lis. Martti Kuokkanen, DI Kalervo Ukkola, toimittaja Heidi Hautala ja Metalliliiton tutkija Martti Mellais. Kirjan kustantaja oli KSL.  

Melkein neljänkymmen vuoden takainen artikkelikokoelma tuntuu nykysilmin luettuna melkein liikuttavalta. Teemat eivät ole tietenkään vanhentuneita. Kirjan taustalla on 1980-luvulla länsimaissa ja vahvasti myös Pohjoismaissa käyty keskustelu tuotannon valvonnasta ja itsehallinnosta. Vasemmiston piirissä Jugoslaviaa pidettiin esimerkkinä työläisten itsehallinnosta.  Juha Järvinen kuvaa Jugoslavian tuotantoitsehallinnon järjestelmää. Järvisen mukaan itsehallinto sopi Jugoslaviaan jo maantieteellisistä ja kulttuurista syistä, sillä maa koostui lukuisista kulttuureista ja kansoista. Olisi kiinnostava tietää, mitä entisen Jugoslavian tuotantoitsehallinnosta jäi jäljelle. Itsehallinnolla ei tainnut olla kummempaa vaikutusta Jugoslavian hajoamiseen 1990-luvulla -- tulevaa ei kirjoittamishetkellä tietenkään voinut ennakoida. 

Heidi Hautala kirjoittaa ruoasta poliittisena kysymyksenä. Kirjoittamishetkellä ruokatuotannosta ei taidettu vielä puhua yhtä paljon kuin nykyään. Kiinnostavaa on, että Hautala käsittelee aika painokkaasti elintarviketuotannon merkitystä terveysongelmien  tuottajana. Martti Mellais kirjoittaa asetuotannosta ja sitä korvaavasta vaihtoehtoisesta tuotannosta. Nyt kun suomalaista teollista tuotantoa käännetään pakosta aseiden tuotannon suuntaan, tunnen nostalgiaa lukiessani Mellaisin pohtintoja asetuotannon korvaavan tuotannon käynnistämisestä maailmalla. 

Omalta kannaltani kiinnostavin artikkeli on Martti Kuokkasen puheenvuoro Työorganisaatioiden muuttuminen ja ay-liikkeen toimintaedellytykset. Kirjoittamishetkellä oli työorganisaatioiden johtamisessa tapahtumassa murros. Työehdoista ja palkkauksesta sopiminen oli muutoksessa. 

"Erästä keskeisintä viime aikojen puheenaiheena ollutta työn organisoinnin muotoa (tai suppeammin työnjohdollista tekniikkaa) kutsutaan tavoitejohtamiseksi. Koska po. johtamistekniikka on ay-liikkeen toimintaedellytysten kannalta erittäin ongelmallinen ja koska tuskin missään ay-liikkeen piirissä on esitetty, mitä tämä johtamistekniikka pitää sisällään, tässä kirjoituksessa pyritään ensinnä antamaan tavoitejohtamiselle täsmällinen sisältö, ja toiseksi käisttelemään niitä ongelmia, joita po. johtamistekniikka synnyttää."

Kuokkanen esittelee tavoitejohtamisen välineitä kuten arviointi- ja ohjauskeskusteluita, työntekijöille asetettavia henkilökohtaisia tavoitteita ja niiden dokumentointeja. Kuokkasen mukaan tavoitejohtamista luonnehtii näennäinen yksilöllisyys ja työntekijöiden sosiaalistettu ja laillistettu kilpailu, jolla on selkeät palkinnot ja rangaistukset. Tavoitejohtaminen ei salli poikkeavuutta, kaikkien on sisäistettää organisaation arvot. "Kerran synnyttyään tällaista järjestelmää on erittäin vaikea purkaa."

Kuokkanen kertoo, että tavoitejohtaminen on jo käytössä IBM:n Suomen tytäryhtiössä. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin tavoitejohtaminen eri variantteineen on käynnissä kaikkialla, uskoisin että myös Kuokkasen tuolloisessa työpaikassa, Helsingin yliopiston filosofian laitoksella.  

--------------------------------

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.2025: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.2025: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

12.3. 2025: Järvinen, Juha ym. (1986) Itsehallinnon aika. Kansan Sivistystyön Liitto 

   

4. Gunnar Gunnarson: Georg Lukács

Ruotsalainen Gunnar Gunnarson (1918-2002) syntyi työläisperheeseen. Hän opiskeli Tukholman yliopistossa filosofiaa, kirjallisuustiedettä ja historiaa.  Espanjan sisällissodan  aikana hän kiinnostui marxismista ja päätyi Ruotsin kommunistisen puolueen (SKP:n) jäseneksi. Vuonna 1950 Gunnarson erosi Ruotsin kommunistisesta puolueesta ja siirtyi sosialidemokraatteihin. Vuonna 1983 hän erosi myös sosialidemokraateista. -- Gunnarson esitteli ruotsalaiselle lukijakunnalle monia keskeisiä vasemmistolaisia ajattelijoita, yhtenä heistä unkarilaisen György Lukácsin. 

Georg von Lukács syntyi Budapestissa 1885 varakkaaseen juutalaisperheeseen.  Vuonna 1906 Lukács väitteli tohtoriksi Budapestissa. Sitten hän siirtyi Heidelbergiin opiskelemaan filosofiaa, jatkoi opintojaan Münchenissä ja Berliinissä ja tutustui Max Weberiin, Ernst Blochiin, Karl Mannheimiin ja Georg Simmeliin.  Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Lukács osallistui Bela Kunin johdolla toteutettuun vallankumousyritykseen ja toimi kansankomissaarina. Vallankumouksen kukistumisen jälkeen Lukács pakeni Wieniin. Vuonna 1923 hän julkaisi ehkä tunnetuimman teoksensa, Geschichte und Klassenbewusstsein, jossa Lukács kehitteli marxismin klassikoiden ja tuon ajan sosiologien (mm. Weber, Simmel) pohjalta teoriaa kapitalistisesta yhteiskunnasta totaliteettina. Keskeisiä käsitteitä olivat vieraantuminen, esineellistyminen ja tavarafetisismi. Nämä siis ennen kuin Marxin vuoden 1844 taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset ilmestyivät vuonna 1932. Kirjalla oli vaikutusta Frankfurtin koulun ajattelijoihin (Horkheimer, Adorno, Marcuse)  -- heillä taas 1960-luvun yhteiskunnallisiin mullistuksiin ja nk. uusvasemmiston nousuun.

Lukács kehitteli realistisen romaanin teoriaa. Poliittisesta toiminnasta hän siirtyi sivuun jouduttuaan vuonna 1928 stalinistien arvostelun kohteeksi. Vuonna 1930 hän siirtyi Moskovaan ja pysyi Neuvostoliitossa vuosina 1930-1944.  On aika ihmeellistä, että hän selvisi hengissä Stalinin vainoista. Se oli mahdollista vain alistumalla ja katumalla aikaisempia kirjoituksiaan. Lukács palasi Unkariin 1944 ja sai professuurin Budapestista.  

Vuoden 1956 Unkarin kansannousuun hän osallstui toimimalla Imre Nágyn hallituksen opetusministerinä. Kansannousun kukistumisen jälkeen Nágyn hallituksen ministerit teloitettiin, Lukács erotettiin kommunistisesta puolueesta ja karkoitettiin Romaniaan. Lukács kuoli 1971 Budapestissa. 

Gunnar Gunnarsonin vuonna 1969 ilmestynyt esseeteos kommentoi yksityiskohtaisesti Lukácsin kirjoituksia, mutta kertoo aika vähän ja hajanaisesti Lukácsin elämästä. Kirjoittamishetki näkyy eikä ilmestymisestä kulunut aika ole aina ollut kovin armelias. Gunnarsonin käsitykset Neuvostoliiton saavutuksista Stalinin kaudella vaikuttavat nykysilmin luettuina aika naiiveilta. Sinänsä on kiinnostavaa, että sosialidemokraatteihin tuolloin lukeutunut Gunnarson käy perusteellista keskustelua 1900-luvun keskeisestä marxilaisesta filosofista.  

En pidä itseäni Lukács-tuntijana. Minulla on joitakin Lukácsin teoksia, mutta ne eivät kyllä kulu päivittäisessä käytössä. Luin aikanaan Seppo Toiviaisen kirjan Nuori Lukács (1977), mutta en ollut oikein innostunut, vaikka Toiviaisen tyyli oli paikoin lumoava. Ehkä minusta tuntui, että Toiviaisella oli liian ortodoksinen linja. Toiviaisen mukaan teesiä  nuoresta Lukácsista käytetään "nykyään" (siis 1970-luvulla) revisionismin ja antikommunismin palveluksessa, kun yritetään väittää, että Lukács edustaisi jonkinlaista länsimaista marxismia neuvostomarxismin rinnalla tai sijasta.

Omaan ajatteluuni Lukács on vaikuttanut välillisesti: hänen oppilaansa Ágnes Heller (1929-2019) antoi minulle paljon. Hellerin tuomio Lukácsin Historia ja luokkatietoisuus-teoksen historiallisesta merkityksestä  oli kyllä aika tyly (vuonna 2015 julkaisemassaan esseessä). Silti on varmaan perusteita väittää, että Lukácsin vaikutusta Hellerin filosofiaan on ollut merkittävä.

--------------------------------

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.

11.3.: Gunnarson, Gunnar (1969) Georg Lukács. En essay. Bo Cavefors Bokförlag.

   

        

3. Martta Salmela-Järvisen muistelmat

 10.3.2025

Yksi äitini suosikkikirjoista oli Martta Salmela-Järvisen (1892-1987) muistelmien ensimmäinen osa Kun se parasta on ollut. Akaassa, Kylmäkosken ja Urjalan rajamailla syntynyt Martta Hellsten muutti äitinsä kanssa Helsinkiin vuonna 1900. Isä oli kuollut jo ennen Martan syntymää, samoin pari vuotta vanhempi veli. Leskiäiti elätti itsensä ja tyttärensä toimimalla rakennustyömailla tiilenkantajana ja työmaakahvilan pitäjänä. 

Martta Salmela-Järvinen kirjoitti 1960-luvulla neliosaisen muistelmateoksen. Kun se parasta on ollut (1963), Alas lyötiin vanha maailma (1966) ja Taipui vaan ei taittunut (1966) muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Sarjaa täydensi vielä neljäs teos, jota minulla ei ole enkä ole sitä lukenut. Mutta varsinkin Martan lapsuutta ja nuoruutta kuvaava Kun se parasta on ollut ja vuosia 1906-1918 kuvaava Alas lyötiin vanha maailma ovat hienoja kuvauksia vuosisadan alun Helsingistä ja vähitellen heräävästä työväenliikkeestä ja nuoren Martan poliittisesta kiinnostuksesta. Varsinkin ensimmäinen osa on minusta kirjallisuutenakin korkeatasoinen teos. 

Martta avioitui vuonna 1910 kivityömies Eino Salmelan kanssa ja heille syntyi viisi lasta, joista yksi kuoli pienenä. Sisällissodan aikana Eino oli punakaartissa. Myös Martta kävi värväytymässä Punaiseen Ristiin, mutta monilapsisen perheen äiti ei huolittu rintamalle. Eino  joutui sodan jälkeen vankileirille ja Martta joutui huolehtimaan perheen elatuksesta yksin. 

Kahden ensimmäisen kirjan rinnalla kolmannen osan kuvaus vuosista 1918-1939 on sinänsä pätevää muistelmatekstiä, mutta lapsuuden ja nuoruuden kuvausten voima ehkä vähän heikkenee. Martta Salmela-Järvisestä tuli 1920-luvulla SDP:n toimitsija, kaupunginvaltuutettu ja vuonna 1939 myös kansanedustaja. Hän oli yhdessä Miina Sillanpään ja Tyyne Leivo-Larssonin kanssa keskeisiä sosialidemokraattien naispoliitikkoja. SDP:n 1950-luvun puoluehajaannuksessa Salmela-Järvinen tuki Emil Skogin johtamaa oppositiota. Hän toimi TPSL:n kansanedustajana ja puolueen varapuheenjohtajana. SDP:n jäseneksi Martta Salmela-Järvinen palasi vuonna 1973. 

Hän sai sosiaalineuvoksen arvonimen vuonna 1962. Salmela-Järvinen toimi monissa sosiaalialan vapaaehtoisjärjestöissä ja oli mm. mukana perustamassa Ensikotien liittoa. 

--------

Vasemmistolaisia kirjoja kirjahyllyistäni: 

 8.3.2025:  Palmgren, Raoul (1963) Toivon ja pelon utopiat. Helsinki: Kansankulttuuri.

9.3.2025: Marx,  Karl (1974, alkup. 1867) Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. 1.osa. Ensimmäinen kirja. Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Kustannusliike Edistys.

10.3.: Salmela-Järvinen, Martta (1963) Kun se parasta on ollut. Lapsuuden muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY.

---  (1966) Alas lyötiin vanha maailma. Muistikuvia ja näkymiä vuosilta 1906-1918. Porvoo-Helsinki: WSOY.